torstai 27. kesäkuuta 2013

Aamun pölinöitä..

Lapset nukkuu vielä, onhan kellokin vielä VASTA 06;32.
Heräsin itse klo 05 kun miehen kello soitti hänet hereille ja oli niin luvattoman KUUMA!
Meillä kuivuus jatkuu. Eilen kyllä se ukkonen jyrisi ja näin jonkun salamanvälähdyksenkin kaukaisuudessa mustissa pilvissä, mutta se ei jaksanut tulla meille.
Ukkostutkaakin katsoin niin kuinka ollakaan, me olimme kuin jollain `kaistalla`jota salamat kiersi ilmeisesti sateineen. PÖH!
Sitä vettä kaivattaisiin jo täälläkin.
Onni asiassa on se (-jos jotain hyvää pitäisi asiasta kuitenkin keksiä) että me emme enää ole oman vesikaivomme varassa vaan meillä on kunnallistekniikan kautta vesiliittymä. Tosin eihän se estä sekään etteikö vesi voisi loppua,mutta kenties todennäköisyys pienenee kuin ollessasi oman kaivon varassa.

Asuessamme silloin maaseudulla sen oman kaivomme varassa, meillä riitti kaivossa vesi-toisin kuin naapurillamme jolta oli kaivosta loppunut vesi ja hän olikin ottanut sittemmin vesiliittymän sinne maaseudulle. Koitti houkutella meitäkin ottamaan, varmaankin kustannusyistä, ettei olisi joutunut ihan kokonaan sen putken vetoa maksamaan yksin, sillä liittymästä oli jonkin verran matkaa. (Me olisimme olleet miltei sen hänelle vedettäväb liittymän matkan puolivälissä, mutta koska meillä kaivo melkein tuli yli, niin emme lähteneet siihen mukaan, vaikkakin se olisi ollut jonkinlainen turvakin vastaisuudenvaralle.)

Kuorin perunat jo valmiiksi kattilaan ensin jonka jälkeen pesin tässä joutessani lattiat. Ei oikein voi kuvitella nukkuvansakaan kun on niin KUUMA!
Petivaatteet meinasin pestä meidän sängystä ja vaihtaa puhtaisiin vielä. Kunhan nyt hetken huilin.. ;)

Kuikuilin minun ruoka-, tai paremminkin herkkuohjeitani silmitellen pyhää jolloin meidän Lanttu täyttää sen tasan 7kk.
(Ja tiedoksi nyt kaikille että EI meillä juhlita jokaista lapselle täyteen tulevaa tasakuukautta!)
Olkoon ne herkut sitten pyhänä Lantun 7kk täyttymyksen lisäksi Kertunkin alettua tekemään pönttökakkoja!!!Wohou!!! Sekä unohtamatta Lantun 1.hammasta jonka huomasin tässä tiistaina. :) Sekä menköön sekin asia vielä samoille herkuille/juhlille, että Lantun silmä on alkanut näyttää parantumisen merkkejä!!!
Niin se aika menee. Voi että olen iloinen näistä kaikista asioista. :)
Niin, mietin josko leipoisin vaikka "käänteisen" tiikerikakun- kukapa arvaa millainen se sellainen tiikerikakku on? *hih hih...*
Tai sitten jos kokeilisin vaahtorkarkki muffineja (en ole koskaan niitä tehnyt), tai kääretortun jollain täytteellä kuten esim. mansikkahillo+diplomaattikreemi/ kuningatartäyte diplomaattikreemillä/suklaa mousse täyte....etc. Onhan niitä vaihtoehtoja.
Tai Vilhelmiina-keksejä (jotka on jokseenkin työläitä taikinansa `kuivuuden`vuoksi työstää..mutta olisivat NIIN HYVIÄ valmiina...)
Saa nähdä, vaihtoehtojahan on ;)

Tänään pitäisi ostaa siis tarvikkeita-riippuen siitä mihin tarjottavaan päädyn sekä tietenkin kahvia. Kahvi ei meillä riitä tätä päivää hyvä jos iltaan pääsemme tai pääsemme omalla sakilla jos ei kukaan tule käymään, sitten turvauduttava siihen vähiten vieraanvaraisimpaan eli pikakahviin...xD Sitä vähän ilkeä alkaa tarjoamaan kelleen.
En usko kyllä tänään kenenkään käyvän, sillä suurimmalla todennäköisyydellä ne/he jotka meille saattaisi tulla ykskaks on appivanhemmat ja he kävivät eilen illasta. On siis olettamuksella ilta oman perheen kesken tiedossa. Vaikka vannomatta paras!

Luottoystäväni 11.hääpäiväkin häämöttelee jo viikon päässä. Niinpä illalla aloin korttia väkertää hälle lähetettäväksi. Kai se kaason kuuluu sen vähän muistaa heidän suurta juhlapäiväänsä ;) Viime vuonna keräsin porukkaa ja muistimme heitä rahallisesti heidän tehdessään 10.hääpäivän kunniaksi matkan Lontooseen. Olivat oikein positiivisesti yllättyneitä siitä... Mietin vain kuinka voisin huomioida heidän poikia, jotka ovat varsin fiksuja koulukkaita jo. (ensi syksynä tulevat 1. ja 2.-luokkalaiset). Kenties en mitenkään... tikkarit heille kortin mukaan? :D hahahaaa... hieman olen huono miettimään asianomaisten perheen muita perheeseenkuuluvia jäseniä...mutta eihän se tavallaan heihin liitykään se juhlapäivä vaan heidän (poikien) isään ja äitiin joiden se päivä on mikäli oikein aletaan pilkkua viilata. Kenties poikia voisi koittaa muistaa joskus heidän synttäreinänsä...Paino sanoilla "...koettaa MUISTAA!".
No juu, Kenties käyn kippaamassa sangollisen vettä kirsikkapuilleni nyt, sillä taivas ei sitä näytä antavan...kuivavat mokomat pystyyn sillä istuttaessani niitä huomasin tuon meidän maan, mihin ne istutin olevan hyvin hyvin kuivaa.

Mukavaa aluillaan olevaa viikonlopun alkua!

Kuukausia tulossa tasan...

Pienimuotoisia "juhlia" ajattelin viettää -ja hyvällä syyllä!
Kun ensi pyhänä meidän Lanttu täyttää tasan 7kk.
Mietin tässä MITÄ hyvää voisinkaan leipoa/ tehdä tarjolle tuolloin....Hmm..
Mielessäni on että se voisi olla jotakin tuoreista mansikoista, mutta mitä...? ideoita?
Sain jo 1 idean tehdä mansikka-valkosuklaakakkua, mutta katsotaanpa tekaisisinko sellaista.
Ajatuksena se "valkosuklaa" ei kuulosta huonolta, mutta jotenkin yhdistettynä "kakkuun" niin tulee tunne "Onkohan se sittenkään ihan paras vaihtoehto?" Tämä tosin on ennakkoluulo koska en ole tehnyt moista koskaan aikaisemmin.

Olisiko kellään muulla mitään muuta ideaa?
Alkaa jo se iänikuinen pannukakku jo tökkiä. Vaikka en valita-se on ihan hyvää arkena. Ilmeisesti sitä on vain tullut tehtyä "liiaksi" kun se ajatuksena tökkii jo hieman. Helppo se ainakin on.

Tänään meillä syödään meidän yläaste ajoilta tuttua joka ikinen perjantai sitä oli tarjolla, nimen vain keittiö vaihtoi eväälle, mutta samaa mössöä se oli aina..
Tadda-da-daa! Sen nimihän (tai nimiä) ovat:
SUIKALEPAISTI/
RIEKALEPAISTI (joksika me itse sitä nimitimme)/
REKALEPAISTI (myös meidän oma keksimämme versio tämäkin) /

etc.
Joka kerta ne lihasuikaleet olivat lutrakkeisia-> kastike oli erittäin epämiellyttävää syödä. Niinpä sitä kastiketta otettiin lähinnä sen "muun" kosteuden ylläpitämiseksi ja kostukkeeksi perunoille, ja ne rekaleet/riekaleet/etc. jätimme syömättä. Joo. onhan se ruoan haaskausta, mutta ei voitu oikein vaikuttaa siihen ateriaan. Tai sitten emme tajunneet vain tehdä asialle mitään...> kertoaksemme keskuskeittiölle viestiä vieden että "Voisiko jo vaihtaa sen joka perjanaiseksi muodostuneen evään joksikin muuksi...  

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

2 uutta puuta...

Lainatakseni säveltä Juha Tapion biisistä "kaksi vanhaa puuta" seuraavaan kirjoitukseeni:
"kaksi uutta puuta seisoo pihalla, ne siinä hyvin nään vaikka seisoo erillään..."

Istutin tänään 2 ostamaani kirsikkapuun tainta takapihallemme.
(Vielä en ole kuvaa niistä ottanut, mutta saatan ottaakin mikäli ne pysyvät pystyssä huomisen sadepäivän...)
En sano sen istuttamisen olleen kovin vaikeaa, mutta työstä se kuitenkin kävi.
Koin kuitenkin sitä työtä tehdessäni aikaisemmin nuoruudessani tekemästä puunistuttamisessa mukana olemisesta olleen nyt apua, kenties juuri siitä syystä että emme istuttaneet silloin niitä helpoimmalla tavalla metsään. Meillä oli tuolloin ihan kuokat joilla teimme sellaisen `iskun maahan`mihin se taimi laitettiin silloin pystyyn. Ei siis mitään konetta jolla kaikki sanovat sen puunistuttamisen käyvän kuin vettä vaan!

Ostin 50L säkin puutarhamultaa joka oli tarkoitettu nurmikolle sekä taimille. Se ei tarvinnut kuin vettä ja aurinkoa `toimiakseen` joten siitä syystä valitsin sen kaupassa.

1.taimi asettui hyvin maahan kaivettuani sille jonkinmoisen poteron. Maa oli hyvin kuivaa ja se imaisi vettä kastellessani istuttamaani taimea melkoiset määrät. (hyvä jos huomenna sataisi..)
2.taimista meinasi alkaa kulkea maata myöden. Jouduin nostamaan sen ylös uudestaan ja aloitin alusta sen sommittelun `poteroonsa`. Nyt se jo meni paremmin. -Hyvä minä!
Laitoin kuopan (poteron) pohjalle ostamaani multaa jonka jälkeen kastelin sitä hieman. Sitten taimi siihen ja ne kaivamani maat sekä jälleen osto multaa siihen jotta asettuu ja pysyisi pystyssä. Lopuksi vielä kastelin-molemmat.
En tiedä menikö tuo toimenpide oikeaoppisesti -sen näkee sitten aikanaan.

Sain myyjältä sellaisen takuun taimille että jos ne ei alkaisi 2-3vuoden kuluessa juurtua tai tulisi jotakin muuta "ongelmaa"(taimenet kuolettavaa ongelmaa) saisi hakea uudet taimet tilalle samaan hintaan. Kuulosti lupaavalta. Toivon että nämä lähtisi eikä uutta `vaivaa` tarvitsisi nähdä niiden istuttamiseksi.

Huomenissa onkin luvassa sisäpäivä jos sääennuste pitää paikkaansa lupailemallaan ukkos ja sadekuuroin alkaen aamusta 09-kestäen ilta 21 saakka.
Maa kaipaa kyllä vettä tämän päiväisen tukahduttavan kuuman päivän jälkeen. Huomasin sitä VETTÄ kaipaavani itsekin, sillä join sitä yhtenään ja siihen tuli oikein himo!

Nyt kellon ollessa jo 22;18 painun pehkuihin jaksaakseni mahdollisesti herätä yöllä jos Lanttu sitä vaatii...toivon saavani nukkua aamuun saakka kuten viimeyönä sain. Voisi NYT historia toistaa itseään sen vähän. Kiitos ja hyvää yötä. :) 

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Unelmointia...

Tokihan aina saa ja pitääkin unelmoida.
Kenties nyt, kun Kerttu ei vielä ole niin hanakasti alkanut sitä leikkimökkiä vaatia, niin tämä äiti haaveilee siitä tällä erää enemmän. ;)
Siispä jatkan liittyen tämän kirjoitukseni yllä kuvaan sitä .
Olemme siis alustavasti suunnitelleet että se leikkimökin paikka olisi tuossa aidan vieressä, ovi aukko kuvan katsojaa kohti.(tänne päin.)

Se, miksi haaveilen ja unelmoin siitä mökistä on vain ja ainoastaanse, että saisin laittaa sinne pienet verhot ikkunaan. Tyttöhän tahtoisi kaiken olevan pinkkiä. En kuitenkaan jaksa uskoa että toteutan sen hänen toiveensa kuitenkaan aivan kokonaan. Tpki siellä voi olla jotakin pinkkiä, mutta en kuitenkaan ole aikeissa kuorruttaa sitä ylenpalttisesti pinkin erisävyihin.

Matto. Oven eteen tulisi kenties joku pinkin-valkoinen tai pinkki-musta raitainen matto. Sellainen kudottu räsymatto. Koosta en vielä pysty sanomaan kun en tiedä minkä kokoinen se itsessään on se mökki.. kenties kuitenkin sellainen perinteisen "ovimaton"(kynnysmaton)  kokoinen.

Taulut. Tauluina voisi toimia Kertun (miksi ei myöhemmin toki Lantun tai pojankin piirtämät piirustukset kehyksissä.

Seinä. Miksi ei sisäseinää voisi maalata joltain osin sillä liitutaulumaalilla? Siellä olisi sitten liitutaulua lapsille, minne saisivat piirrellä mielin määrin, mutta sitten herääkin heti kysymys:
-Antaako se lapselle mielikuvan että seiniin SAA piirtää? Ymmärtääkö että se pointti/idea on siinä että kyseessä ON ihan sitä varten tehty kohta seinään... hmm...se tietenkin JOS siihen piirtää väärällä kynällä niin se sitten on siinä ja pysyy.

Mitäs vielä...no ainakin siitä mieleni kevenee, sillä hänen huoneestansa saisimme pois sen hänen pienen minikeittiönsä. Siinähän ei sinällään ole mitään vikaa vaan lähinnä niissä oheisjutuissa, eli ne kipot ja kupit, haarukat ja veitset ovat niinku siellä täällä pitkin meidän mökkiä. Milloin löytyy muovi haarukka meidän pedistä tmv. Nyt ne saisi viedä sitten sinne mökkiin..(ja niitä löytyisi sitten varmaankin isännän iloksi nurmea ajaessa sieltä nurtsilta...heheh...)
Eli aina jos joki asia on poissa silmistä se on tavallaan poissa mielestä siihen saakka kunnes se taas tulee tavalla tai toisella vastaan.

Ideoita leikkimökin sisustamiseen otetaan vastaan, mikäli jollakin on jotakin hyviä ideoita sitä sisustamista ajatellen. :)
Joku pieni pöytä ja muutama tuoli olisi aika ihanteellinen sinne mökkiin sisälle. Mieluiten tahtoisin itse (näkisin) siellä puisen pöydän tuoleineen kuin muovisen. Ne muoviset kun tahtoo keikkua niin herkästi... tuo nyt on vain minun mielipiteeni...

Nähtävästi on  minun lähdettävä käymään uudemman kerran nyt kylillä, sillä isäntä ilmoitti että tämän helteen vuoksi emme ehkä menisikään käymään asioilla naapuri pitäjässä... :/
Kerttu mankui jo aamusta mansikoita kaupalla käydessämme, sanoin tuolloin hälle että ostaisimme niitä iltapäivästä kun olisimme kaikki käymässä siellä kaupalla... hän tyytyi siihen.
Minä vain tahtoisin muutamia muitakin itselleni tarpeellisia tarvikkeita ja tuotteita jo nyt...joten siitä syystä olisi syytä käydä kaupalla uudestaan, enkä jaksaisi millään odottaa toiseen päivään jos sitä JOSKUS pääsee siellä naapuri pitäjässä käymään ostamaan niitä juttuja... :/

Helteisiä päivän jatkeita kaikille, muistakaa nestetasapaino ja juokaa vettä!


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Valamista tuilj!


Nimittäin hiekkalaatikko projekti tuli päätökseen.
Laatikko on nyt maalattu ja sinne on kannettu hiekkaakin.
Vaikka on kyllä sanottava että vaikka neiti-Kerttu sitä odotti niin kovin, niin maalaaminen loppui muutaman lautapinnan jälkeen kuin seinään. (äiti sai maalata loput isän ollessa hakemassa sitä hiekkaa...)
Noh, sitten kun isä saapui hiekkojen kanssa, niin neiti-Kerttu komensi kädet puuskassa lanteilla minne mikäkin hiekkakuorma tuli kipata ja heti sen perään komensi:
- Iti, ota lapio ja levitä te nyt!!!!
XD (Kuvassa neiti on levittämässä 2.kottikärrillistä hiekkaa laajellamme laatikkoon, sillä isänsä oli hakemassa sitä lisää. Tässä kuvassa se levityshomma vielä maistui hälle, mutta pari kuormaa myöhemmin neiti keskittyi tekemään jalan ja käden kuvia pehmeään hiekkaan. ;)  )

Vaikea saada suutansa auki.

Joskus se on hyvin vaikeaa saada oma suunsa auki.
Eräs sellainen kokemus on niinkin läheltä kuin tältä aamua meiltä kotoa.
Tiedättekö tunteen kun huomaatte että "Nyt on ehkä jotakin vinossa?Uskallanko siitä sanoa ilman että toinen tiedättekö `pillastuu`vaikkakin mahdollisesti ihan syystä..."
Mutta kun sitä jotenkin hullunkierolla tavalla koettaa varjella toista sellaisilta kokemuksilta...

No juttu oli nimittäin niin että aamulla heräsin kun meidän Kerttu tuli itkien omasta huoneestansa (tai wc:stä paremminkin taisi tulla) pyytelemään uusia kuivia housuja itselleen.
(Tämä samainen vahinko oli sattunut hälle jo illalla mentyään nukkumaan ja herättyään wc-hätään. Oli mennyt wc:n, mutta jotenkin ei ollut yöllä ehtinyt kun isäntä meni katsomaan mikä siellä wc:ssämme kolistelee niin tyttö oli siellä saanut wc:n supistajarenkaan laitetuksi paikoilleen mutta oli seissyt housut kintuissa ja pissat lattialla.-> Ei ollut ehtinyt enää itse pöntölle.)
Sama sitten ilmeisesti toistui nyt aamuyöllä. Hän oli herännyt wc-hätään ja sitten sitä oli mennyt ilmeisesti housuunkin ennen kuin oli ehtinyt pytylle saakka istumaan.
Minä menin antamaan uudet housut kaapista hälle ja lohduttelin että "ei ole mitään hätää..."
- Tuu minun vieleen...*nyyhkytti tyttö.
En voinut olla menemättäkään, joten kävin laittamassa peiton siten omalle paikalle ettei Lanttu joka oli keskessämme yön nukkunut putoasi. Samalla otin puhelimeni jotta näin kellon.
Kello oli mennessäni Kertun viereen 5;25.
Hieman pisti miettimään että "Hetkinen...eikös se mies ole aina tähän aikaan jo hereillä? " Mutta ajattelin että kun poikansa ei ole nyt täällä niin jospa hänen kellonsa soi myöhemmin.
Havahduin tyttäreni sängyssä sitten uudemman kerran klo 5;45 ja edelleen kuulin että mies nukkuu. (Lanttu inahti ja mies liikahti sen vuoksi hieman levottomasti.)
Noh, minä huomasin että Kerttu nukkui ja siirryin takaisin omalle paikalle. Kello oli siinä sitten "jo" 5;55 kun syötin Lantulle pullosta korviketta.
Ulkona rääkyi lokki tai joku räksäparvi ja mies siitä tuhahti siihen sävyyn että kun "ei saa nukutuksi mokoman mekkalan vuoksi"
No nyt en enää voinut olla kysymättä:

- Moneltako sulla on herätys soimassa?
- 5:15 vastasi mies.
*VOI P*SKA !!!ajattelin ja keräsin kaiken rohkeuteni sanoakseni seuraavan...*
- Kello on nyt 5:55 ...?
- VOI P*RKELE!!! Mies nousi ja katsoi puhelintansa joka oli täysin mykkä. Virraton.
Siitä alkoi melkoinen show kun hän säntäsi sinne ja tänne pukien ja samantien pihalle.

Onkohan muilla koskaan tuollaisia hetkiä jolloin tiedät olevasi "oikeassa" mutta sen tiedon kertominen toiselle tekee vaikeaa vain koska tiedät toisen reaktion.
Sen tiedän että tein kyllä oikein kertoessani asiasta koska muuten hän olisi myöhästynyt enemmän (liukuva työaika-> olisi joutunut vain jatkamaan päivää toisesta päästä pidempään...ei siis suurta vahinkoa, mutta kuitenkin!!!!!)
 Tiedän että tuollainen ärsyttää kun nykyajan vehkeet ei pelaakaan. Tässä tapauksessa se nykyajan vehje oli se puhelin joka jätti herättämättä hänet.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Pyhäpäivän aikaansannos.

Eilen aamusta joskus taas n.klo 9-10 maissa isäntä alkoi naputtaa naulaten ja sahaten lautoja.
Itse kävin siinä välillä Lantun kanssa viemässä jo kierrätykseen maitopurkkeja (korviketörppöjä) ja kun tulin hiirenhiljaa takaisin Lantun kanssa, kuikimme takapihallemme seinän takaa nurkalta.
Siinä kuulimme, MITÄ he olivatkaan oikein tekemässä.
(Tähän saakka minulle ei oltu asiaa kerrottu vaan arvuuteltu vain ja pidetty jännityksessä.INHOTTAVAA sanon minä jos minulta asiaa kysytään.)

Olin heitellyt arvauksina:
- Ulkohuussi? (en kyllä tiedä mitä varten, mutta en keksinyt muutakaan...)
- EI.
- Aitaa johonkin kohtaan?
- EI, mihinkä täällä enää aitaa tarvitaan?mies kysyi takaisin.
- No eipä mihinkään, mutta ajattelin jos vaihdat johonkin kohtaan erilaisen aidan (tuo tuntui jo hölmöimmältä siinä vaiheessa mutta tulinpa sanoneeksi)
-Ei..
- Leikkimökkiä?
- EI ihan nyt kuitenkaan..vielä. Vastasi isäntä.
-PÖH! TEHKÄÄ MITÄ TEETTE ME LÄHDEMME VIEMÄÄN NE PURKIT EKOPISTEELLE!*ja niin lähdin Lantun kanssa käväisemään ekopisteellä*

Kun tulimme takaisin kuulin Kertun sanovan:
- Hiihen pittää ottaa hiekkaa.
-HIEKKALAATIKKO!? Minä parahdin sieltä nurkalta kuikkiessamme Lantin kanssa.
- No nyt se arvasi sen, kun kuuli, isäntä tuumaili hieman huvittuneena "salaisuuden"  paljastumista.
- ;)

Nyt on viimeinkin meidänkin takapihalla hiekkalaatikko joka tosin odottaa enää sitä hiekkaa sinne. On kokoa, se on nimittäin 2m x 2m.
Eilen kun isäntä käsitteli grillikatoksemme maalaten varastosta löytämällänsä puunkäsittely maalilla joka oli sävtettyä (juurikin käytetty siihen katoksen maalaamiseen aikaisemminkin) niin hän sanoi että jos sitä maalista jää niin saisi Kerttu maalata oman hiekkalaatikkonsa reunat ihan itse.
Arvatkaapa odottiko tyttö sitä. -NO KYLLÄ!
Koko ajan kyseli "Millonka minä taan? Ihkä, joko minäkin taan?!??..."
- Odotahan nyt kun maalaan ensin tämän, sanoin että SAAT SITTEN JOS TÄTÄ JÄÄ...
(taas alkoi se inttäminen tytön kanssa. Miten joku voikaan olla NOIN malttamaton.Kuuluuhan se ikään eikä ole mitään epänormaalia!?!)
Me päätimme, että kunhan isännän kesäloma on heinäkuulla me EMME lähde mihinkään pidemmälle, korkeintaan max.200km kotoa ja VAIN PÄIVÄN REISSU!
Ei kestä meillä kellään hermot sitä alituista jankuttamista ja ratkuttamista. Se ei ole myöskään varmasti mukavaa kanssaoleville kuulla kun koko ajan joudumme sanomaan tytölle että "Lopeta jo...odota nyt...älä tee niin...voisitko odottaa omaa vuoroasi...jne.jne."
Ei tätä kukaan minulle helpoksi väittänytkään (vanhemmuutta) enkä toki niin luullutkaan mutta silti se jaksaa aina yllättää raskaudellaan toisinaan. Siitä olen kuitenkin iloinen että ne asiat eivät ole pahimmasta päästä olevia ongelmia. (ainakaan vielä).
Sitä vain mietimme jo miehen kanssa että tuleekohan meidän 2.prinsessastakin samanlainen kasvaessaan. Yhtä vaativa,malttamaton ja äkkipikainen kuin Kerttummekin on... Voisimmeko päästä edes hänen kohdallaan hieman helpommalla... turha toivo varmastikin, mutta sanoinpahan nyt kuitenkin.


Jokohan olisin turinoinut aamukahvini edestä jos menisin keittämään ne kahvit.
(Ja juuri kun olen saamassa kahvia niin alkaa ensin lapsi nro 1. parkua/vaatia jotakin ja laskettuani kupin pöytään alkaa se lapsi nro 2. kiljahdella myös- Näillä ennustuksin lopetan tämän postaukseni tältä erää, katsotaan toteutuiko ennustukseni. ;D

Juhannus 2013

Perjantaina 21.6.2013 oli meidän isännällä (varmasti monen muun työläisen tavoin) palkallinen vapaapäivä. Olimme varanneet huoneen Heinävedeltä Valamon luostarista yhdeksi yöksi, mutta huoneen saisimme vasta klo 16.

Itse heräsin mielestäni ihan hyvin nukutun yön jälkeen kaikesta huolimatta jo klo 05:45, syötettyäni Lantulle joskus 4-5 välillä pitkän pullollisen maitoa (korviketta).
Kun minua ei oikein nukuttanut-mielessä pyöri vain ne tavarat jotka olivat vielä pakkaamatta laukkuun- niin nousin kahvin keittoon ja ajattelin että "Nythän minulla on hyvää aikaa laittaa ne loputkin tavarat kassiin,"

Mieskin heräili ja joimme aamukahvit melkein yhdessä, kunnes Kerttu heräsi katsomaan siihen omaa "kakaohmettansa" ja juomana aamumaitoa.

Olimme illalla jo puhuneet että menisimmekö Heinävedelle vaikka Savonlinnan kautta ja kävisimme Olavinlinnassa ennen Heinävedelle menoa.(Se huonekin kun saataisiin vasta iltapäivällä.)
Näinpä teimme, kun Lanttukin oli herännyt ja saanut taas syödäkseen aamupuuronsa, olimme kaikki autossa n.klo 8:50 ja nenut kohti Savonlinnaa. :)
Sää oli kaunis,mikäs siinä oli ajellessa.

Matkalla edessämme ajoi 2 kertaa hieman `epäilyttävällä` ajotavalla menevä auto, mutta kun näytti että huolemme olisikin kenties ollut turha, niin emme sitten siitä(niistä) soittaneet virkavallalle ilmoitusta. (Nyt sitten saan kauheasti moitteita, mutta ei haittaa. Ratkaisuun päädyimme mielestäni varsin perustelluilla syillä joista ei nyt tarinan jatkumisen kannalta sen enempää.Piste)

Olimme Savonlinnassa jo hyvissä ajoin, joskus klo 10 aikaan. Kävimme siellä ABC:llä toimittamassa vaipanvaihto ja wc-asiat lasten kanssa ennen kuin aloimme kuikuilla sinne Olavinlinnan suuntaan.
Kerttu oli ollut koko matkan varsin malttamaton kysellen:
- Mittä te minun linna on? Joko te kotta on?En nää titä!
(Huomatkaa että hän sanoi linnan olevan "hänen"... XD )
-On sinne vielä matkaa, nuku vaikka niin aika tuntuu menevän nopeammin sillä kun heräät olemme jo paljon lähempänä ja ties vaikka olisimme jo perillä! Koitin sanoa tytölle, mutta eihän hän malttanut nukkua autossa.
Saavuttuamme Savonlinnaan sinne ABC-liikennemyymälään, aloitti Kerttu hupattamaan:
- Mulla on nääkä...äiti!Mulla on nääkä!
(Olihan me kotona syöty ennen lähtöä aamupalaa, mutta oliko se hällä painottunut sen maidon kiskomiseen...?)
Niinpä ostimme vielä hedelmämössöjä vauvanruokapurkeissa mukaan sekä isäntä osti neidille 2x kaakaojuomaa pillimehupurkissa.
Toisen kaakaon neiti imaisi jo huoltamolla, toista olisi ollut vailla juotavaksi, mutta sanoimme, että "Saat sitten siellä linnassa juoda sen toisen..."
Tähän tyytyi.
(Tässä alla kuvat reissustamme)






Olavinlinnan pihalta, odottelimme että sinne sisälle alkaisimme päästä. Sillä se aukesi klo 11 ja olimme paikalla jo n.10:45.

 Odotellessa sisälle pääsyä saattoi ottaa vaikka kuvia linnan pihasta ja linnasta itsestään. :)

 Kerttu linnan kappelissa. Totiseksi taisi hieman vetää kun kuunteli oppaan kerrontaa paikasta ja sen historiasta.

 Äitikin (joutui) kuvissa lapsineen linnan tornissa.

Valamon luostarin kentällä oleva leikkimökki oli NIIN Kertun mieleen, että hän emännöi sitä mökkiä ihan kuin omaa huusholliaan koko reissumme ajan.
 Tässä mökin emäntä mökissä sisällä siivottuaan varsin sekaiseksi edellisiltä leikkijöiltä jääneet leikit.

 Lanttummekin nautti kauniista juhannuksesta tässä tosin rattaissa ollen katsellen isosiskonsa mökkileikkejä. :)

Kaikenkaikkiaan juhannus oli hyvä ja onnistunut juurikin sen `rauhallisuutensa`ansiosta jota tälläkertaa siltä tahdoimme/ odotimme. Ei tarvinnut menettää hermojaan juhannuksen meno-eikä paluuliikenteessäkään. (Aina sattui olemaan liikenne enemmän vastaanpäin suuntautuvaa kuin sinne, minne me olimme matkalla.)

Jos jotakin hauskaa (mainitsemisen arvoista ihan) reissullamme sattui, niin muutama Kertun sutkaus kyllä herätti hilpeyttä.
Ollessamme Heinävedellä luostari maisemissa, kävimme ensin syömässä noutopöydässä ennen kuin saisimme huoneen. No tosin tämä ei ole niinkään kategoriaan "hauska"-tapaus, mutta kerron kuitenkin. Liittyy Kertun ikäkauteen ja ikävaiheeseen jota elelee parhaillaan. (se-hermojamme-enemmän-raastava-osio-oli-tämä!) kun neiti söi hätäisesti vain VÄHÄN jotakin mitä mieleensä juolahti, kun edessä olisi ollut ruokaa ja olisi saanut kiskoa maitoakin vaikka niin paljon että korvista tulee. Mitä tekee meidän neitimme Kerttu.
Hyvä kun saimme miehen kanssa lasketuksi tarjottimet pöytään hän ilmoitti syöneensä jo ja tahtoi pois.
O_o
- Nyt istut ja odotat kun me muut vielä syömme, mehän vasta aloitimme ja sinä ilmoitat jo että "lähdetään jo!" Ei se käy laatuun.
- Eikä,minä en jakka hyyä ennää...
- Vai niin, mutta ME MUUT SYÖMME. Seuraavan kerran saamme ruokaa vasta aamupalalla, siihen saakka olemme omien eväiden armoilla-jos näin voisi sanoa. :D


Kun Kerttu sitten näki 1.kertaa niitä munkkejä siellä pihalla kävelemässä hän tuumi heistä:
- Hattuja muttia miehiä! :) (sama suomeksi: "hassuja mustia miehiä")
Meni hetken aikaa kun olime sitten yllättäen siellä leikkimökissä leikkimässä ja siitä käveli taas kerran ohi munkki mustassa kaavussaan, niin Kerttu tokaisi sitten jo hieman vähemmän ihmeissään että:
- Taat tuolla on tellanen outo mutta miet!
(hyvä ettei osoittanut sormella vielä päin)
Itse puolestani häröilin hieman sanoissani ollessamme siellä Olavinlinnassa. Kun menimme sinne sisälle, näinsiellä virtaavassa vedessä etäällä joidenkin polkevan polkuvenettä. Minä sanoin isännälle:
- Katsoppas tuonne, tuolla näkyy jotkut polkevan polkuautolla!
;)
*tirsk*
Olisi ollut ehkä melkoisesti tossuissa vipinää jos he olisi todellakin polkeneet polkuautoa eikä venettä saadakseen pysymään sellaisen pinnalla siinä kovassa virrassa.

Sellainen oli meidän juhannuksemme 2013. Juhannuskokko jäi näkemättä, mutta se ei meitä haitannut. Tuskin lapsiakaan koska eivät varmaan osanneet edes odottaa sellaista näkevänsäkään->emme olleet edes puhuneet siitä että se ei aiheuta turhia odotuksia. Lisäksi siellä Heinävedellä luostarilla sitä tuskin edes polttivat, eikös se kokon polttaminen ole jokseenkin pakanallinen perinne-jos oikein muistan.Sillä kokoillahan ne ajoi niitä noitia/pahoja henkiä pois tms.
 

Hengissä.

Ihan vain "pikatiedote" että me emme ole nostaneet tieliikenne onnettomuuksien mahd.uhritilastoja enempää kuin vesillä kuolleiden lukumäärääkään.

Kerron kuitenkin juhannuksen kierroksestamme kuvien kera paremmalla ajalla...
Nyt olen liian kiireinen arkisten askareitteni keskellä ;)

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Aamuvirkku.

No jaa, en ehkä olisi noussut ihan VIELÄ klo 06:15 ylös ellei Lanttu olisi ryskytellyt oman pinniksen laitoja ja ölissyt väliin kovasti kiljahdellenkin vaatiessaan jotakin nousemaan antaakseen hälle hieman maitoa jotta jaksaisi jatkaa unia vielä jonkun tunnin.
Se joku olin sitten minä, koska mies lähti tänä aamuna töihinsä jo normaalia aikaisemmin ja sitä paitsi ne syöttämiset(myös aamuyöllä/viikonloppuisin/koska tahansa nukkuma-aikaan) kuuluvat minun tehtäviini. En valita, sillä jos havahdun hereille en saa heti unta jolloin se on minulle loogista/jopa luonnollista nousta tekemään se asia ja menen sitten uudestaan nukkumaan/pitkäkseni ellei toinen lapsistamme -se 3v, herää siinä välissä vaatien itselleen maitoa ja "kakaohmetta". Useimmiten hän EI herää, joten siitä kiitosta hälle. :)

Tänään torstaina pitäisi minun laittaa hieman pakkaillen jo huomiselle jotakin mitä otamme mukaan lyhyelle juhannusreissullemme mutta mitä emme tarvitse oletetusti ennen sitä.
Lähinnä voin pakata lasten vaihtovaatteet ja katsoa valmiiksi ne kamppeet jotka he voisi laittaa lähtöpäivänä(huomenna) päällensä.
Listoja mukaan otettavista kamppeista/tavaroista olenkin tehnyt. Sitten vaan viivailemaan aina yli jo pakattu tavara/kampe/tms. Silloin pysyy hyvin kartalla siitä mitä vielä puuttuu ja listaan on helppo lisätä kun muistaa jonkun mitä puuttuu. Ei tarvitse päätänsä vaivata sillä että "Jokos minä laitoin sen tai tuon kassiin...ei näy...*purattaa koko kassin jo pakatun sisällön ja pahimmillaan turhaan jos se mitä mietit siellä olevaksi onkin jossain pohjalla*

Päivästä näyttää tulevan tänäänkin kaunis.Iltapäivästä näytti ennuste muutamaa pisaraa vettä, mutta sattuuko olemaan paikallinen pieni kuuro jossain eli ei pakosta sada siellä missä ME olemme.
Eräs asia harmittaa..eilen pesin pyykkiä 2 koneellista enkä muistanut laittaa Lantun ruokalapuista kumpaakaan koneeseen. Jaiks! Ei viitsis ihan vaan niiden takia koneellista pyörittää. Tokihan ne voi pestä käsinkin,-ei siinä mitään, mutta ne tahtoo jäädä sellaisiksi `koviksi koppuroiksi` vaikka meillä ei huuhteluainetta koneeseenkaan käytetä. EN tiedä mitä teen eritavoin käsinpestessä.(Pesen lämpimällä vedellä sekä pesuaineella käsinkin ne...)
Tarttiskohan niitä liottaa sitten ennen pesua kauemmin...mene ja tiedä.

Illasta mies lupaili että lämmittäisimme saunan. Silti minun hiukseni on jo rasvoittuneet sen verran että ilkeänkö lähteä ilman huivia lapsinemme minnekään puistoon kuluttamaan aikaamme kunnes isäntä tulee töistä kotiin...Nyt olisi 1 mahku käväistä pikasuihkussa pesemässä hiukset...njääh, olkoon, ehkä vedän huivin päähäni ja that`s it.  

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Aurinkoa ja pyykkäystä.

Jopa vain kuoriutui kaunis keli tälle aamua. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Joku naapureistamme ajaa nurmikkoa.Voin miltei haistaa vasta leikatun nurmen tuoksun nenääni, vaikka olenkin itse sisällä. Mielikuva siitä on niin vahva.

Miehen kanssa puhuin äskettäin puhelimessa ja näillä näkymin menemme perjantaina Valamon luostariin ja olemme siellä koko perhe 1.yön. Kenties ajamme sinne Savonlinnan kautta tai sitten emme. Teimmepä niin tai näin niin suunnitelma kuulostaa ja tuntuu minusta hyvältä. :)

(Hieman hakkaa takaraivossa se ajatus että olisimmeko menneet meidän kotipaikkakunnalle äitini luo, mutta koska tiedän että saatan menettää siellä hermoni liialliseen hössötykseen, tämä vaihtoehto on siinämielessä PALJOSTI parempi.)

Pesin aamulla jo pyykkiä ennen klo 7 laittaen koneen pyörimään ja äsken sain levitettyä pyykit. Meinaan kantaa sen kuivaustelineen takapihalle jotta ne kuivaisi nopeammin.
Vielä olisi farkut pestävä ajatellen juhannusta. Saisi reissun päälle puhtaat farkut + muutkin vaatteet.

Aamulla Kerttu tuli sanomaan minulle:
- Minä haluan tuon vauvvan hylliin...tule äiti.
-Minkä vauvan, tarkensin?
- Lanttu-vauvan, Kerttu sanoi.
-*Aaaaawwwww* Hetkinen, minäpä tulen.
- Vauvva vähä haitee, Kerttu sanoi.
- Miten niin? kysyin (koska en itse haista mitään)
- Vauvalla on valmaan kakka, Kerttu jatkoi.
- Haiseeko siitä kakka? kysyin.
- JOO. KYLLÄ HAITEE! Kerttu sanoi ja niinpä menin katsomaan mitä vaipassa oli.
BINGO! Kakkihan siellä oli.

Jännä miten nyt on alkanut Kerttu hoitaa Lanttua haluten ottaa hänet sohvalla syliin jne.
On ihana seurata moista, kuinka hän pitää pikkusiskoaan sylissään ja kuinka ilme muuttuukin hällä tuskaiseksi Lantun tarratesa hänen hiuksistansa kiinni varoittamatta. :D
(Silloin alan avaamaan Lantun nyrkkiä ja irroittamaan hänen veto-otettaan toisen hiuksista.)

Kelit on ainakin ennusteen mukaan hyvät (hukkumis kuolemille) juhannukselle.
Jospa tästä alkaisin katsella mitä vaatteita oliis vielä pestävänä ja laittaisin koneen päälle uudemman kerran niin ehtisi saada sitten vaatteet kuiviksikin perjantaihin mennessä.

Miellyttävää keskiviikkoa toivottelen näin loppuun. :)

(Kuva otettu tytöistä 16.6.2013 ja ei voi sanoa kuin että "Huh, eipä näillä kahdella tuo koko ero ole niin mielettömän suuri 2½v ikäeroksi"..Lanttu ½v ja Kerttu 3v.)







Kyllä se tästä...

Taitaa ne juhannus suunnitelmat meilläkin selkiintyä.
(Vai alanko minä vain kypsyä ajatukseen juhannuksena KOTONA olemisesta!?!...-voi olla sekin...)
Mutta minä kuikin mitä / millaisia sisävesiristeilyjä olis tarjolla ja ehdotin erästä meidän isännälle joka ilokseni näytti asialle VIHREÄÄ VALOA!
:)
Vaikka se olisi lauantaina, se ei haittaa minua, sillä onhan siinäkin tavallaan jotakin `erikoista`mitä odottaa ja siitä normiarjesta poikkeavaakin se on. Ei me joka päivä/ilta tai edes viikonloppu käydä moisella.
( seuraa tunnustus: ei olla käyty VIELÄ IKINÄ!)

Tämä voi olla liian aikaista hehkutusta, mutta jotenkin minä olen tuudittautunut siihen ajatukseen että SAATTAISIMME sen tehdä. Ja näin ollen olen saanut sielunrauhan tästä stressin aiheesta.

Se, että olimmepa missä tahansa tulee viemään rahaa.(kirjoitinkin muistaakseni jo että vaikka olisimme koko juhannuksen vain kotona, niin ruokaa on varattava myös Lantulle jolloin on ostettava kahta kauheammissa määrin. Tai oikeammin sitä on kannettava enemmissä määrin...eihän muutama pyhä kenenkään ruokahalua luulisi nostavan...mutta vannomatta paras.

Lanttu on muuten mallannut itseään konttaus asentoon.
Tosin vain pakitettuaan itsensä takaperin ensin hajareisin jykevän olohuoneemme pöydän jalkaa vasten. Huudettuaan siinä aikansa sitä, kun ei pääse enää etenemään (pakenemaan) hän nostaa itsensä sitä pöydänjalkaa vasten takaperin kontilleen. Seisoo siinä hetken ja lysähtää maahan.
On kuitenkin silminnähden ilahtunut aina päästessään siihen asentoon. Ei tuo tyttö vielä ole hoksannut kuinka pääsisi ryömien eteenpäinkään kun jo kontilleen koettelee...
Lasketaankohan tuota jo konttauksen alkeiksi?
(Viisaammat sen kertokoon jos kuka kehtaa kommentoida asiaan jotakin...)

Aurinko paistelee nyt ja ilta on ollut muutoinkin jo "parempi" sään puolesta. Kävimme hakemassa mummolaan eilen jääneet tuplarattaatkin koko perheen voimin ja ihan kävellen reippaillen. :) - Hyvä me!!!

Mukavaista illan jatkoa ja seuraavan päivän odotusta vain kaikille...

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Suunnitelmia suunnitelmia...

Voihan KESKIKESÄ!
Miten se tuo juhannus painaakin päälle noin nopsasti...
Jossain mielessä kivaa, mutta mielestäni juhannuksena tulisi tehdä "jotakin" erilaisempaa kuin viettää normiarkea kotona.
Siis älkää nyt ymmärtäkö väärin. Siinä ei ole mitään vikaa olla kotona, mutta... on se vähän jossain määrin niin tavallista. (Ymmärtänetteköhän mitä meinaan tuolla "tavallisella"..)

Eilen illasta mies alkoi siitä puhua.
Eikö olisi mitään paikkaa minne me voisimme mennä?
(Kuulema se voisi olla n.200km säteellä täältä missä asumme.)
Hän myös heitti eilen että:
- Perjantaina on oltava sitten laukut pakattuna siten että on jokaiselle (minulla ja lapsilla) kampetta 1 yön yli reissun ajaksi..kun hän tulisi töistä niin lähtö koittaisi kumilullalla jonnekin päin...
Iltamassa mietimme erivaihtoehtoja minne voisimme mennä...
Kysyin (miehni ehdottamana) ensinnäkin tältä luottoystävältäni joka suunti kotipaikkakunnalleni, että "onko hän aikeissa olla siellä vielä kuinka pitkään?"
Sain vastaukseksi että:
 "Viikonlopun yli, painuvat viikonloppuna mökille."
(Niinpä niin, kukapas se kaupungissa olisikaan juhannuksena, siellähän EI ole ketään ja jos on niin nekin tillintallin loppuyöstä/alkuillasta parhaimmat.)
Hmm...
Siis kun joku vain keksisi kysyä meidän juhannussuunnitelmiamme! Siis sellainen joka voisi kuullessaan ettei niitä meillä ole niin kutsua vaikka meidät luokseen kylään/viettämään kanssaan juhannusta...-kuulostaa ja näyttää hölmölle kun sen kirjoittaa noin. Mutta se on tosiasia.
Mietimme myös erästä etäämmällä olevaa sukulaispaikkaani-siellä olimme puhuneet käyvämme mieheni kesäloman alettua. Ilkeisikö sitä kysyä että "käviskös se jo nyt jos tulisimme poikkeamaan juhannuksen siellä?"
Siihen (juhannukseen) kun on alle viikko enää! Itseasiassa vain 3 yötä aattoon!!!
Miksi oi miksi meillä menee AINA suunnitelmat näin tipoille/viimetinkaan siihen viimeiseen punaiseen.*huoh!*
Nyt sitten koitamme tyyliin "juosten-kusten" keksiä jotakin minn emennä ja mitä tehdä.
Tähän saakka ei ole ollut mukamas rahaa mennä minnekään. (Eikä se raha ole määrällisesti edes lisinyt...että sikäli. Tartteis kai vaan ottaa se järki käteen ja sanoa miten asia on: Ollaan kotona kun ei ole sitä RAHAA.)
Itse ehdotin kyllä myös erästä toista suklulaispaikkaa jossa voisi olla ihan kiva käydä ja jonne mieskin oli myöntyvä lähtemään, ainoa juttu on vain se kun se juhannus ON JO NIIN LÄHELLÄ että varmasti on jokaisella jo ne suunnitelmat tehty tuolle tulevalle viikonlopulle.

Ärh!
Tästäkö sain nyt migreenin aiheen itselle.
Kylläpä kyllä-

Yleisestikin olisi ENEMMÄN kuin vain MUKAVAA olla oman perheen kanssa vaikka mökillä. Ollen tekemättä yhtikäs mitään "erityisempää". Paistaa vaikka lettuja mieletön kasa ja saunoa vastalla, pelata jos sää sallii niin jotakin pihapelejä (mölkky yms.)
Miksi ei vaikka käydä kalassakin? Ei pois suljettu ollenkaan...mutta kun on noin pienet lapset niin en oikein ajatuksena edes teoriassa alkaisi lähteä niiden kanssa vesille. -> liikaa vahtimista eikä siellä sitten enää voisi itse keskittyä mihinkään muuhun kuin lastensa vahtimiseen+ ei ole pelastusliivejä kummallekaan...Se tyssäsi siihen. Mutta eipä olisi ollut kaiketi venettäkään.. :D

Pesin äsken koneellisen pyykkiä. Nyt olisi alettava katsoa mitä OLISI kenties pestävä vielä ennen viikonloppua MIKÄLI päätämme lähteä jonnekin päin...
Voihan ARMOTIN STRESSI tätä jussia.

Reissumme KYS:lle.

En pidä teitä enää jännityksessä.
(Itseasiassa en vain jotenkin muistanut/jaksanut eilen olla konella edes tullakseni infoamaan tavallaan `tyhjästä`...)
Elikkäs, aamusella herättelin lapsista pojan n.klo 8;45. Muut lapsista heräsi oma-aloitteisesti jo ennen sitä.
Meillä oli meiningissä mennäkin mummolaan jonne lapsista 1/3 jäisi (hän jolla aikaa ei ollut KYS:lle.)
Niinpä lähdimme aamukävelylle sitten koko sakki jo siinä n.klo ~9:10.
Mummolassa taisimme olla siinä n.~9:20 huippeilla.

Lähdimme KYS:lle ajamaan isännän ensin saavuttua samaiseen paikkaan kanssamme.
Olimme paikalla jo 1h etuajassa ennen pojankaan varsinaista aikaa. Siitä huolimatta ilmottauduimme jo molemmat ja jäimme odottamaan.
Poika pääsi ajallaan hänelle varatulle ajalleen (n.klo 11:30) ja kun he tulivat sieltä hyvien uutisten kera-> näkö parantunut lasien käytön ansiosta!! Niin juuri kun isäntä oli sitä kertomassa meille (minulle ja Lantulle) niin ovi jonne Lantun kanssa vuoroa odotimme (meidän aikaamme oli tuolloin vielä yli +2h) mutta lääkäri kutsuikin meidät jo sisään.
Miehellä jäi lause kesken, kun oli sanomassa että" Jos hän käy pojan kanssa alakerran kanttiinissa..."
Minä siihen sanomaan hälle:
- Meidän vuoro, pääsemme nyt sisään, tulettekos te?
- Ai NYT jo pääsette? mies kysyi hieman hämillään...
- No kyllä kyllä. Ja aloin nousta mennäkseni huoneeseen Lantun kanssa.
- No tulehan XXXXX, mennäänpä mekin , mies sanoi.

Niin sinne pääsimme mekin etuajassa.
Kerroimme Lantun "vaivan". Miten kauan ollut (havaittu pieni hernemäinen kohouma huhtikuun alkupuolella) ja neuvolan 5kk tarkastuksessa esitimme sen "hernemäisen kohouman" huolenaiheenamme josta saimme kehoituksen käydä näyttämässä sitä lääkärissä ja niin teimme saaden antibioottisalvaa joka sitten kasvatti sen suuremmaksi.
Kun taas sen 1.kuurin loputtua käytin päivystyksessä saimme toista erimerkin antibioottisalvaa käytettäväksemme kun sekään ei tehonnut vaan silloin alkoi jo alaluomikin turvota ja punoittaa sekä silloin oli jo 6kk neuvola jossa terkkari katsoi ja sanoi sen silmän näyttävän kuin siellä alaluomen alla olisi märkää ja paljon! Tästä kehoituksesta huolimatta olin aikeissa varata ajan jälleen kerran päivystykseen ja niin teinkin,jolloin palasimme jälleen 1.kerralla saatuun antibioottisalvaan. Ja jota olemme käyttäneet nyt 3krt/päivässä siitä saakka odottaessamme tätä aikaa tänne KYS:lle

Lääkäri katsoi ja sanoi että Lanttumme on kyllä saanut ikäisekseen ikävän vaivan. Se oli kuitekin tulehtunut luomirakkula jossa se luomirauhanen erittää sitä rasvaa sinne luomen alle. Se on kuulema yllätyksekseni YLEISTÄ lapsilla, mutta ei niin tavallista vielä 6kk ikäisillä. Kuulema se oli tavallisinta n.2vuotiailla ja siitä eteenpäin.
Saimme vielä reseptin samaiseen antibioottirasvaan jota käytämme edelleen. Sitä tulisi nyt käyttää ja tilannetta seurata 2viikon ajan. Ellei siinä ajassa ala näkyä merkkejä sen pois lähtemisestä/pienemisestä, niin sitten olisi mentävä samaiseen paikkaan (KYS:lle) toimenpiteeseen. He avaisivat sen silmäluomen rakkulat nukutuksessa ja tyhjäisivät ne molemmat.(lä- ja alaluomesta.)
Nyt peukutan että NE todellakin alkaisi lähteä sillä salvalla pois.
Lääkäri laittoi sinne meidät jo jonoon toimenpiteeseen, elikkä saamme sieltä kutsun saapua jonakin päivänä jollakin kellona ajalla, mutta mikäli rakkulat ovat pienentyneet voisimme perua sen ajan sitten.
Jossain määrin helpottavaa tietoa, mutta minua vain aina inhottaa kaikki mikä viittaakin leikkauksiin vaikka se ei itselleni tehtäisikään. Useimmiten se kuitenkin tarkoittaa yöpymistä sairaalassa josta minulla on niin huonoja muistoja että siinä se kai syy on.
Tottakai minä kuitenkin menen sinne, ja olen vaikka yötä sillä jos se meidän Lanttumme silmän paraneminen sitä vaatii. Ilmanmuuta! ja ihan ehdoitta sen teen!

Tämän kaltaisia oli kuulumiset KYS:n reissultamme.
Molemmilla lapsilla lopulta ihan positiivisia :)

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Maanantai 17.6.2013

Klo 07:03

Heräsin jo ensi kerran hieman ennen klo 04, kun Lanttu vinkaisi kovemmin. Isäntä nukkui vielä, mutta katsottuani kelloa arvasin hänen kellonsa soivan pian. - Ja niin kävi että ehdin mennä vessaan kun se hänen kellonsa jo pärisi.
Sitten laitoin Lantulle pulloon maitoa ja juotin hälle pitkänpullollisen korviketta ja vein hänet takaisin petiin. Uni maistoi hälle juodun maidon päälle yhtä hyvin. :)
Itsekin makoilin vielä vajaan 1h, ennen kuin havahduin hereille toistamiseen ja päätin nousta puuhailemaan jo kaikenlaista. (mm.juomaan aamukahvit.)
Kerttukin siinä heräili ja liittyi seuraani hörppimään omaa aamumaitoaan.
Nyt katsoo "kakaohmetta" (lastenohjelmaa kuten itse sen sanoo).

Tässä olisi meidän, koko sakin lähdettävä mummon ja ukin luo n.klo 9~huippeilla, sillä istäntä hakee meidät kaikki sieltä ja Kerttu jää sinne mummon hoiviin meidän muiden mennessä sinne KYS:lle.

Illalla oli Kertun ääni kellossa vielä palatessamme piknikiltä että "En mene huomenna mummon luo" mutta jospa nyt olisi jo levätyn yön jälkeen levy vaihtunut.
Oli eilen Kerttu väsynyt. Nukahti arvioiltani n.klo17 aikaan sohvalle ja havahtui siinä (luullakseni nähtyään pahaa unta) itkemään suoraa huutoa ja kun menin olkkariin hän käveli unihorkassa sillä tapaa "tökkien" pientä kiekkaa... Nostin tytön syliin ja siihen KErtun parkumiseen havahtui huutamaan sitten Lanttukin. Hetken aikaa oli melkoista huutoshowta siinä, kunnes ensin rauhottui Kerttu ja kertoi nähneensä pahaa unta.
Hetken aikaa hän istui sohvalla ja tekeytyi uudestaan nukkuama-asentoon. Kysyin :
- Nukuttaako sinua noin kovin, tahdotko mennä omaan sänkyyn?
Sain vastauksena myöntävän vastauksen ja niin kannoin hänet maan petiinsä ja peittelin sinne.
Nukkui neiti aamuun saakka. Kello oli varmasti sen 6:30 kun läpsytteli tulla kanssani keittiönpöydän ääreen.

Mutta nyt on minun alettava pukea itselleni päälle ja katsottava Kertun kamppeetkin mitä hän tarvitsee mummonsa luona ollessaan...

 Mukavaa päivää kaikille, jospa tästäkin tulisi hyvä päivä, edes KYS:n uutisten puolesta jos ei sää jaksa olla  ihan niin hyvä.

Ylläri piknik!

Siis tuli hieman kuin se kuuluisa "salama kirkkaalta taivaalta" uutinen (jos sitä uutiseksi voisi edes sanoa...) mutta kenties sana `tieto`olisi kuvaavampi...no mutta asiaan...
Eli meillä oli meininki että tiistaina kun hän menisi meidän kotipaikkakunnallemme poikineen niin he pysähtyisivät tässä meidän kohdalla mennessä ja tekisimme sen piknikin erääseen puistoon.
Noh, aamulla hän sitten alkoi miettiä että:

- Olisko paha jos tehtäis se piknik jo tänään...?
- No öö...*mietin ja selasin kalenteriani tämän päivän suunnitelmien osin*...ei?
-En ole vielä edes soittanut äidilleni ilmoittaakseni tulostamme, tämä nyt tuli vain ihan hellehatusta...
- Ei se mitään haittaa. Ainakin tänään näyttää sää olevan kohdillaan moiselle. Tiistai näyttää epävakaalta...

Ja siitä alkoi minulla sutina tälle aamua.
(Tiedollisesti kävimme tuon keskustelun aamulla n.klo~09:30 aikaan..)
Minä ryykäsin keittiöön leipomaan oitis suklaarae-keksejä sekä nostin jäätymässä olleet vesipullot sulamaan huoneeseen-> jotta on sitten sitä kylmää juotavaa vaikkakin vettä.)
Sitten säntäilin liimailemaan kontaktimuovilla tuunaamani `rannekkeet`vesipulloihin, koska osa oli samanlaisia niin eivät menisi sekaisin. (AI NIIN SE KUVA NIISTÄ!!*juoksenkin heti ottamaan sen!!!!!)*

(jatkan tätä postausta nyt 17.6.2013 klo 06:54)



Tässä kuva niistä 3:sta jotka olisi muuten menneet sekaisin ilman mitään tunnistettavaa merkkiä.
Susi oli tuo "ranneke ideani", sillä eihän se mikään kontaktimuovi pysy kosteassa jäisessä pullon kyljessä!!!!
Ne irtoilivat siellä piknikillä jokaiselta meistä vuorotellen, mutta sekin oli vain 1osa hauskuutta siellä. Emme antaneet sen haitata lainkaan. Pikku juttuhan tuo nyt oli!
Laitoinpa noihin pullojen kylkiin vielä permanent tussilla jokaisen juojan etunimen alkukirjaimenkin, mutta sekin tarttui käteen siihen koskettaessa. ... :(
Jäinpä mietiskelemään voisiko ja jos  niin MITEN kummassa tehdä jonkin merkin pulloon mistä jokainen tunnistaisi omansa.
(Paitsi repien etikettiä pois eripaikoista/eritavoin, mutta noin "tuunatummin". ;) )Toisaalta, noihin olisi riittänyt pelkät eriväriset rannekkeetkin ilman kuvaakin, siinäkin olisi ollut merkkiä, mutta jokseenkin hieman tylsähkö sellainen. Halusin aavistuksen "päheenmmät" tuunaukset merkeiksi.


lauantai 15. kesäkuuta 2013

Laiskottava sade.


Eilen, perjantaina olin energiaa täynnä lähdössä lasten kanssa sinne liikennepuistoon, mutta se sade sitten esti sen yoteutumisen. :(
Niinpä olimme vain "tylsästi" sisällä, mutta emme toki (kai?) tylsistyneet aivan.
Tuona aamuna kuitenkin laiskotti suunnattoman paljon.
Laitoin isännälle vielä viestin joskus 9:30, että "en tiedä jaksanko nousta laittamaan ruokaa siihen mennessä kun/jos käyt kotona ruokatauollasi..kahvin ainakin voin koittaa edes laittaa latinkiin...väsyttää ja laiskottaa niin kovasti.."
Mies vastasikin että "Ei tartte laittaa, ne välttää..."
Sitten tapahtui jotakin, heti kun olin sen viestini saanut lähetetyksi. Ihme piristyminen.
Kävin suihkussa ja piristyin lisää. Siivosin keittiötä ja laitoin jo kahvilatingin keittimeen odottamaan isännän ruokatauolle tuloa.
Imurinkin kaivoin esiin ja imuroin lasten herättyä koko mökin..Sain siihen taiottua sitten ruokaakin, Otin pakastimesta karjalanpiirakoita ja tein kanamunista munavoita siihen kaveriksi.
-Nyt on vähän köyhät eväät, kun en oikein ehtinyt muuta piristyttyäni sitten lopulta kuitenkin...sopotin miehelle hänen tullessaan kotiin.
Karjalanpiirakat teki kauppansa oikein hyvin. Jopa lapset söi niitä..- Hyvä minä!

Illasta poika meni äidilleen ja jäimme "omalla sakilla". Mitäs sitä kun tv:stä katsoimme jotakin perhekanavalta.
Minulle iski sitten kamala tikkarinhimo!
Takaraivossa hakkasi ajatus" Ei ole paljoa rahaa-ei ne tikkarit paljoa maksa-mutta kun ei ole paljon rahaa...-no ei ne niin paljon maksa jos muutaman VAIN ostan..."
Siinä se mieli taisteli ja niinpä aloin heltyä ajatukselle lähteä ostamaan niitä tikkareita.
Otin Kertun mukaan.
Ulkona satoi vettä. Ei muuta kuin sadevaatteet lapselle päälle ja rattaiden päälle tuplarattaiden sadesuoja, koska ykkösrattaisiin ei ole moista...

Kotimatkallamme Kerttu sitten nukahti rattaisiin vain 50m ennen kotiamme. Isäntä kantoi hänet sisälle nukkumaan ja tämä nukkuikin sitten puolilleöin saakka. (n.klo 17:45-23:30) jolloin heräsi, hörppäsi maitoa ja valvoi jonkin aikaa kanssani katsoen seuranani tallentamaani "5D dokumenttia -isä ja 20 lasta" (tai joku sellainen...)
Sen loputtua sammutin tv:n ja menin vessaan neidin kanssa ja hampaiden pesuille ja iltasatu.(joo-klo 01:00 aikaan meillä luettiin lapselle iltasatu..paremminkin YÖSATU...XD )

Olin nukahtanut siihen itsekin ja kömmin omaan petiin joskus klo 01:45.
Mies oli lähtenyt käymään silloin n.klo 22:45 sillä "yhdellä" ja havahduinkin kun pian siirryttyäni omaan petiin oven lukko alkoi rapista. Hän saapui kotiin n~.klo 02:15).-jos nyt kelloa oikein tihrustin unisilla silmilläni...

