Kamusynttäripäivä.

 

Tälle päivää olen stressannut koko viikon ja se stressi ei ole lauennut vieläkään. Vielä nimittäin on aikaa siihen klo 16 kun ensimmäistä vierasta odotamme synttärisankarille saapuvaksi. (tai ylipäätään ketään kutsutuista...)
Mökki on sen verran siisti että kuten ukko eilen sanoi minun hermoillessani siivousta samalla kun leivoin ,että "Ei nämä ole mitkään presidentin kutsut!"
.- No ei olekaan, mutta siinä hetkessä tuntui että vähintääkin ovat ja ettei aika enää riitä muuhun kuin panikoimiseen.
Tiedän että pitäisi panikoimisen sijasta keskittyä tekemään asian eteen jotakin eikä siihen minkä verran aikaa on jäljellä jne..

No, eilen kuitenkin kävin hakemassa saapuneet fantasiapiparit ,jotka olin kaikessa stressissäni jo unohtanut ;D xD
- Kyllä!!! En muistanut niitä ollenkaan, en vaikka alkuviikosta niistä kyselinkin Mansikkamäen Ebeltä jotta ehtiikö ne tilaamani fantasiapiparit vai ei...ja että onnistuiko ne, kun hän aikoi tehdä niistä koe-erän. :)
Hienoja olivat ja odotankin innolla jo nyt kevättä (maaliskuuta) jolloin oli tarkoitus pidellä tytölle 4v synttärit ja jotka hän tahtoo pitää sillä "Doc-auto"teemalla. Eli ajatuksissani on tilata sinne hältä Doc-auto fantasiapipareita mikäli olosuhteet ovat suotuisat. (ja eritoten että tyttöni tahtoo enää siinä vaiheessa siihen teemaan niitä synttäreitään pidellä..)
Vai mitä  mieltä itse olette näistä turtlesfantasiapipareista, kyllä ovat niin näköisiä että! :

 

 

 

Olikin varsin huisi ylläri niin minulle kuin varsinaiselle pipareiden saajallekin (synttärisankarille) se ,että mukana oli 2 extra turtlespiparia. Noh, ne oli tosin menneet murusiksi, aivan kuten 1 tälläinen yläkuvankin kaltainen, mutta ei haittaa. Hankalaahan niitä on postitse laitella muutenkin.

Tässä vielä otos risaksi postissa menneestä Turtles-hahmosta (Leonardosta) joka oli menettänyt jaloistansa sekä toisesta kädestään vähän paloja. Kokosin toisne tytölle laatikkoon ja toisen pojalle leivinpaperin päälle, mistä he saivat napsia sen haluamaansa tahtoon. Kuvassa tytön syömää hahmoa. (Maistuvat koivet olleet kilpparilla ;) )

Hyväntekeväisyyspäivät ohi.

- Tai ainakin ne pitäisi olla minun kohdaltani.
Eilinen meni juurikin sille "hyväntekeväisyydelle" vaikka en saanut juurikaan mitään näkyvää aikaiseksi. Noh, ei varmaan lasketa niitä epäonnistuneita muffineja joita tein. Tai no jos siitä jotakin "hyvää" pitäisi etsiä niin se, että sain tietää ettei SILLÄ ohjeella ainakaan onnistu. Ja että onnekseni en tehnyt niitä viimetipassa jolloin ainoa vaihtoehto olisi ollut tarjota niitä pipariksi menneinä :(
Nyt lisään taikinaan +1dl jauhoja ja vähennän sokerin määrää samalla. (tälläisen vinkin sain toisaalta).

Eilen olisi ollut minun ja Kertun temppuilu ilta, mutta koska neidillä piteli lämpöä en nähnyt mitään järkeä lähteä sinne riehumaan. Mitkähän olisi lukemat olleet nyt tai mitä ne olisi olleet yöllä!?
Kyllä tässä jo toivoisi että alkaisi pikku hiljaa sakki parantua. Ei tämä ole mistään kotoisin kun lapset sairastavat. Itselleenkään kun ei voi ottaa sairastettavaksi heidän puolestaan flunssia tms kulkupöpöjä.

Tänään meiningissä on kokeilla leipoa niitä muffineja uusiksi.
JA PAREE ALKAA ONNISTUMAAN!
Lisäksi pitäisi tehdäkääretorttupohjia joista olen aikeissa kasata sitten sen täytekakun.
Täytetoiveena oli mansikkahilloa ja banaania. Mietin että josko sohlaisin sen verran että laittaisin väliin tuorejuusto-kerma sotkua, niin saisi hieman lisää täytettä siten.. ja kenties vähän makuakin.
Iltapäivästä parempi puolisko lähti käymään kaupassa ja kysyi "missä on tekemäni kaupalista-jos hän toisi jo osan synttäri tarpeista."
Vilkuilin nopsaan listan läpi ja viivasin pois jo ostamani voin sekä sokerin. Sitten lista hänelle :
- tässähän se on...

Niin vaan kuitenkin illasta sain huomata että edelleen puuttuu mm.mansikkahillo,kerma ja tuorejuusto(maustamaton). Ehtiipä nuo vielä hankkia kun en niitä vielä tarvitse, mutta silti...
Nooh, ajatuksenahan oli ostaa vasta vain osa niistä tarvikkeista.

Jep jep.
Muutoin on hyvällä mallilla tulevan lauantain synttärit, sillä ainakin tilaamani Turtles-piparit ovat eilen lähteneet matkaan. Jeah! On ainakin jotakin silminnähden onnistunutta tarjota.(niistä pitää ottaa kuva kunhan saapuvat).
Ainakin aikaisemmin olen ollut tyytyväinen itselleni Lantun kastajaisiin ja Kertun 3v kutsuille tilamiini kastemekkoihin ja My little pony-fantasia pipareihin. Olivat oikein upeita!
Kukaan vieraista ei meinannut uskaltaa niitä maistaa, saatikka niistä mitä annoin sellofaanissa vieraille muistona mukaan, eräs palautti sen sanoen että "ei hän pysty syömään näin kaunista, anna toki Kertulle tämä jospa hän sen söisi.."
-No just!
Eipä siinä. Tuolla on nyt kaapissa 2 My little pony keksiä sellofaanissa, koska niitä jäi yli (+toinen on se erään palauttama keksi...) hehe..
Että sellainen tapaus.

Mutta nytpä alan antamaan Lantulle aamupuuroa kun tuossa jalkaani vasten seistä pojottelee ja imeksii minun jalkaani.
- Selkeästi evästä vailla :D

LÄSKIKSI MENI!!!

Mitähän lienen tehnyt väärin kun ne TAAS noin lätsähti ja meni läskiksi!????
Ei joku ihana ihminen osaisi kertoa?
Minun nimittäin pitäisi tehdä ensi lauantaille tuollaisia muffineja, mutta EI LÄTSÄHTÄNEITÄ vaan ihan normaaleja muhkeita ja siinä mielessä  `kauniita`muffineja jotta saisin niiden päälle laitetuksi sellaiset muffinin päälle tarkoitetut syötävät kuvat. :/
En tahtoisi alentua kaupan muffineja ostamaan mokoman vuoksi.

HELP HELP HELP jos joku osaa neuvoa.
Laitan vielä ohjeen jolla tein:

Suklaa muffinit

100g voita

2 kananmunaa

2½dl sokeria

2tl vaniljasokeria

4rkl kaakaojauhetta

1/4tl suolaa

1-1½tl leivinjauhetta

2dl vehnäjauhoja

-Sulata rasva ja jäähdytä se.
(Juu, niin tein, laitoin sen 100g mikroon ja sulatin ja oli varmasti jo jäähtynyt kun sen lisäsin taikinaan.)Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi.
(Vatkasin varmasti reilut 5min ja oli kuohkeaa vaahtoa kun lopetin vatkaamisen)
Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinaan ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
(Kyllä toimin näin, sekooitin pikku erissä jauhoseosta jotta ne sinne sotkeutuisi tasaisesti.)Lusikoi taikina vuokiin.
Hyvin pitkälti näin toimin, en laittanut vuokia aivan täyteen->kohoaisivat kuitenkin, tai niin ainakin toivoin...)

Paista 200*C n.~15min.
(Jep, minä paistoin tosin 21min, koska ne ei alkaneet paistumaan. Kohosivat kylläkin , mutta pinta näytti raa`alle, joten annoin olla kunnes pinta näytti saaneen väriä.
MUTTA Kun ne lopulta uunista otin, ne näytti edelleen onnistuneilta [ikävää etten tullut ottaneeksi kuvaa silloin-enhän voinut arvata niiden lässähtävän] ja sitten hetken oltuaan pöytätasolla, yksitellen ne olivat tuollaisia kuppeja...Aaaaargh!!!!

Paniikki siivousta yms.

Kirjoitettu 24.9.2013 klo 13:30

Minä revin stressiä tulevan lauantain synttäreistä tällä erää.
Jospa siitä olis jotakin hyvääkin kun eilen sitten tuli sen vuoksi pestyä olkkarin ja keittiön ikkunat! :)
- HYVÄ MINÄ!!!
Lisäksi pyyhin pölyt keittiöstä ym huoneista
 sekä pyyhin puunaten myös kaapistojen ovet, ovien kahvat yleensäkin sekä valonkatkaisimet.
Pesin pyykkiä sekäjärjestelin paikkoja, mm. keittiön apupöydälle kertyneet tavarat jotka on aina tullut laskettua käsistä juuri siihen, nostelin omille paikoilleen ja etsin niille jonkun muun "väliaikaisen sijoutuspaikan" odotellessa niille sitä varsinaista paikkaa minne päätyisivät.
Siivosin myös kofinhoitotilasta pöytätasoa johon oli samalla tapaa ketynyt sitä tavaraa.

Kyllä lämmitti mieltä kun kotoa poissaolleet saapuivat ja he huomasivat ensitöikseen hihakausten että:
- Täällä on siivottu!
- :) Mmmmm-m! Ja pitkin viikkoa siivotaan lisää. Tämä on vasta alkusoittoa.

Tänään pesin sitten taas pyykkiä sekä vein matot ulos, koska katsoin sääennustetta joka lupaili vesisadetta torstaille sekä perjantaille.
Lisäksi me olemme perjantaina menossa Lantun kanssa jo heti aamusta KYS:n nättämään hänen kämmenen palovammaa haavahoitajalle. (Saimme sinne ajan jo klo 9:30)
Pitäsi jossain välissä leipoa niitä kääretorttupohjiakin joista olen aikeissa kasata täytekakun lauantaiksi. Lisäksi olisi tehtävä jossain välissä suklaamuffineja sekä ties mitä...pitsaa tarjoamme vieraille, mutta sen teen vasta lauantaina aamusta, onpahan tuoretta.

Joku heitti jo että "Osta kaupasta valmiita niin ei tartte leipoa niin paljon."
Helpommin sanottu kuin tehty. JOS OMA LUONTO EI ANNA PERIKSI niin siinä on se syy. :D
Haluan tehdä itse kerrankin.
Saapahan sitten joko risuja tai ruusuja ihan aiheesta (vierailta), mikäli joku jotakin tarjottavaa kehuu... mitä en tietenkään edes odota tpaahtuvaksi.
Siivous on vaiheessa mutta paremmalla mallilla kuin leivottavat.

Nyt on ollut ongelmana rationalisoiminen, milloin kannattaisi tehdä mitäkin...sillä periaatteessa siivousta ei liian aikaisin kannata tehdä (mitä nyt ikkunanpesua tms.pölyhjenpyyhintää lukuunottamatta) ennen perjantaita. Koska mökki tulee menemään hujan hajan ja huiskis haiskis niin kauan kuin lapset mökissä on kotosalla.
Ja nehän on. Minnekäs sitä lapsiaan heittäisi. :D
Huono vitsi!

Näihin tunnelmiin ja näihin kuvattomiin kuviin.;D

Kierrätyskassi soikoon...

Niin, minä sitten otin osaa tälläisen "kierrätyskassin" kulkuun, jossa kassia kierrätetään toiselta toiselle. Jokainen jolla kassi kulloinkin on, ottaa kassista mitä kokee itselleen tarpeelliseksi ja laittaa sinne niin ikään jotakin, minkä kokee tulleen itselleen jo tarpeettomaksi.
(TOKIHAN MINÄ MIELSIN TUON KOKO KASSIN IDEAN ALKUJAANKIN NIIN ETTÄ MITÄÄN RIKKINÄISTÄ SINNE EI LAITETTAISI tms.)

No perjantaina kassi saapui minun luokseni. Kihisin jo innosta pelkästä ajatuksesta päästä sitä tonkimaan, kunnes...
Niin,KUNNES se JÄTTILÄISkokoinen Ikean kassi oli ovellani. Tuotuna AUTOLLA luokseni. Syy: sitä EI kykene naisihminen helposti kantamaan kaksinkaan käsin, sillä sen sisältö oli jo sellainen sirkus suorastaan että huh huh...

Joku kyselikin palstalla, missä se alkujaankin sai syntynsä lähteä kiertämään, että "onko siinä kassissa muutakin kuin vauvatavaraa?Voisin siinä tapauksessa ottaa kassin itselleni jossakin välissä.."
Minä vastasin hälle pengottuani kassia että: "VOI KUULE ON!!!"
Mielestäni kassinsisältö oli jo saapuessaan minulle ampunut yli sen tarkoituksensa.. KAIKELLA KUNNIOITUKSELLA HEITÄ KOHTAAN  JOILLA KASSI OLI OLLUT JO ENNEN MINUA.
En toki olettanutkaan että saadessani kassin se on täynnä käyttämättömiä vaatteita (ja juuri sopivasti minun kokoani) tai että siinä olisi jotakin muuta sellaista jolle minulla on käyttöä. Ehei!
Mutta silti mielestäni oli jokseenkin liikaa (lue: törkeää?) että kassissa oli niin paljon sellaista (tämä vain minun mielipiteeni ja pettynyt sellainen) lasitavaraa.
Kynttilänjalkoja & tuikkukippoja.HALLOO!! Lisäksi kassissa oli paljon kahvikuppeja ja mukeja tasseineen..*kröhöm* Tekee aika hankalaksi liikutella kassia jalkaisin etenkin kun siinä on särkyvää mukana.
Kun kassi saapui ovelleni, niin Kerttu oli vieressä ja näki tottakai kassissa päällimäiseksi jääneet vauvanlelut. Hän kiljahti riemusta (kuin lapsi jouluna):
- Äiti kato, noin paljon leluja meille!!!!
- Voi kuule, nämä EI tule meille kaikki eikä se toivoakseni sisällä vain pelkkiä leluja...sanoin heti tyttärelleni.
Samassa kysyin kassin meille tuoneelta että "onko kassissa jotakin mikä ei kestäisi kylmää?"
.- En tiedä, kun en jaksanut itse penkoa kassia edes pohjalle saakka... hän vastasi.
- O_o *No  johan on!* ajattelin.
Nostin kassin ulko-ovemme taakse odottamaan hetkeä kunnes lapsemme nukkuisi niin pääsisin tonkimaan sitä ...-rauhassa.

Viimein se hetki koitti kello oli n.23:30 ja hilasin kassin ulko-ovemme takaa sisälle. (HUH mikä työ siinä oli, kun oli varottava lasiesineitä siellä kassin sisällä!)
Mielestäni on toki ihan Ok jos sinne joku laittaa eism.tuikkukippoja, mutta mikä minulle oli löytönä kassissa liikaa, oli JOULUKORISTE joka oli solmussa valmiiksi!!! HEI HALOO!!!?
-Joo joulu tulee joka vuosi, siitä emme pääse mihinkään,mutta silti..lisäksi kassissa oli muovinen ovikranssi jossa oli punaista satiininauhaa (rispaantunutta osittain) ja käpyjä.-> nauratti ajatus että "ottaisinko sen satiininauhan siitä johonkin omiin askarteluihin, mutta njääh,, jätin sen sinne.."
Seassa oli myös dvd.elokuvia. Kaikissa oli kansiteksti RUÅTSIKSI. Jee "Heija Svärje!" Jätin ottamatta niistäkään yhtään.
Ai niin, ei se että kassi oli jo äyriään myöten täynnä tullessaan minulle, mutta kun sen Ikean kassin kylkiäisinä oli +2 muovipussillista (molemmat puolitäysiä kasseja) VAATETTA! Nimenomaan niitä pikkulasten vaatteita.
Siinä meni jo vähän "maku" alkaa edes harkita mitä sinne itse laittaisi mukaan kun kassi oli valmiiksi niin varovasti kannettava & PAINAVA!!!

Kassissa oli lisäksi myös (kenties hauskin löytö) sellainen aterimien kuivauskuppi tiskipöydän reunalle tuleva, pyöreä jonka sisällä on se toinen kippo...-varmasti monelle tuttu.
Sitten oli joku verhokappa ja pöytäliina, kynttilöitä (lumiukko tuikkuja) jne jne.

Mutta löytyi sieltä jotakin myös meillekin. :)
Otin sieltä vauvojen pehmohelistimiä Lantulle 3kpl:tta sekä jarrusukat + erään tiikeripussukan (tiikeripehmo jonka selässä vetoketju minne saa jotakin tavaraa), Kerttu tahtoi sieltä sellaiset aurinkolasit, jotka olivat kuin BB-talossa joskus olleella Kakilla, mutta vaaleanvihreät, hällähän oli liukuvärjätyt violetit linssit ja ilman sydänkuviota toisen linssin alareunassa. On varsin vinkeän näkönen neiti ne lasit päässään. Ne kun on hälle hieman liian isot.
Itselleni löysin sieltä kassista (jos nyt niin voisi sanoa) sellaisen kirkkaan jälkiruokakipon(?). Ajattelin että siihen voisi laittaa joskus jotakin vaikka tarjolle kuten namia tms. pientä.

Minua myös hämmästytti se, että kassissa oli elintarvikkeita.
1prk Piltti "Pikkukalastajan pata" (parasta ennen 2014/kevät) mutta silti.
Lisäksi oli mausteikko Santa Marian mausteita, jotka tosin eivät enää irronneet purkistaan, paitsi katajanmarjat ja nekin vain siksi koska olivat kokonaisina. xD

Isäntä toppasi erääseen löytöön hetkeksi kiinni "Otan tämän verstaaseen" ,mutta tuli sittemmin toisiin aatoksiin ihan vain sen turvallisuuden takia. Kyseessä oli kattoon kiinnitettävä 2lamppuinen spottivalo.
Kassin sisältö oli siis melkoinen sirkus, tekstiileistä-ruokaan ja ruoasta-elektroniikkaan ja elektoriniikasta-kodin tarvikkeisiin. HUH HUIJAKKAA!!!

Kanssani toi ilmi haluttomuutensa ottaa kassia enää toista kertaa moni muu minun tavoin, jos ei muutu systeemi. Ei ole mitään mieltä että tavara vain määrällisesti kasvaa.
Omasta mielestäni oli jo virhe se, että kassi oli lähtökohtaisesti noin iso!
Jospa tästäkin virheestä moni kierrätyskassilainen otti onkeensa ja opikseen.

Itse autottomana koin (luulin-> luulo EI todenkaan ole tietoa ja sen sain kokea nyt jälleen kerran) että se kassi olisi jokin näppärä jonka voi kuljettaa ilman autoa ja esim.rattaiden alaosassa tai selässään(->jos se olisi ollut reppu). Mutta tämä meni niin överiksi että oksat pois!!!!

Ottakaa tekin tästä opiksenne, mikäli väsäätte kiertoon jotakin "kierrätyskassia".
Minulla oli tunne kassia penkoessani hetkellisesti että "apua, tältäköhän tuntuisi jos joutuisi jonkun itselleen läheisen omaisen (oman vanhempansa tjmv.) tavaroita käymään läpi..
Lisäksi minun silmissä osa tavarasta oli sen kaltaista mitä kukaan ei huoli edes ilmaiseksi. Ja osa muistuttikin sellaiselta tavaralta mitä saa joskus joidenkin kirppisten tykö ottaa ilman mukaansa jos kelpuuttaa.
Sanoin siitäkin että siellä palstalla että "HEi, ei laiteta sinne kassiin tavaraa sitten periaatteella"-> EIPÄHÄN-TÄYTÄ-OMAA-ROSKISTAMME->pistän tuonne kassiin sen muiden "ongelmaksi".
Tämä johti siihen että kassin alulle pistäjä osoitti hienon eleen olla mukana hävittämässä kassinsisältöä sitten mikäli se jäisi jollekin ns."lojumaan". Tarkoitus kun ei ollut että jollekin napsahtaa jätti (halko) kassillinen ongelmajätettä.
Voi kierrätyskassi siis soikoon, sanon minä!

Oli mielenkiintoinen kokemus, mutta..mietin kyllä lähdenkö enää uudestaan mukaan tuollaiseen. Nyttemmin ovat laittaneet kiertoon vastaavalla periaatteella vaatekasseja yms.
Minua kiinnostaisi laittaa jokin askarteluaiheinen kassi, mutta monikaan täällä ei taida sellaista harrastaa, joten jos sellaisen kokoaisi itse, niin mitä silppua siellä olisi sitten kassin tullessa sinulle takaisin-jos olisi mitään kun kassi katoaisi tuhkana tuuleen ja sisältö myös. :/

Sairastupailumme jatkuu...

Ei siis riitä että meissä on jo se nuha ja kurkkukipiuisuus ollut ja on edelleenkin. Kerttu valitti illalla että "massuun koskee" ja että "en jaksa seistä",kun nousi hetkeksi sohvalta istumasta.
Näytti tyttö ihan vetopois olevalta, niin kokeilinpa hänen otsaansa samalla ja ei tarvinnut enää arvella onko kuumetta. Sitä nimittäin tuntui olevan mutta koska käteni ei kertonut mitään lukuja siitä sen kuumeen määrästä niin mittari kainaloon ja mittaamaan...
Lukemaksi saimme 38,18. Onhan siinä jo hyvä lukema.
Eipä sitten muuta kuin lääkitsemään tyttöä ja kehoitin lepäilemään sohvalla.
Eikä ihme, että neiti oli kiukkuinen käydessämme paikallisella yläasteella, missä oli kirpputori aamuipäivästä. Sen kirppiskierroksen päälle haimme kotipizzasta pitsaa, niin neiti oli siellä alkanut isännälle vänöttää että "Ei haluakaan pitsaa, vaan jotakin muuta..:"
Kotiin päästiin niin neiti sammui sohvalle milteiheti, mutt vänötyksen kanssa. Eikä se ostamamme pitsa hänelle kelvannut... Ei edes kun hän heärsi.
Varmisteli vain että "Onko vielä pihttaa?"
- On laatikossa, mutta syö ensin se, mikä on lautasellasi...
Eihän se sitä syönyt.
VAlitteli masuansa, että siihen koskee ja kuumeili koko illan.
Lääkittyäni häntä hän hetken päästä piristyi ja luuli kai jo itsekin olevansa terve.
Sanoin että" Sinun on otettava rauhallisesti, se lääke tekee sen että tunnet itsesi terveemmäksi, mutta et voi mitenkään vielä lähteä esim.ulos ajamaan pyörälläsi kun 3h sitten mitattiin ne lukemat 38,18..."
Illalla tyttö nukahti jo klo 20 aikaan. Itse halusi nukkumaan ja tottahan toki hän sai mennäkin. Kävin hänelle lukemassa iltasatua kun iltapuuhat oli tehty.
Hän nukahti varsin mallikkaasti.

Aamulla hän heräsi ihan pirteänä. Minua kyllä olisi nukuttanut, mutta eihän äidit saa nukkua , ei vaikka mikä olisi. Se on äitinä olemisen yksi osa venyä myös unenmäärää ajatellen, ehei, se on noustava kun pikkuväki itkee ja sitä vähän niinkuin vaistollaankin pomppaa jos vähän inahtaa "Mikä nyt on?!" "Onkohan hällä nälkä!?! tai joku muu hätä/mikä!?!"

Nousin viimein kun Lanttu pomppasi pedistään seisaalleen (pinnasängyssään) laitaa vasten. Kerttu siinä rumppasi hänen luonansa minun ylitseni jotta en vaan saanut nauttia unesta mikäli hitusen meinasin saada unenpäästä kiinni..
Viimein nousin ja Lantulle vaipan vaihtopuuhiin ja kehoitin Kerttu amenemään vessaan jo edeltä...
Sitten aamupalalle koko sakki.

Kysyin ottaisiko Kerttu leipää?
- Nojjoooooo...
Aloin tehdä hänelle leipää, sanoin että tekisin ensin ihan pienen.
- JOO!! =) Kerttu innostui.
Ja minähän tein pikku leivän.
Laitoin kahvinkin tippumaan ja siinä sitten samalla syötin Lantulle puuroa ja Kerttu söi omalla paikallaan sitä "pikku leipää". :)
Pian alkoi Kerttu yskiä (oli yskinyt aamustakin jo ja yskiessä kuulosti sille että on limaisuutta->kurkussa kuului rohinaa)
Pian hänen yskänsä voimistui ja käännyin katsomaan. Tytöllä oli suustansa lentänyt se leipä syliin ja hän yski lisää... leipää lensi suusta lisää ja se näytti nyt tulleen jo vatsasta saakka...
- Voi ei... nostin tytön yöpaidan helman "kouruksi" ettei se valuisi tuolille tai lattiallekaan.
Sitten kehoitin nousemaan varovasti että pitelisin sitä paidan helmaa kouruna wc:n saakka missä sitten hän voisi kakoa pönttöön jos mitä vielä tulisi ja olisi kakomista..
Sinne pääsimme ja hän jatkoi siellä ylenantamista onnistuneen mallikkaasti pönttöön. :/
Sain ujutettua yöpaidan hältä pois siinä kakomisien välissä ja aloin käsipyykätä enimpiä paidalta pois ennen koneeseen laittamista.

Että lieneekö tässä flunssan kylkijäisinä sitten se Mr.Yrjötautikin tullut!
-Kiitos mutta EI KIITOS tarvittaisi enää sitä...
Lämpöilyt ja nuhailut kurkkukipuineen olisi olleetkin jo ihan liian hyvä juttu ollakseen totta että siihen olisi jäänyt.

Aurinko paistelee, mutta mieli on hieman apea...(lasten ollessa kipeinä se syö kummasti omaakin mielialaa). Myötätuntoako sekin lie.
Lantun menoa ei ole hiljentänyt se hällä kädessä oleva" tuppelo" ei sitten millään tapaa.
Eilen katsoi siskonsa kanssa hetken aikaa illala Late-Liskoa ja hetkutteli ihan kympillä kädet ilmassa sen tahdissa. Sain siitä videomateriaaliakin, mutta en sitä tänne kuitenkaan laita.
Siis se oli NIIN parasta että.
Polviensa päällä junttasi edetä kuin seisten ja hetkui sivuille ja eteen-taakse kädet ilmassa heiluen! :D
Siitä tuli vain mieleen että ajattelikohan Lanttu siinä silloin että "Ota minut Late-Lisko!!" :D
Sitä ei tarina (eikä Lanttukaan) kerro ;)

Mukavaa päivää kaikille, se olis sitten huomenna Lantulla palovammasidoksen vaihto päivä tk:lla..Jippii! Jänskättää vähän että miltä se näyttää nyt kun on ollut siteessä perjantaista lähtien...jospa se alkaisi paranemaan... ensi perjantaina on odotettavissa se KYS;n haavaoitajalla käynti, mikäli kutsu sinne sallii korviimme kantautua luvatun soiton muodossa.
Ja lauantaina on luvassa meillä turtles-synttärit, ja pyhänä on sitten vauvakirkkoilua med Anna ja hänen sukulaisistaan odotamme muutamaa kummia paikalle saapuvaksi myös ;)
JEi!

Viikonlopun alkajais rundi heitetty.

Kävimme Lantun kanssa KYS:llä aamusta.
Taksi nouti meidät jo vaille 9. Mikäpäs oli matkustella "herroiksi" takapenkillä, kun oli kyyti niin tasaisen varmaa perille saakka ja sai todellakin vain "nautiskella" kyydistä. :)
Lanttukin nukahti puolivälissä matkaa, joten hänestä ei ollut liioin matkaseuraa. Sen sijaan oli mukana nainen kanssamatkustajana sekä taksimieskin oli  oikein lupsakka. Mikäpäs siinä oli matkustellessa kun juttukin luisti varsin mallikkaasti.

Perille pääsimme ja ilmottauduin Lantun kanssa sisään taloon.
Meidän vietiin erään ilmoittautumiskanslian "läpi" takahuoneiden kautta oikealle osastolle, minne meidän kuuluikin mennä/saapua.
Sieltä saimme ohuiden sermiverhojen keskeltä yhden "loosin" (joka sisälsi pedin) itsellemme jossa meidän tuli odottaa kunnes plastiikkakirurgian lääkäri kiertäisi katsomassa tyttäremme kätöstä.
Hoitaja kävi meille sanomassa että "yrittää tavoittaa tätä lääkäriä"
No meni jonkun aikaa kun hän tuli kertomaan että:
- Lääkärillä menisi yli tunti ennen kuin ehtii, joten jos haluaisimme käydä jossain sillä välin odotellessa niin se onnistuisi..
Minä ajattelin mielessäni että "no voisihan vaipan käydä vaihtamassa Lantulle ja kenties kahvia itse juomassa." Niinpä sanoin hoitajalle:
- Voisihan sitä käydä, kunhan vain OSAISI takaisin tänne sitten...
hoitaja: -minä voin kyllä neuvoa teille mistä pääsette *lähti opastamaan meidät kahvioon*
minä: - Kiitos, nyt kun vielä MUISTAISI mistä oikein tulimme ja minne sitten palaamme *katselin ympärilleni mitä käytäviä siinä oli*
hoitaja. - jos tarvitsee neuvoa kysyä takaisin tullessa niin sanot vain että "Plastiikkakirurgian ensiapuun, niin löydät perille".
minä: - no minä YRITÄN muistaa. Kiitos.

Niinpä kävin juomassa kahaveet siitä kahviosta. (en kaikkia kahveja vaan ihan vaan kupillisen.)

Sitten seikkailemaan takaisin osastolle.
Viereiseen loosiin oli tullut ulkomaalaispariskunta, oletin näin. (Eikä se ollut kovin vaikeaakaan...)
Mies solkotti omaa kieltään kovaan ääneen. Hänen puolisonsa oli potilaana.
Jossain vaihein se mies kuikki meidän puolellemme (en ollut laittanut päätyverhoa kiinni koska en tahtonut olla aivan täysin "suljetusti" verhojen välissä. Meillä kun ei mielestämme ollut mitään "salattavaa" tms.
Mies kuikkasi ohimennessään siinä ja alkoi jutella meille, kysellen mm. "mikä meillä on vaivana, ->tarkoitti sillä että KUMPIKO meistä on "potilaana". Kerroin että "Lanttu".
Mies jatkoi (kaiketi heidän kulttuurilleen tyypilliseen tapaan samalla hän tuli jo leikittämään tyttöäni joka istui auton turvakakalossa kiinni eikä siis päässyt karkuunkaan..hehe)
Tässä vaiheessa minua hieman hmm..ärsytti se että hän tuli niin tuttavallisesti siihen ja ihan koskettelemaan MINUN LASTANI, vaikka ei mitenkään epäasiallisesti,mutta noh...mitäs sitä sanottiin  että suomalaiset pitää sitä omaa rajaansa mahd. etäällä, mikä määrittäisi  sen koskemattomuuden rajan...vai mikä se termi oli...

