perjantai 20. syyskuuta 2013

Viikonlopun alkajais rundi heitetty.

Kävimme Lantun kanssa KYS:llä aamusta.
Taksi nouti meidät jo vaille 9. Mikäpäs oli matkustella "herroiksi" takapenkillä, kun oli kyyti niin tasaisen varmaa perille saakka ja sai todellakin vain "nautiskella" kyydistä. :)
Lanttukin nukahti puolivälissä matkaa, joten hänestä ei ollut liioin matkaseuraa. Sen sijaan oli mukana nainen kanssamatkustajana sekä taksimieskin oli  oikein lupsakka. Mikäpäs siinä oli matkustellessa kun juttukin luisti varsin mallikkaasti.

Perille pääsimme ja ilmottauduin Lantun kanssa sisään taloon.
Meidän vietiin erään ilmoittautumiskanslian "läpi" takahuoneiden kautta oikealle osastolle, minne meidän kuuluikin mennä/saapua.
Sieltä saimme ohuiden sermiverhojen keskeltä yhden "loosin" (joka sisälsi pedin) itsellemme jossa meidän tuli odottaa kunnes plastiikkakirurgian lääkäri kiertäisi katsomassa tyttäremme kätöstä.
Hoitaja kävi meille sanomassa että "yrittää tavoittaa tätä lääkäriä"
No meni jonkun aikaa kun hän tuli kertomaan että:
- Lääkärillä menisi yli tunti ennen kuin ehtii, joten jos haluaisimme käydä jossain sillä välin odotellessa niin se onnistuisi..
Minä ajattelin mielessäni että "no voisihan vaipan käydä vaihtamassa Lantulle ja kenties kahvia itse juomassa." Niinpä sanoin hoitajalle:
- Voisihan sitä käydä, kunhan vain OSAISI takaisin tänne sitten...
hoitaja: -minä voin kyllä neuvoa teille mistä pääsette *lähti opastamaan meidät kahvioon*
minä: - Kiitos, nyt kun vielä MUISTAISI mistä oikein tulimme ja minne sitten palaamme *katselin ympärilleni mitä käytäviä siinä oli*
hoitaja. - jos tarvitsee neuvoa kysyä takaisin tullessa niin sanot vain että "Plastiikkakirurgian ensiapuun, niin löydät perille".
minä: - no minä YRITÄN muistaa. Kiitos.

Niinpä kävin juomassa kahaveet siitä kahviosta. (en kaikkia kahveja vaan ihan vaan kupillisen.)

Sitten seikkailemaan takaisin osastolle.
Viereiseen loosiin oli tullut ulkomaalaispariskunta, oletin näin. (Eikä se ollut kovin vaikeaakaan...)
Mies solkotti omaa kieltään kovaan ääneen. Hänen puolisonsa oli potilaana.
Jossain vaihein se mies kuikki meidän puolellemme (en ollut laittanut päätyverhoa kiinni koska en tahtonut olla aivan täysin "suljetusti" verhojen välissä. Meillä kun ei mielestämme ollut mitään "salattavaa" tms.
Mies kuikkasi ohimennessään siinä ja alkoi jutella meille, kysellen mm. "mikä meillä on vaivana, ->tarkoitti sillä että KUMPIKO meistä on "potilaana". Kerroin että "Lanttu".
Mies jatkoi (kaiketi heidän kulttuurilleen tyypilliseen tapaan samalla hän tuli jo leikittämään tyttöäni joka istui auton turvakakalossa kiinni eikä siis päässyt karkuunkaan..hehe)
Tässä vaiheessa minua hieman hmm..ärsytti se että hän tuli niin tuttavallisesti siihen ja ihan koskettelemaan MINUN LASTANI, vaikka ei mitenkään epäasiallisesti,mutta noh...mitäs sitä sanottiin  että suomalaiset pitää sitä omaa rajaansa mahd. etäällä, mikä määrittäisi  sen koskemattomuuden rajan...vai mikä se termi oli...

Viimein pääsimme toimenpide huoneeseen. Lääkäri katsoi ensin kyseltyään kaikennäköistä tapaukseen liittyvää. Lanttu ei ollut millänsäkään. Lääkäri poisti leikellen sen hautuneen irtaallan olevan ihonpalan joka oli kämmenen kokoisesta rakkulasta (joka oli puhjennut). Samalla hän puhkaisi sormenpäihin tytölle tulleet vesikellotkin. Sitten uusi sidos käteen ja me pääsimme pois seuraavanlaisen ohjeistuksen kera:
- Maanantaina olisi käytävä vaihtamassa omassa terveyskeskuksessa palovammaan uusi sidos ja perjantaiksi lääkäri kirjoitti lähetettä meille saapua sinnne KYS:lle haavahoitajan luo. (Jälkimmäisestä saisin ajankohdan tietoon tarkemmin puhelimitse)

Sitten meille soiteltiin taksi ja pian olimmekin jo matkalla kotia päin kun taksi-setä tuli meitä hakemaan. Jippii!

Kerttu tahtoo kirjailla tähän jotain...heh,mitähän se meinaa kirjailla... Varmaankin omat viikonlopun toivotuksensa :)

" zcxvbnm   xcvgffcvbnmlkjhgfdsa   swqretyuiopå "

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti