Tuskaistakin tuskaisampi parkaisu.

Eilen aamusta n.klo 10-10:30 sattui meidän Lantulle erittäin ikävä "äksidentti".
Oli päätetty lämmittää leivinuuni-takka yhdistelmää taas pitkän kesätauon jälkeen ja minä olin siinä levittämässä pesukoneen sisältöä narulle kuivamaan kun se ääni kuului.
Kauhea parkaisu, kuin kauhutalossa.
Se ääni ei edes kuulostanut ihmisen tuottamalta, ellei sen parkaisun -tuskaisen sellaisen, päätteeksi olisi kuulunut hieman lapsen itkua muistuttavaa nyyhkýtystä-
Silloin putosi märkä paita kuin tiskirätti kädestäni ja pinkaisin katsomaan MIKÄ oikein on hätänä ja kenellä.
Meidän Lanttu istui uunin edessä, ja huusi silmiään päästään.
Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa mitä oli tapahtunut. Sinkosin Lantun luo ja varmistaakseni epäilyni todeksi koetin hänen kämmeniään.
- Oikein arvattu. Oikea kämmen oli niin tuli kuuma etä ei ollut arvailulle pienintäkään sijaa.

Kiiruhdin Lanttu kainalossa suoraan keittiöön hanan luo ja laitoin hänen kätensä kylmän juoksevan veden alle. Samalla huusin toiselle mitä arvelin tapahtuneen.

Kaikki oli jossain mielessä kaoottista.
Kerttu kuljeksi jaloissa naureskellen.(ei selkeästikään ymmärtänyt tilanteen vakavuutta.)

Lopulta mies tuli pitämään Lanttua ja hänen käsiään hanan alla, ja kehoitti minua soittamaan ensiapuun tk:lle.
Minä aloin soittamaan. Aika tuntui todella pitkältä etsiessäni numeroa puhelimeni muistista.
Silloin kaikki muut siellä olevat numerot oli täysin turhia. Roskaa.
Lopulta soitin oman alueemme ajanvaraukseen, vaikka tiesin ettei siellä sunnuntaina kukaan vastaisi. Muutakaan numeroa minulla ei siihen hätään ollut siinä saatavilla + kone oli kiinni en voinut katsoa netistäkään.

Viimein siellä selvitti automaatti eri numeroita, minne voisi soittaa milloinkin ja mihin aikaan.
Lunttasin ajattelemattomuuttani luurin kiinni ja sinkosin etsimään paperia ja kynän.
Ne löytyi pian ja jo kuuntelin niitä numeroita ja sain ylös jotta saatoin soittaa sinne.
Numero yhdistyi ensiapuun suoraan ja ilmoitin sinne vain mitä oli tapahtunut ja arvelinkin jo itse että taitaisi olla syytä tulla näyttämään koska kyseessä on vajaa 10kk ikäinen lapsi ja että hänen koko kämmenensä oli vesikelloilla...toistaiseksi ainakin.
Niinpä lähdimme ajamaan saman ties sinne. Matka ei ollut onneksi pitkä vaikka se siltä tuntuikin. Minulle aika oli pysähtynyt.
Aloin jopa itse itkeä autoon päästyäni. Kaikki kauhu skenaariot mielikuvineen taisin sillä muutaman hassun sadan metrin matkalla käydä mielessäni läpi + se syytös että "Oletpa huono äiti kun annoit moista päästä tapahtumaan!".

Ensiavussa hoitaja sekoili tyttäreni syntymäajan kanssa, vaikka olin sen sanonut josoittaessani puhelimessa sekä siinä jo pariinkin kertaan. Lopulta selvisi että hän oli KOKO AJAN tyrkyttänyt VÄÄRÄÄ päivämäärää koneelle sekä sotun lopussa oli pari ekaa numeroa väärinpäin. EI IHME ETTEI LÖYTYNYT MEIDÄN "Lantun" NIMISTÄ SIELTÄ!!!
Tyttö huusi koko sen ajan siinä kuin syötävä. Varmasti teki kipeää.
Olin napannut lähtiessämme pakastimesta ensimmäisen käteeni sattuneen pakastepussin, ja huvitti itseäni jälkeenpäin kun se oli "Makeaa maissia". Sitä oli käärittynä keittiöpyyhkeeseen tytön käden ympärille. (ei tietenkään suoralla kosketuksella jottei tule paleltumaa).
Sinne nakkasin tk:n roskakoriin sen pakastepussin kun lähdimme pois.
Tyttö sai melkoisen määrän rasvaa siihen nyrkkiinsä ja sitten siteisiin se käsi.
On kuin olisi omasta takaa hällä siinä oma pesäpallomaila. Onneksi on antanut sen olla.
Nyt olen lähdössä sakin kanssa uudestaan Tk:lle. Koittavat jos saisivat nyt arvioiduksi sen palovamman syvyyden.
Eilen vain sanoi lääkäri katsoessaan että:
- Ei tarvitse leikata ainakaan...
Panadoli-liuosta määräsi (mitä huomasin olevan samaa meillä kotonakin ja täysin vielä avaamaton pullo, kun ostin Kertun sairastaessa erään yön kuumetta.)

Jaahas, nyt sammui tiskikone joten alan pakata lapsille kampetta, etenkin Lantulle jolla kädessään on niin iso tuppelo että päälle jäänyt märkä body piti leikata auki hihan kohdalta jotta saimme sen pois irroittamatta sitä käärettä kädestä.
Ihmettelen henk.koht. miksi noin pitkäksi aikaa laittoivat siteeseen, siitä tulee sidoksen laitosta  miltei 24h kun meillä on aika lääkärille tänä aamuna, eikä sitä ole otettu pois lainkaan.
Mietin kuinka se on hautonut sen ihon ryttyyn nyt tuona aikana...
Tuon jälkeen on nuhat olleet pienin ongelma tässä...itse tirkuttelen varsin sujuvaan ja nekku tippasee. Voisi melkein sanoa että tuo ikävä tapaus jollain tavoin hätyytti Lantunkin nuhan pois, vai itkikö hän sitten niin kovin että kaikki se räkä tuli silloin siinä samoilla itkuilla pois poikkeen...

Rauhallisin mielin uuteen viikkoon...ja toiveikkain mielin tästä lääkäriin lähdemme me NYT!