Viimein pääsimme toimenpide huoneeseen. Lääkäri katsoi ensin kyseltyään kaikennäköistä tapaukseen liittyvää. Lanttu ei ollut millänsäkään. Lääkäri poisti leikellen sen hautuneen irtaallan olevan ihonpalan joka oli kämmenen kokoisesta rakkulasta (joka oli puhjennut). Samalla hän puhkaisi sormenpäihin tytölle tulleet vesikellotkin. Sitten uusi sidos käteen ja me pääsimme pois seuraavanlaisen ohjeistuksen kera:
- Maanantaina olisi käytävä vaihtamassa omassa terveyskeskuksessa palovammaan uusi sidos ja perjantaiksi lääkäri kirjoitti lähetettä meille saapua sinnne KYS:lle haavahoitajan luo. (Jälkimmäisestä saisin ajankohdan tietoon tarkemmin puhelimitse)

Sitten meille soiteltiin taksi ja pian olimmekin jo matkalla kotia päin kun taksi-setä tuli meitä hakemaan. Jippii!

Kerttu tahtoo kirjailla tähän jotain...heh,mitähän se meinaa kirjailla... Varmaankin omat viikonlopun toivotuksensa :)

" zcxvbnm   xcvgffcvbnmlkjhgfdsa   swqretyuiopå "

Kansalaisopiston kerhoilu aloitettu.

Mainitsinkin jo edellisessä postauksessa että eilen-keskiviikkona aloimme Kertun kanssa sen teatterilliset temmellystuokiot"-kurssin.
Olipahan juttu! (siis positiivisessa mielessä ainakin tähän saakka...vaikka jotain siinä tuntui hieman mikä ei ihan "kympillä klikannut" mutta aina ei voi voittaa-----

Muita oli meidän (minun ja Kertun lisäksi) 3 muuta äitiä lapsensa kanssa. Kaikki muut lapset olivat iältään 3kk-1v ja meidän neiti siellä sitten se ainokainen 3v!!! WOHOU!
Oli hieman show Kertulla kun piti esittää muille koko ajan ja sitten sinkoilla hoitamaan muita vauvoja lattialla. (silitteli heitä ja katseli läheltä.)
Ei siinä muuten, mutta en tainnut saada pidetyksi tyttöä ns."kurissa" koska hän sinkoili siellä minne sattuu, eikä ollut koskaan paikalla luonani kun olisi pitänyt alkaa tekemään harjotteita esim. vastakkain istuin (lapsi sylissä ollen) ja ilmeillä jolloin toisen olisi pitänyt matkia toisen ilmeitä ja eleitä.

Olisin mennyt muuten varmasti Lantun kanssa, mutta kun hällä on se käsi hieman kipeä, niin en viitsinyt ottaa häntä sinne. (Siellä olin asiasta täysin toista mieltä Kertun alkaessa rätkättämään ja temppuamaan...)
Ensi kerralla sinne olisi vietävä mukanamme 3 arkista esinettä, ihan mitä vaan, mutta sellaisia jotka saa tuotua esim.rattaissa. Mitään säkkiä ei tarvitse alkaa raahata mukana.
Jotakin ohjaaja vihjasi että me "soitamme niillä"  Siispä päätin että meiltä taitaa sinne lähteä tyyliin MUOVISIA kippoja/astioita yms. (kannellinen pakasterasia , muovinen kapusta ja vaikka taikinakulho) tai sitten otan vain kannellisen pakasterasian, muovilusikan sekä puisen paistinlastan.)

Ja sanottakoon loppuun että OLEN VIHDOINKIN KEKSINYT SEN mitä tulen Vilimarikan joulukalenterin 8.luukuksi laittamaan hänelle .. :D Jippii!!!!

Rumppuuta koko viikko...

Ei ole ollut päivääkään etteikö meidän olis tarvinnu käydä tällä viikolla meidän tk:lla (terveyskeskuksella). Siitä on kiittäminen Lantun käden palovammaa... :/

Maanantaina piti käydä 1.näyttämässä kättä lääkärille (syvyysarvio)
Sai uuden "tuppelon" käteensä". Sen OLISI pitänyt pysyä keskiviikkoon saakka jolloin meidän oli tarkoitus mennä saman asian tiimoilta uudestaan. (vaihdattamaan sidos) mutta...
Tiistaina katsoin jotta se sidos vaikutti olevan jokseenkin löysällä hällä kädessä... että olisi vain ajankysymys koska se olisi tipotiessään ja lähtö tk:lle tulisi uudestaan.
Laitoin siinä ruokaa (Onneksi aloin tehdä sitäkin jo aikanaan että se oli jo uunissa valmiina siinä vaiheessa, kun lähtö sitten sinne tk:lle tuli.) Juurikin syystä mitä olin osannut jo odottaa.
Olin itse juuri syömässä (ja Kertun ruoka oli jäähtymässä lautasellaan) kun Lanttu parahti olkkarin lattiallamme pahanlaisesti. Katsoin ja hän koitti kontata minua kohti.Kauhukseni huomaan että hänellä EI OLE enää siinä kädessään sitä "tuppeloa".
Juoksin nopeasti ja laitoin tytön syöttötuoliin istumaan ja kirmasin nopsaan hakemaan kaapista puhtaan harson käden suojaksi, ja kieputin sen jotenkin siihen palovamman suojaksi.
Sitten taas soittamaan tk:lle omallehoitajalle että voisimme tulla ja pian, kun neiti on saanut sen suojatuppelonsa irti.
Hoitaja kysyikin:
- Pääsettekö ½h päästä?
- No tottakai, asutaan tässä melkein nurkalla... Ja niin me lähdettiin.

Neiti sai uuden "tuppelon" käteensä suojaksi ja kaikki meni siinä sen laittamisessa jälleen kerran hyvin. Tyttö oli rauhallinen ja homma onnistui mielestäni yllättävänkin hyvin. Samaa kiitteli hoitaja joka sidoksen hänen käteen laittoi.

Keskiviikkona oli meillä se maanantaina annettu aika sidoksenvaihtoon. Menimme sinne ja Lanttu oli taas oikein kiltisti. Henkilökunta otti valokuvia (kameran sijasta kännykällä, koska talon kamera oli mykkä eikä kenelläkään ollut tietoa sen kameran laturinpiuhasta,)
Kuvat lähettivät KYS:lle plastiikkakirurgin nähtäväksi ja kysyivät heidän mielipidettä "tarvitsisiko käydä siellä näytillä?"
Sain puhelin keskiviikkona iltapäivästä että KYS:ltä oli tullut vastaus" Tulkaa vaan näyttämään, voimme katsoa sitä ...on kuulema sen verran pahan näköinen"..(?pahaannäköinen?WHAT!? O_o)

Torstaina, eli tänään lähdimme sitten hakemaan sen ilmottautumiseen meille jätetyn kelantaksikyydin lupa lomakkeen lähete. (Huih, mikä sanahirviö!En edes tiedä meneekö se noin va miksikä sitä sanotaan... heheh..jospa ymmärsitte mistä oli kyse).
Soitin kyydin heti kotiin tultuamme. Se tulee noutamaan meidät aamulla klo 09.

Perjantaina sitten onkin meillä KYS-päivä. Jospa ei menisi kovin myöhään se että pääsemme sinne sisälle. (näyttämään kättä lääkärille).
Kertun kanssa tulee ilmeisesti meille hänen mummonsa jo aamusta.

Minä olen itse niiin niin niiin NIIN kovin flunssainen että väsyttää ja veto on pois. Kaupassa käynnitkin on tuskaa. Hiki puskee päältä ja paita on litimärkä. Kuumetta tai edes lämpöä minulla ei ole. Aina mitattuani on lämpö ollut alle 37. Olo on kuitenkin kuin kuumeen noustessa, erittäin väsynyt.(Nytkin meinaan torkua tässä istualtani...en vain voi alkaa nukkumaan kun lapset valvoo... ja vanhempi kun EI NUKU enää päikkäreitä niin valvotaan sitten...)

Eilen keskiviikkona kävin Kertun kanssa "teatterillisissa temmellystuokioissa". Sen kerran kesto oli 45min ja minä olin kyllä aika naatti sen päälle. Ei pelkästään istuksittu vaan meidän oli retuuteltva ja nosteltava ja kanniskeltava lapsiamme leikkien jopa olevamme lentokoneita ja ne sylissä olevat lapsemme toimivat lentokapteeneina määräten suunnan minne ajetaan. HUH!

Tuskaistakin tuskaisampi parkaisu.

Eilen aamusta n.klo 10-10:30 sattui meidän Lantulle erittäin ikävä "äksidentti".
Oli päätetty lämmittää leivinuuni-takka yhdistelmää taas pitkän kesätauon jälkeen ja minä olin siinä levittämässä pesukoneen sisältöä narulle kuivamaan kun se ääni kuului.
Kauhea parkaisu, kuin kauhutalossa.
Se ääni ei edes kuulostanut ihmisen tuottamalta, ellei sen parkaisun -tuskaisen sellaisen, päätteeksi olisi kuulunut hieman lapsen itkua muistuttavaa nyyhkýtystä-
Silloin putosi märkä paita kuin tiskirätti kädestäni ja pinkaisin katsomaan MIKÄ oikein on hätänä ja kenellä.
Meidän Lanttu istui uunin edessä, ja huusi silmiään päästään.
Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa mitä oli tapahtunut. Sinkosin Lantun luo ja varmistaakseni epäilyni todeksi koetin hänen kämmeniään.
- Oikein arvattu. Oikea kämmen oli niin tuli kuuma etä ei ollut arvailulle pienintäkään sijaa.

Kiiruhdin Lanttu kainalossa suoraan keittiöön hanan luo ja laitoin hänen kätensä kylmän juoksevan veden alle. Samalla huusin toiselle mitä arvelin tapahtuneen.

Kaikki oli jossain mielessä kaoottista.
Kerttu kuljeksi jaloissa naureskellen.(ei selkeästikään ymmärtänyt tilanteen vakavuutta.)

Lopulta mies tuli pitämään Lanttua ja hänen käsiään hanan alla, ja kehoitti minua soittamaan ensiapuun tk:lle.
Minä aloin soittamaan. Aika tuntui todella pitkältä etsiessäni numeroa puhelimeni muistista.
Silloin kaikki muut siellä olevat numerot oli täysin turhia. Roskaa.
Lopulta soitin oman alueemme ajanvaraukseen, vaikka tiesin ettei siellä sunnuntaina kukaan vastaisi. Muutakaan numeroa minulla ei siihen hätään ollut siinä saatavilla + kone oli kiinni en voinut katsoa netistäkään.

Viimein siellä selvitti automaatti eri numeroita, minne voisi soittaa milloinkin ja mihin aikaan.
Lunttasin ajattelemattomuuttani luurin kiinni ja sinkosin etsimään paperia ja kynän.
Ne löytyi pian ja jo kuuntelin niitä numeroita ja sain ylös jotta saatoin soittaa sinne.
Numero yhdistyi ensiapuun suoraan ja ilmoitin sinne vain mitä oli tapahtunut ja arvelinkin jo itse että taitaisi olla syytä tulla näyttämään koska kyseessä on vajaa 10kk ikäinen lapsi ja että hänen koko kämmenensä oli vesikelloilla...toistaiseksi ainakin.
Niinpä lähdimme ajamaan saman ties sinne. Matka ei ollut onneksi pitkä vaikka se siltä tuntuikin. Minulle aika oli pysähtynyt.
Aloin jopa itse itkeä autoon päästyäni. Kaikki kauhu skenaariot mielikuvineen taisin sillä muutaman hassun sadan metrin matkalla käydä mielessäni läpi + se syytös että "Oletpa huono äiti kun annoit moista päästä tapahtumaan!".

Ensiavussa hoitaja sekoili tyttäreni syntymäajan kanssa, vaikka olin sen sanonut josoittaessani puhelimessa sekä siinä jo pariinkin kertaan. Lopulta selvisi että hän oli KOKO AJAN tyrkyttänyt VÄÄRÄÄ päivämäärää koneelle sekä sotun lopussa oli pari ekaa numeroa väärinpäin. EI IHME ETTEI LÖYTYNYT MEIDÄN "Lantun" NIMISTÄ SIELTÄ!!!
Tyttö huusi koko sen ajan siinä kuin syötävä. Varmasti teki kipeää.
Olin napannut lähtiessämme pakastimesta ensimmäisen käteeni sattuneen pakastepussin, ja huvitti itseäni jälkeenpäin kun se oli "Makeaa maissia". Sitä oli käärittynä keittiöpyyhkeeseen tytön käden ympärille. (ei tietenkään suoralla kosketuksella jottei tule paleltumaa).
Sinne nakkasin tk:n roskakoriin sen pakastepussin kun lähdimme pois.
Tyttö sai melkoisen määrän rasvaa siihen nyrkkiinsä ja sitten siteisiin se käsi.
On kuin olisi omasta takaa hällä siinä oma pesäpallomaila. Onneksi on antanut sen olla.
Nyt olen lähdössä sakin kanssa uudestaan Tk:lle. Koittavat jos saisivat nyt arvioiduksi sen palovamman syvyyden.
Eilen vain sanoi lääkäri katsoessaan että:
- Ei tarvitse leikata ainakaan...
Panadoli-liuosta määräsi (mitä huomasin olevan samaa meillä kotonakin ja täysin vielä avaamaton pullo, kun ostin Kertun sairastaessa erään yön kuumetta.)

Jaahas, nyt sammui tiskikone joten alan pakata lapsille kampetta, etenkin Lantulle jolla kädessään on niin iso tuppelo että päälle jäänyt märkä body piti leikata auki hihan kohdalta jotta saimme sen pois irroittamatta sitä käärettä kädestä.
Ihmettelen henk.koht. miksi noin pitkäksi aikaa laittoivat siteeseen, siitä tulee sidoksen laitosta  miltei 24h kun meillä on aika lääkärille tänä aamuna, eikä sitä ole otettu pois lainkaan.
Mietin kuinka se on hautonut sen ihon ryttyyn nyt tuona aikana...
Tuon jälkeen on nuhat olleet pienin ongelma tässä...itse tirkuttelen varsin sujuvaan ja nekku tippasee. Voisi melkein sanoa että tuo ikävä tapaus jollain tavoin hätyytti Lantunkin nuhan pois, vai itkikö hän sitten niin kovin että kaikki se räkä tuli silloin siinä samoilla itkuilla pois poikkeen...

Rauhallisin mielin uuteen viikkoon...ja toiveikkain mielin tästä lääkäriin lähdemme me NYT! 

Saako kysyä?

Mitähän teillä tulee mielikuvissa mieleen jos liitätte ne joulukuun 8.päivään joka on samalla:
- 2. ADVENTTISUNNUNTAI sekä Sibeliuksen päivä?

Oma mielikuva tuosta päivästä on jotenkin "harras" (sen pyhäpäivän tiimoilta) ja jokseenkin siihen tuo oman säväyksen sekin että se on jo osa joulun odotusta ollen jo 2.adventtisunnuntai..puoliväli siis siltä osin).

Suomalaisuus?
Kuvaisiko sitä kenties jokin mikä mielletään "suomalaisuuteen", kuten saunominen...jolloin saankin aasinsillan että voisiko ajatella lahjaksi esimerkiksi käsipyyhettä (ostettuna) jostakin taito shopista tai jos se olisi merkiltään edes kotimainen tuote?
Esim. LUHTA? Niillä on käsipyyhkeitä!
Hmm.. varsin mehevää mietittävää minulle taas kerran.. menin vain osallistumaan erääseen joulukalenterin luukku jutskuun ja minulla siis olis keksittävänä hänelle siihen luukku nro 8. :D

(Jospa se itse ei lue tätä blogia kenen blogissa siihen osallistuin ettei mene yllätys hältä pilalle kun lukee vielä täältä mitä mahd.on saamassa siitä luukusta. :D
- Jos näin on niin hihku mikäli luet näitä, niin herkiän pohtimasta sitä sinulle tulevaa luukku asiaa täällä. :)
On itsellenikin mukavempi kun et osaa odottaa mitään minulta saatavaksi ennastaan jo...hih!

Väsy lauantai...Zzz

Väsy lauantai syystä että meidän Lantulla on melkoine nuha.
Ei sitten nukkunut yöllä juuri muutamaa tunnin mittaista pätkää pidempään kun heräsi töhisemään räkä valuen poskillaan ja minun oli alettava häntä "niistättämään" niistimen kanssa. Eihän se tietenkään huutamatta mennyt joten muutkaan ei saaneet nukkua sitten.
Mies naureskeli alkuun tullessaan nukkumaan joskus klo 22 jälkeen kun Lanttu rallatteli herättyään omassa pedissään. Meinasin jo sanoa että "Älähän innostu-isäntä meinaan, että kyllä se siitä vielä suruksi muuttuu sinunkin kohdallesi kun neiti jatkaa tuota LÄPI YÖN..."
mutta en sitten sanonut. Minä vaan niin tiesin siinä niin käyvän. - Ja niin siinä sitten kävi.

No jonkin ajan päästä mies sai tarpeekseen ja siirtyi hermostuneena nukkumaan Kertun huoneen vieraspetiin. Minä jäin Lantun kanssa suureen makkariin kaksin "mellastamaan". Otin hänet viereeni ja minua nauratti kun hän siinä ilveili ja kikatteli + poleksi minun reisiäni niin että sai minut nauramaan.
Pian alkoi minullakin hauskuus loppua kun alkoi jo uni painottaa omissa silmissä oikein kunnolla. Tarjottelin neidille maitoa aina ja koitin saada hänet hyvään asentoon syliini (puoli-istuvaan) jos hän vaikka nukahtaisi..No viimein se onnistui ja neiti nukahti, mutta vain ½h, kunnes taas heräsi.
* huokaus*
Ei muuta kuin niistin esiin ja sitten taas saatuani nenukin neidiltä putsatuksi tarjoamaan maitoa.
Tuota oravanpyörälle tuntuvaa h**vetinmoista oli koko yö. Heräsin siihen kun miehen kello soitti hänet ylös aamulla klo 05! En kuitenkaan jaksanut millään nousta siihen aikaan joten käänsin kylkeäni ja jatkoin unia.
Ai niin, yöllä jossain vaiheessa Kerttu juoksi viereeni omasta huoneestansa ja hänkin oli vieressäni.

Nyt on olo kuin ZOMBILLA.
Siitä huolimatta kun Kerttu aamulla siinä ~7 huippeilla tökki minut ylös:
- Äiti,  minä helätin jo!
Minä nousin ja sitten tekaisin aamusta pellillisen pannaria.
Eipä se juurikaan maistunut...eikä ole maistunut vieläkään vaikka klo on jo 13:22.


Pesin koneellisen pyykkiäkin ja keräsin kierrätykseen vietäviä törpelöitä mm.muovisia pesuainepurkkeja ja siivousainepurkkeja jotta viemme ne sinne, Oli jokseenkin turhauttavaa huomata siellä keräyspisteellä että siellä ei olekaan muovijätteelle paikkaa!!! En siis voinut kuin tunkea ne takaisin rattaiden alatilaan ja siitä kaupalle ostamaan sitä maitoa. Olipa mielessä tehdä päivänruoanlaitto helpoksi ostamalla koti-pizasta pitsat, mutta ajatus siitä julmetun mäen punkaamisesta takaisin ylös sai lopulta toisiin ajatuksiin. Niinpä ostin 3 pakastepitsaa, (2 salamipitsaa ja 1 Grandiosan Kebab-pitsa). Viimeisimmän tein äsken ja siitä ei Kerttu syönyt palaakaan. Tarjosin kyllä. Otti palan ruisleipää josta puraisi tasan 1 kerran sanoen "ONPA TOTI HYVVÄÄ!"
Siihen jäi leipä. Juustot sen päältä katosi. :D

Omat olot on hieman väsymyksen ja flunssaisuuden rajamailla. En tiedä onko tämä väsymyksestä yksin johtuvaa vai olisko mahdollisesti flunssallakin osuus tähän oloon. Ajoittain tuntuu kuin olisi jossain usvassa, vaikka kaikki näkyy selkeästi. Kenties se flunssa tekee tuloaan minulle noin. Kurjaa!

Mies tulee vasta illasta joskus klo 19 jälkeen, että on taas pitkäpäivä leikkiä "Yy-hoo:ta".
Jospa kokeilen käydä pitkällään.-mikäli pienimmän Lantun saisin nukkumaan voisin silloin hyvillä mielin itsekin KOITTAA sen ajan lepäillä. Uskoisin vaikka vain 10min:kin riittävän virkistävästi tähän olotilaan.

Jospa muilla ei riehu tämä nuhaisuuden flunssa.

Syksyistä lauantaita joka kotiin!

Perjantai 13.

On ollut juurikin tuon taikauskon mukainen päivä, nimittäin oikein EPÄONNENpäivä tämä on ollut.
Kaikkihan alkoi jo aamulla herättyäni, kun huomasin talouspaperin loppuvan ja otin meidän keittiön ruokailuryhmän tuolin (kuten usein tavallisestikin) ja nousin sen päälle ylettääkseni ottamaan yläkaapista uuden rullan.
 - En kaatunut enkä pudonnut, mutta tuolin istuinosan pohjassa on 3 jousiriviä joista keskimmäisen jousen toinen pää napsahti irti.
-JEE!!! Ei se olekaan kuin à 199€/tuoli. JES! JES JES! JA Bingo!!!!
Ei siinä muutenmitään. Kyllä siinä voi istua mutta tuntuu se istuessa aavistuksen "lättänämmälle" eikä ole niin jämäkkä istua kuin joku muu ryhmän tuoleista. Siirsinkin sen sellaiselle paikalle jossa harvemmin kukaan istuu. :D

Sitten kompuroin erääseen eteisen maton reunaan mennen ja tullen...

Sitten lähdimme kerhoon. Minä ja Kerttu. Lanttua en ottanut kun neiti on niiin niiiiiiin NIIIIIN nuhainen että koko ajan valuu ihan solkenaan- Isäntä jäi pienimmän kanssa kotiin kun minä lähdin Kertun kanssa sillä tapaa että tyttö sai ajaa itse omalla pyörällään sen pienen matkan siihen (ja edelleen apurenkaiden kera).
Loppumatkasta se piha vietti sinne pihaan ja oli kovin kuoppainenkin. Niinpä arvaattekin että vaikka sanoin tytölle monesti että "Jarruta!!!" Ei se ehtinyt ja ajoi kuoppaan jolloin pyörä keikkasi. Sain kuitenkin hänen takin niskasta kiinni ennen kuin tyttö mäjähti maahan pyörän kanssa. Pyörä kaatui mutta tyttö jäi kuin sarjakuvissa roikkumaan minun pitämänä ilmaan. :DDDD

Siinä rytäkässä löystyi toinen apurenkaista ja poislähtiessämme ei ajamisesta tullut mitään jos hän kallisti painonsa sille reunalle missä apurengas oli löysällä. -> se keikautti nurin. Niinpä soitin isännälle joka laittoi minulle viestiä että ovat Lantun kanssa eräässä kahvilassa.
Soitin hänelle, ettei siitä pyörällä ajamisesta tunnu tulevan nyt mitään kun se on löystynyt se toinen apurengas. Niinpä käännyimme kotiin jotta saamme viedyksi sen pyörän sinne ja sitten takaisin rattailla kirjastolle.

Sieltä kun selvittiin niin lähdettiin naapuripitäjään suuremmille kaupoille. (Isännällä oli asiaa ostaa pistorasian laittoa varten osia.) Minä oäätin jo sinne mennessä etten tule ostamaan mitään, koska ei ole muuta kuin velkaa ja sitäkin PALJON!

Menimme käymään Carlssonilla jossa oli synttärit. Sieltä mukaani lähti kuitenkin 14kpl:n muffinipelti. :/
Sellaista olin jossain mielessä ajatellut kun tehdessäni muffineja vuokiin ja pellille niin ne tahtoi lässähtää ->levitä pitkin peltiä vaikka oli se paperi.

Kotona aloin sitten vihdoin ja viimein tälle viikkoa siivota. Sitä kun ei oltu harrastettu jostain kumman syystä koko viikon aikaan -ei vaikka toinen lomalla.
No otin imurin ja aloin imuroida. Imuroin koko mökin jokaisen makkarin + jopa wc:n lattian!
Ihan alkoi jo huimata lopussa kun kyykin eteisessä kenkien seassa järjestellen niitä hieman sinne kenkätelineeseen ettei kaikki ole huiskin haiskin pitkin lattiaa..

Unohdinkohan jotain...en jaksa muistaa...

Mukavaa viikonloppua!

Olipahan menoerä!

Paikka nimeltään hammaslääkäri, missä kävin paikkauttamassa ne 2 lohjennutta paikkaa.
Puudutteli toisesta (suurempana pitämääni lohkeamaa) vain ientaskun. Ja sitten teki siihen uuden.
Sitten seuraavaksi lääkäri siirtyi paikkaamaan sen pienen kiilamaisen palan menettäneen kohdan. Se kirpaisi hieman-vaikka sitä puudutettiin pintapuolisesti tosin, mutta kun ei tahtonut saada muottia pysymään siinä. Hampaani oli kuulema kovinmatalat siitä kohdin että kaikki muotit olivat siinä mielessä liian "isoja" (väljiä).
Noh, eihän siinä. Viimein lääkäri sai senkin korjatuksi-vaikka se ei helppoa tuntunut olevan.
Minä puristin koko toimituksen ajan käsilaukkua käsissäni (okei, olkalaukkuni hihnaa...heh).
Meni siellä miltei 1h kaikesta huolimatta.
Laskukin jonka sain mukaani oli kai sen mukainen...266€!!! Eräpäivä siihen 18.9.
Että sellanen tälli se.- Sikäli jos sitä voi edes "tälliksi"sanoa muuten kuin rahallisen menetyksen vuoksi.
Kyseesä oli yksityinen koska olen nähnyt nämä julkisenpuolen tonkijat jo liiankin hyvin.
(Kokenut mm.julkisenpuolen tekemänä sen ensimmäisen ja toivoakseni myös viimeisen juurihoidonkin.Autch!)

Nyt sitten nenä pystyssä kohti uusia pettymyksiä. :D

Aavistuksen `jomotelee`takahammasta missä ei se muotti meinannut alkaa pysyä, koska joutui sitä rassaamaan ihan urakalla saadakseen siinä jonkin muotin pysymään.
Välillä se teki kipeää (huolimatta puudutuksesta) kun painoi jokin muotinreuna niin kovin ientä hänen painaessaan syvemmälle sitä. No hengissä selvisin kuitenkin. Ja mikä parasta...
- EI TARTTE MENNÄ ENNEN ENSI VUOTTA ellei ilmene jotakin tarvetta. Jippiii!!!!!!
Sen verran oli hintava että ei kyllä enää toistamseen heti hetkeen hinkua jäänyt mennä.

Ihmetteli kovin kun ei ollut hammaskiveä minulla. Minä puolestani ihmettelin tuota hänen ihmettelemäänsä, sillä tuli olo että "Olisikos sitä PITÄNYT sitten olla?- Voi anteeksi..." XD

No jään tänne sykkimään. Hei vaan! Ja mukavaa joskin harmaata illan jatkoa. 

Tänä iltana äidin pieni rakas Kerttu yllätti äidin ihanasti sanoen vain ne muutamat sanat samaan lauseeseen ollessani laittamassa häntä nukkumaan.
Satukirjoja oli jo luettu kokonaista kolme ja iltalaulua olin alkamassa juuri laulamaan kun hän aloitti sen säännöksi muodostuneen ikävänsä kertomisen mummoaan kohtaan.
Kerroin  että:
- Mummo on töissä, niin ei voida mennä sinne eikä hän voi juuri siksi tulla nyt meillekään-
Tyttö oli noheva ja sanoi:
- Mummu on kotona nyt ja luppee nukkumaan kotta...
- No on tietenkin, mutta aamulla sen pitää mennä töihin ja me lähdetään kerhoon, sanoin Kertulle.
Kerttu jatkoi vielä hieman nyyhkyttäen:
- Minulla on kauhee ikävä XXXXX-mummua!!!
Mitäs siihen voit kuin lohduttaa ja sanoen:
- Äiti tietää kyllä *silitin tytön hiuksia ja olin juuri aikeissa alkaa hyräillä alkua illan unilaulusta kun tyttö sanoi:
- Minä lakattan itiä ja äitiä...
Sillon minulla nousi pala kurkkuun. Mietin että "Mistähän se tuonkin on kuullut!?"kun mielestäni meillä ei kotona moisia hoeta ihan niin paljoa että olisi lasten korviin saakka kantautunut.
Ei sillä,eihän tuo paha/huono asia ole ollenkaan. Se vaan pysäyttää kun sen kuulee jonkun sanovan, etenkin jos sanoja tarkoittaa kohteena juurikin SINUA. <3
Halasin tyttöä ja aloitin tuutulullan laulamisen hiiren hiljaa.... <3

Nyt menen nukkumaan onnellisena siitäkin että aamulla mies tulee kanssamme tenavatupailemaan. Ja Kerttu pääsee näin ollen menemään omalla pyörällään sinne :)

Hauskaa viikon alkua!

Tässä TEILLE hulvattoman hauska video. Käykääs katsomassa... :)

Jotenkin niin kovin ärsyttävä mutta samalla tarttuva ja jää rytmi ja soundi soimaan mieleen,- ainakin minulle. ;)

Omenoita ja kasviksia...

Pääsin tänään nauttimaan syksyn sadosta, kun isäni kävi siskoni kanssa meillä iltapäivästä.
Hän toi yllätyksekseni tullessaan perunoita, porkkanoita, tomaatteja sekä omenoita ja luumuja
Tästä sadosta oli hän itse kasvattanut tomaatit. Samaisia tomaatteja hän oli vienyt myös tädilleni(omalle sisarelleen) jonka luonta he tulivat meillä käymään. Kaikki muu oli tätini kasvattamaa ja hänelle "ylituotantoa" joka jouti jakaa pois. Arvostan suuresti saamiani varaston täydennyksiä.
Antoipa hän vielä pullon punaista sekamehua - jota nyt lämmitettynä lipitän, sillä kurkku meinaa oikutella hieman. Kuumetta tai lämpöä ei ole eikä edes tunnetta jotta sellaista edes olisi. Ainakaan vielä. Eiköhän tuo ehdi vielä myöhemminkin tulemaan...

Hoksin että nyt kun miehelläkin on loma viikko, hän voisi lähteä kanssamme ti ja pe aamuina tenavatupailemaan! :) Niinpä meinasimme tehdä. Kun kerroin Kertulle, hän hihkaisi heti että:
- Minä voin hitten mennä omalla pyölällä!?
- Joo, voit toki, sanoin.

Että näin. Toivon kovin että pääsen itsekin mukaan tiistaina tupailemaan, sillä jos olen kipeä niin en sinne sitten lähde urheilemaan tai paremminkin tartuttamaan muita. (vaikka aika 100% varmasti mikäli tämä meille on sieltä tullut niin sen olen saanut sieltä. En kuitenkaan tahdo laittaa sitä kiusallani kiertämään kenellekään tieten tahtoen.)
Mies voi mennä sinne lapsien kanssa jos tahtoo ja kokee että jaksaa.

Lanttu nukahti jo ja aamusta isäntä menee pojan kanssa kouluun jalkaisin. Samoin myös hakee hänet jalan. Nyt saa alkaa poika pikkuhiljaa totutella siihen "itsekseen kulkemiseen" tämän viikon ajan kun he menevät yhdessä ja pojalla on kello kädessä. On tosin eriasia mitä hän siitä kellosta ja sen näyttämästä ajasta ymmärtää, mutta jospa se kehittyisi nyt sekin..

Mieletöntä...

Mieletöntä on tajuta seuraavat asiat ,että:

A) Isännällä on ensi viikolla LO-MA viikko.

B) Taidan olla tulossa kipeäksi, ainakin kurkkuni on sitä jo...
Se, miksi EN toivoisi tulevani kipeäksi, ainakaan nuhaan on keskiviikkona oleva hammaslääkäri aikani! Olis nimittäin paikattavaa. Ikävä siirtää sitä jos ehtii alkaa särkemään sitten niin ei ole kovin hauskaa olla kipeänä jo valmiiksi + että koskee hampaaseen! Not nice at all..

Eilen illasta (n.klo19) soitti isäni minulle, kysellen olemmeko kotona tänään.
- Ollaanhan me, olisitkos ollut tulossa käymään? kysäisin vaikka tiesin vastauksen jo valmiiksi..:
- Juu, olen täällä Venäjän rajalla nyt, ja huomenna oli tarkoitus lähteä kotiin...
- Ahaa, olet siellä siskosi XXXXXX;n luona..?
- Niin, jos iltapäivästä ajelen niin sillon voisin käydä.
Eipä meillä mitään kummenpia suunnitelmia päivälle ollutkaan..
Eilen illasta kävin Kertun kanssa hänen ajaessa omalla pyörällään, tuossa läheisimmässä puistossa. Hienosti meni! Puhuin että josko kävisimme tänään pidemmällä, siellä liikennepuistossa saakka jos isäkin lähtisi mukaan ja vaikka poikakin-riippuen kellon ajasta miten herätään. Tälläinen oli suunnitelma, mutta katsotaan toteutuuko se vai jääkö toiseen kertaan.. toivon ettei jäisi kuitenkaan ensi kesään saakka.
Ajattelin että voisimme ottaa leipäkakkuja evääksi-jos lapset söisi niitä paremmin ulkona. ;)
Ja mehut tietenkin juomaksi.

Kaunis on päivästä tulossa jo heti aamusta.

Ihanan aurinkoista pyhää jokaiselle. :)

 

Perjantai kuudes syyskuuta

Ja niin olemme käyneet tenavatupailemassa aamusta. Kerttu on niin innoissaan uudesta pyörästään, että meni jo aamulla herättyään silä ajamaan.
Nyt olemme aikeissa ostaa hälle pyöräilykypärän, sillä se ei ole kallis henkivakuutus siitä jos sattuisi jotakin ja sattuuhan sitä kun ei ole vielä taidot kehittyneet ja karttuneet.

Eilen liitin kuvia mummolleni keväällä annettavaan 80v onnitteluvihkoseen,mihin kerään kaikilta sukulaisiltamme muistoja hänestä. Tulee aika bueno-vaikka itse sanonkin.

Kun isäntä tulee töistä oli suunnitelmana juoda kahvit ja lähteä koulun hiekkakentälle ajattamaan tyttöä sinne pyörällä. Sää on mitä mainio taas paisteellansa. Viikonlopuksi luvannut kauniita kelejä. Nice!

Kermaruusulla arvonta ;)

Kermaruusun blogissa on 6 vuotis arvonta! Sinne kannattaa mennä osallistumaan, etenkin jos kuulut hänen lukijakuntaansa. :)

Melkoinen päivä tähän saakka...

On käyty heti aamusta metsästäen meidän Lantulle syksyisempiä ja talvisempia tumppuja/rukkasia yms pikku kätösiin mm. ensimmäisenä Elävästä kaupasta. Harmikseni siellä ei ollut tarjontaa laisinkaan..kenties ajankohta oli "liian varhainen" tai sitten heille saakka ei vain ole päätynyt moisia.
Meillä on kyllä yhdet Kertulta joutilaaksi jääneet ihan merkki rukkaset, mutta ovat hieman liian lämpimät vielä näihin keleihin kun aurinko lämmittää, mutta tuuli taas tekee viileäksi sään sattuessaan puhaltelemaan.

Sitten poikkesimme vieden kirjastoon lainakirjat ja saihan se neiti ottaa uusiakin lainoja sieltä. Valitsi 2 kirjaa + 1 dvd:n. :)
Niillä nyt sitten mennään ainakin sen dvd:n osin viikko eteenpäin kunnes siinä eräpäivä iskee vastaan.

Sieltä sitten ruokakaupan kautta kotiin.. noh, siis Kerttu tuli mummon kanssa kotiin. Minä kävin isännän kanssa syömässä äärettömän pikaisen noutopöytä visiitin paikallisessa perheravintolassa. Jossa olisi pitänyt olla savulohivoileipiä yms. mutta sielläpä olikin pinaattivelliä + karjalanpiiraita (ei huonoa ruokaa tuokaan) + pitsoja sekä pyttipannua ja muusia, unohtamatta salaatteja ja juomia (limua, mehua ja maitoa...) Jälkiruokana sai kahvin ja oli siellä hedelmäsalaattia. Joskin hieman "köykäiseksi" sen teki siihen valmis hedelmäsalaattiin lisätyt omenat paloineen. En tiedä olisko ollut mitä lajiketta, mutta jotenkin sattuessaan makunystyrään ei tehnyt oikeutta sille salaatille. Veti hieman suuta vinoon (irvistykseen).
No sinne meni sitten 2 x 10€. (RTarjosin isännälle sen ruoan siellä kun hän oli laittanut minulle viestiä että olis savulohivoileipiä ym.

Sieltä hiihtelin sitten Lantun kanssa Käsityökeskuksen Taito Shop;n mistä mukaamme lähti mummolle annettavaksi magneetti missä oli piirretty pikkutyttö jolla oli siivet ja sen alla luki "Ajattelen sinua".
Sen saa Kerttu antaa mummilleen illalla vaikka nukkumaan mennessä, sillä mummo lähtee aamusta jo hyvissä ajoin takaisin kotiinsa.

Minun takahampaani on hieman alkanut vihoittelemaan.. ei siihen koske, mutta sanotaanko että "se kolonen tuntuu".
Samaten se suurempi monttu joka purkautui viimeisimmäksi toiselta puolelta alatakahampaasta, se monttu ei taas tunnu muutoin kuin kenties sen aavistuksen terävä /rosoinen reuna hankaa kieleeni.. ei sekään vielä häiritsevästi. :D
Ensi keskiviikkoon kun jaksaa kärvistellä niin sitten ne on toivoakseni historiaa.
Jep.

Tälläistä tänne. Niin, ja mennessäni syömään isännän kanssa sain viestin eräältä jolta meidän piti tänään hakea se punainen traktori tuoli, ettei heille käy tänään se tuolin noutaminen, sillä heille oli tullut meno Kuopioon, mutta samaan hengenvetoon hän kirjaili että mikäli paikka, missä asumme olisi matkan varrella -he voisivat tuoda sen. :)
Sopii!!!
Eikun parani!
Näinpä äskettäin he kävivät tuomassa tuolin ja se tuoli odottaa Kertun huoneessa yllättämään hänet kun tulee mummonsa kanssa junapuistosta. :)
Meinasin illan päälle tässä käydä vielä eräällä paikallisella kirppiksellä jos siellä olisi jotakin lapasia tai rukkasia jotka PYSYISI Lantun käsissä. Hän kun tahtoo repiä ne pois ja ilman niitä sitten on kädet jolloinkin varsin viileät hällä. Sillä jo ettei mokoman taatta vilustu.

No nyt kai oli kaikki kuulumiset tältä erää... tähän saakka.

Kun mies tulee, käymme katsomassa sitä pölkupyörää Kertulle, kenties ostammekin sen :)
Että Kertun osin yllätykset jatkuvat vielä tälle päivää ;)

Jännityksen täytetinen päivä...

Sen verran olen raottanut salaisuuden verhoa tänä iltana asemalle tulevasta linjurista kertoen Kertulle, että "Sieltä tulee jokin yllätys sinulle ja Lantulle..."
Kerttu heti, aivan kuin olisi arvannut mihin se liittyy-vaikka en sanallakaan ole maininnut edes muiden kuullen hänen mummonsa tulemisesta tänne!- niin sanoi:
- Hitten minä hallaan hitä!
.- No voithan sinä sitä vaikka halatakin, kunhan nyt näet ensin että voiko sitä edes halata ja että mikä se yllätys mahtaa olla mikä sieltä tulee..., koitin pitää salaisuuden verhoa asian yllä tehden siitä jollain tapaa kiehtovan.
Jatkoin vielä kertoen että: ...niin sinä voit itse päättää nähdessäsi sen että voiko sitä edes halata ja jos niin miten kovaa. Saattaahan olla että sen kaulaankin voi vaikka juosta...
Kerttu kuunteli ja sanoi taas halaavansa sitä mikä ikinä sieltä tulisikaan.
(O_o)

Menimme tenavatupailemaan, kun tuosta kerroin. Olin tottakai sitten kertonut kun tyttö alkoi hupattamaan että "nytkö mennään sinne asemalle?!?" -no ei, kun ensin menemme sinne kerhoon, siitä kauppaan ja kotiin syömään...sitten olemme kotona ainakin niin kauan kun isä tulee töistä ja veli koulusta...illalla vasta.
- pittääkö nukkua monta yötä? Kerttu kysyi.
- Ei tarvitse nukkua yhtään, kun se tulee tänä iltana. (ilmeisesti termi "tänä iltana" ei ollut vielä ihan selvää pässin lihaa mitä se tarkoittaisi...)
- Ai pittääkö nukkua koome yötä? Kerttu jatkoi jahkaamistaan.
- Ei, ensin menemme kerhoon, sieltä kauppaan ja kotiin syömään. Kertasin hänelle vielä.

Kerhossa oli kivaa, huolimatta että porukkaa oli vähänlaisesti. Lieneekö kaunis sää verottanut sakkia sitten.. eii voi tietää, mutta en harmittele lainkaan, sillä siellä kenties saimme aikaiseksi melko maukkaita keskusteluita eri aiheista. :)

Nyt kun makaronilaatikkoa on syöty (sain jopa Kertunkin syömään sitä ilman kiristämisiä) -Woohou, erävoitto siinä 1-0 minulle) niin koetan saada siivoiltua hieman ettei ole ihan kuin pommin jäljiltä huusholli kun se mummo sitten illalla meille tulee.
Pesukone on päällä ja saan pyykit kohta kuivamaan. Taidan viedä ne ulos kun on niin super kaunis päivä. Varmaankin nyt jo viimeisinpiä lämpimiä kauniitä päiviä tälle syksyä...ennen niitä sateita ja kylmää kautta.
(Eilen kylllä satoi ja kovasti koko päivän! Ja oli kaiketi sen vuoksi vilpoisampi päivä.Mutta aina välillä niitä täytyy olla että muistaa sitten nauttia näistä lämpimämmistä keleistä  osaten arvostaa niitä.)

Jeps. Nyt lasten kanssa meuhkaamaan... Adios!

Kaunista päivää sinulle! :)

Mikä maa- mikä valuutta!?

Maanantai 2.9.2013 klo 07:30

Huomenta... Heti tunnustan heränneeni viikkopöllönä. Uskokaa tai älkää mutta kun miehen kello soitti hänet töihin herättäen eka ajatus oli että "Jippii, nyt on perjantai-tästä alkaa viikonloppu sitten...Hetkeä myöhemmin ihmettelin jo että "Miksi se isännän kello soi viikonloppuna-oliko unohtanut ottaa herätyksen pois?"
Sitten taas välähti jälleen jonkun hetkeä myöhemmin, alkaessani miettimään (tultuani tietoisuuteen että elämme MAANANTAI aamussa) tämän viikon tulevia `tapahtumia`, oikein säpsähdin että JESTAS, huomenillalla tulee Kertun ja Lantun mummo illasta!
(Vaikka olin siitäkin ennalta tietoinen-olin jopa laittanut jo Kertun tietämättä hänen huoneessa olevaan ylimääräiseen petiin salaa lakanankin jo valmiiksi mummoa varten.)

Kai tämä on jotakin stressiä mikä purkautuu näin sitten..
Olen miettinyt aivot sauhuten tulevia synttäreitä. Ensimmäisenä niistä on ne pojan 7v kamusynttärit ja sitten marraskuunlopulla tulossa olevia Lantun 1v kemuja.
Mietin lähinnä nitä meidän Lantun kemuja, ja niihin teemaa.
Olisiko se villieläin vai pelkästään eläin-aiheinen...
Sillä tahdon kaiken natsaavat yksiin. Saimme nimittäin (Noh, Lanttuhan ne sai...) kertakäyttölautasia ja servettejä jotka ovat kuvitettu villieläimien kuvilla.
Lautasten reunassa vuorottelee seepra,kirahvi,leijona ja norsu.
Mietinkin että josko löytäisin Lantulle jonkin eläinaiheisen asun tuolle juhlapäivälle.
Kerttukin on puhunut monen monta päivää aina iltasella nukkumaan mennessämme että "Minä tahtosin olla leppäkerttu ja lentää..." + "Minulla on ikävä leppäkerttua..."*niisk*
En tiedä onko nyt katsonut jotain lastenohjelmaa jossa on leppäkerttu joka on tehnyt häneen noin lähtemättömän vaikutuksen. Lupailin että "Voisimme joku päivä tehdä vaikka sinulle jotain leppäkerttu rekvisiittaa..."
(Mutta mitä ja mikä olis helppoa!?)

Ei ole ompelukonetta (ja hieman on taidotkin ruosteessa sen koneen käyttöön-jos vaikka kone olisikin...heh ) että voisi ommella esim. punaisen viitan ja siihen mustia pilkkuja (tai vaihtoehtoisestihan ne pilkut voisi maalatakin... ja hiuspantaan voisi laittaa piipunrassista ne mustat tuntosarvet, niin sitten eikö olis jo "leppäkerttu"asu valmis :)

Kutsukortit tuottavat minulle eniten päänvaivaa, koska teemasta en ole päässyt selvyyteen onko se nyt "villieläimet" vai pelkäsätän "eläimet".
Täytyisi alkaa niitäkin tekemään pikkuhiljaa koska on paljon muutakin järjestelyjä ja muutenkin tekemistä. Ostin jo hempeitä helmiäisenvioletteja korttipohjia kutsukorttien tekoa varten. En pääse tekemään kun en keksi A) Kuvaa minkä siihen laitan B) Teemaan liittyvää lorua/runoa (Viittanko siinä jotenkin villieläimiin vai laitanko vain normi eläinlorun...)
Aaaargh!!!

Tarjottavat onkin jo selvillä. Mielessä.
Sinne tulee:
käärmekääretorttu (villieläinteeman tullessa kyseeseen)
Muffineita (joiden päälle T-Rex muffinikuva)
juusto(-kinkku)voisarvia (hätätilassa ostan valmiita croisantteja)

~Kahvi, mehu~

Että näin. Lisäpuuhanahan tässä on se mummoni Onnitteluvihkosen kasaaminen sitä mukaa kun saan muistoja hänestä sukulaisiltamme. + kuvia jotka on sommiteltava tekstinlomaan piristyttämään ja värittämään kirjoitusta.
Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. :)

Mukavaa viikon alkua jokaiselle!
  

Viikonloppu lopuillaan...

Jo on ollut `toiminnallinen`viikonloppu-siinä mielessä että eilen, lauantaina lähdimme aamupäivästä naapuripitäjään poliisipäiville. siellä meni heittäen iltapäivän puolelle. Nähtävää oli varsin paljon ja kävimme sitten syömässä ABC:llä (missä minulta särkyi syödessä TOINEN HAMMAS!!!! Mikä tuuri!!!)
*kieli menee koko ajan sinne julmettuun monttuun joka tuli syödessäni niinkin kovaa kuin pehmyttä pastaa!!*
Lienee se paikka tullut tiensä päähän siitä hampaasta kun päätti irtaantua minusta. :D
Puolikkaan taisin ehtiä nielaisemaan, mutta toisen, sen suuremman palan sain `ongituksi`pois suustani. Jippijai jei!

Tänään -sunnuntaina. kävin aamusta aivan YPÖYKSIN ilman rattaita kävelemässä miltei 1h. Oli ihanaa, kun vain sai kävellä tarvitsematta ennakkoon miettiä "Minnekkähän saakka uskaltaa lähteä ennen kuin Lanttu tai Kerttu hermostuu".
Sittemmin kävimme koko sakin voimin kävellen kaupalla. Ensin olisi käyty katsomassa sitä meillä ollutta koiraa, mutta siellä ei ollut isäntäväki kotona, joten jäi sitten välistä se. Siirryimme sitten lampsimaan kohti sitä "liiteriä" (Liiteri= Lidl)

Kaiken keskellä olen mietiskellyt tulevia synttärijuhlia, vähän jokaisen. Lähinnä niistä on pojan (jotka pidetään hänen kaveri kutsuen meille la 28.9) ja sitten on marraskuun lopulla sopivasti sattuen juuri lauantaille Lantun 1v synttärit. Ne meinasin pidellä "Eläin teemalla". :)

Jalat on saaneet kuntoilla koska käveltyä on tullut varmaan jokunen kilometri. Hiki ainakin tuli molemmilla kerroilla.

Huomenna olemmekin illasta lasten kanssa kotosalla, kun isännällä on oma sääntömääräinen menonsa joka vie miltei koko illan. :( Mutta se on asia joka on aina kestettävä ja joka on aina vain kerran kuussa.

Lanttu seisoksii kovasti kaikkea vasten mikä ei anna periksi. Lisäksi hän näyttää mielestäni aivan "Paavo Pesusieneltä" nauraessaan siten että ylhäältä näkyy 2 etuhammasta. Ne sitten on harvassa!!! Väliinmahtuisi hyppien keikuen vielä 1 hammas...eiköpä se iän kanssa se rako siitä pienene. Uskoisin. Tai sitten ei hällä voi ainakaan jäädä siihen rakoseen mitään ruokaa ikävästi kiinni. :D
Itselläni se "ongelma" on taimmaisten hampaiden välien kanssa. Joutuu kulettamaan aina käsilaukussaan hammaslankaa, sillä mikään ei ole niin inhaa kuin että joku sinne rakoseen jäänyt ruoanpala tekee sen välin niin tiukaksi että ihan kipelöittää. Hammastikku sinne ei mahdu eikä sillä oikein saisikaan sieltä niin kaukaa "tongituksi".

Mutta jatkanpa etsiskelyä-nimittäin tiedon metsästystä asiaan että onkohan mahdollista saada auringonkukkaa marraskuunlopulla leikkokukkana. :)
(Ajatellen Lantun 1v synttäreitä. Täytyisihän siellä olla 1 varma aurinko jos tyttö itse sattuis olemaan änkänkänkkä-päällä :D )

Lisäksi ensiviikon alussa saisin soitella sinne KYS:lle että me emme tarvitse Lantun silmään sitä toimenpidettä, koska se on parantunut jo niin hyvin. Paljon parempi kuin 2viikkoa sitten jolloin soitin ja siirsin toimenpide aikaa. Jes. Se taitaa todellakin parantua itsekseen, vaikkakin hitaasti. Nyt pätee sitten se että "Hiljaa hyvä tulee."