Tänä aamuna siten oli olo jälleen minulla aika "veto-pois" ja kehtuutti...
- Mikä minua oikein vaivaa? Lieneekö hemppa mennyt huonoksi vai missä vika...
(auringon puutteesta sen en usko johtuvan koska olemme mielestäni paljon ulkona aina sään salliessa ja minäkin ihan t-paidalla.)

Kysyin aamulla mieheltä, kävisimmekö viemässä eräälle Kertun kummeista lastemme valokuvan?
Hän oli myötämielinen. Samalla hän ehdotti että jos veisimme erään hälle tulleen kirjeen sen oikealle omistajalle ja samalla vielä kävisimme eräässä paikkaa ennen kuin menisimme sen kuvan viemään.
Kuulosti hyvältä.Asia vain on niin että tokkoon se toteutuu...nyt ajaa nurtsia ulkona nimitäin, mutta onhan tässä toki päivää aikaa vielä ja iltaakin.

Pesukonekin pyörii ja Lanttu taisi uinahtaa.
Hänen silmänsä on ehkä aavistuksen parempaan päin, mutta yläluomen pieni "pallero"(se näppy josta kaikki oikeastaan alkoi) on jälleen valkoinen.-> märkää varmaan sen sisällä. Siitä jo irtosi eräs ilta pala kuivahtanutta nahkaa sen "näpyn" pinnalta. En sitä mitenkään alkanut itse ottaa pois, se siinä ikäänkuin repsotti ja pian se olikin siellä kulmakarvoissaan hällä kiinni jolloin sen pyyhkäisin pois. Maanantaina sitten kuulemma mikä se homman nimi on kun pääsemme sinne KYS.lle silmälääkärille sitä näyttämään.

Epätoivoisesti koittaa aurinko vain kuikkia pilvien lomasta, vaikka taivas on varsin synkkä ja antaa aika ajoin vettä.
Satais vaan nyt niin ei sitten tiistaina tartteis sadella jotta pääsisimme toteuttamaan sen meidän piknikin.

Mukavaista viikonloppua vain kaikille!
~rentoutukaa jaksaaksenne aloittaa maanantaina uusi viikko uusin kujein~ =)

torstai 13. kesäkuuta 2013

Sisäpäivä tuli...

14.Perjantai klo 07:07

Vastoin eilen illalla tekemiäni suunnitelmia (joita EI koskaan pitäisi puhua lapsille ääneen) mennä liikennepuistoon ellei sataisi...emme sitten mene. Ulkona on satanut koko yön ja sataa edelleen. Mikäs nyt neuvoksi?
- Ei auta kuin olla sisällä/kotipihassa. Pitänee koettaa jos keksisin jotakin askaretta lapsille mikä olisi mielekästä myös tälle vanhimmalle lapsista.
Periaatteessa me VOISIMME jo vaikka leipoa ne suklaarae-keksit, mutta säästyykö ne ensi tiistaille saakka sitten syömättä?! En voi vannoa sitä.
Pannukakkuakin voisimme tehdä, mutta maitotilanne on paha. Sitä on siis aika vähän-> ulkona sataa-> ei ole mielekästä lähteä sateessa edes maidon ostoon vaikka matka ei olekaan pitkä.+ että hilloakaan ei ole sen kanssa. Puhumattakaan että rahat on käsitellty lääkärissä juoksemisten ja lääkkeiden (pakko-) oston myötä aika hyvin.
Siihen vielä juhannuskin painaa päälle. Ha- ha- haaa!!
En tiedä miksi se jo tietona lyttää mielialaa vaikka meillä ei olekaan ollut suunnitelmissa tehdä/mennä minnekään juhannuksena-mistä päivät alkavat vielä lyhenemään ja alamme menemään askel askeleelta takaisin talvea kohti... niin ne tietoina että sinulla ei ole varaa ostaa mitään hyvää syömistä. Edes juhannukseksi, lyttää aika hyvin mielen hyvinkin alas maanrakoon. :( O_o

Voihan jehna.
Eikai se auttane kuin alkaa vaikka miettiä tiistain suunnitelma B, -mikäli sataa ja on märkää niin emme silloin voine tehdä piknikkiä sinne kentän laidalle minne ensin ajattelimme. Kenties ystäväni tulisi sitten poikineen meille ja teen vaikka sen piknik-tunnelman olkkariimme... xD
Ei vainen, vaan juodaan sitten kahvit ihan keittiönpöydän ääressä eikä ulkona millään vilteillä kellien. Näin kai se sitten on tehtävä.

Selvisi sekin asia..

Niinpä vain kävimme Kertun kanssa särkypäivystyksessä odottamassa reilun tunnin ajan vuoroamme. Jossain mielessä tunsin itseni petetyksi kun edellisenä päivänä omahoitaja sanoi että "Lapsille annetaan oma aika, milloin voivat saapua ettei tarvitse odottaa niin kauaa..."
Minä ymmärsin sen huojentuneena tottakai niin että tuollaisen 3vuotiaan voisivat päästellä jossain määrin jonon ohitse. VIELÄ MITÄ!
Siellä odotimme sen 1,5h kun kaikki eläkeläiset meni meistä ohitse...siis eihän meillä kiire minnekään ollut, mutta kyllä siellä ei niin virikkeellisiä ne lelut olleet lapsille että siellä olis ihan noin kauaa aikaa meidän neiti viihtynyt

. Ainakaan ilman että en olisi koko ajan keksinyt jotakin pientä omaa virikettä... milloin hyppelimme käytävällä olevia jalanjälkiä pitkin yhdellä jalalla milloin tasajalkaa...milloin tyttö piirsi jotain mummolleen ja seuraavaksi ukilleen...sitten veljelle ja toiselle mummolleen..

VIHDOIN sitten pääsimme sisälle.
Aloin jo pelätä että hällä saattaisi olla mahdollisesti reikäkin hampaassa, sillä hän ei osannut sanoa koskeeko hampaaseen vai poskeen? Itse sanoi tyttö että "Pokkeen kokkee" (poskeen koskee) ja näytti suunsa sisälle.
Minä kotona koitin kuikkia hänen suuhunsa mutta en siellä mitään nähnyt, niin sekin tunne vahvisti sitä mahdollista reikää hampaassa enemmän.

Neiti meni sisälle ehkä hieman hämillään katsoen sitä tuolia. Siihen piti mennä hänen istumaan.(Olin ennastaan hälle jo kertonut että "siellä on tuoli johon voit EHKÄ joutua menemään istumaan...sitten se tuoli hyrisee ja se täti /tai setä kumpiko se lääkäri siinä sattuu olemaan, nostaa sitä ylemmäksi ja sitten se selkänoja menee taaksepäin. Olin tätä demostroinut hälle jo kotona hänen ollessaan sylissäni ja minä esitin sitä hammaslääkärin tuolia. :D
Neiti sai pienet aurinkolasit silmilleen ensin ja sitten mentiin...*wroooooom * tuoli oikeaan asentoon ja suu auki.
Lääkäri katsoi pienellä peilillä suuhun ja totesi että siellä oli poskessa hieman jotakin punaista. Hän sanoi sen olevan afta. Siispä nyt meni pannaan neidin oma hammastahna ja saimme ostaa siihen tilalle uutta Elmex:ä. + aftalaastareita (tabletteja ne oikeammin ovat nimeltään).
Mielenkiintoiseksi asian tekeekin tässä se, että kun minä en nähnyt siellä mitään niin mitenkäs minä sitten laitan sen tabletin oikeaan kohtaan!?! :) Pitänee vielä lampun kanssa koittaa katsella (taskulampun valolla) jos näkisin missä se siellä tarkalleen ottaen on, tai sitten saa isäntä koettaa sulloa tablettia neidillemme oikeaan kohtaan suuhun hälle.
Voi  olla helppokin laitettava, mutta olen kuullut että ne ei pysyisi oikein hyvin... mene ja tiedä sitten. Ei ole omakohtaista kokemusta laastarista suussa.

Nyt täytyy alkaa tekemään ruoka loppuun. (perunamuusi ja pinaattiletut sekä nakit olis meillä tänään luvassa..)

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Fiilistelyä yms.

Olen ...tai siis en varmaan ole tainnut mainita että ensi viikolla on luvassa (minulle ainakin) jotakin suorastaan spektaakkelimaista...?
Se ei ole piknikkiä kummenpi juttu mutta se seura tekee siitä ihan MEGAluokan arvoisen `tapahtumakohdan` (jos noin voisi sanoa) minun viikkooni!
Säälittelin vain säitä kun näyttelee sadetta olevan että emme ehkä sitten nautiskelekaan hedelmiä yms pientä kivaa vilteillä istuen erään lasten leikkipuiston kentänlaidalla.
(On siellä leikkikentällä sellainen pieni katos, mutta uskokaapa vain että JOS sataa niin itikoitahan siellä on ja PALJON! Siinä liki on jonkin verran metsikköä.. :/ )

Tämän spektaakkelimaisen megaluokan tapahtuman suunnittelu alkoi kohdallani oitis kun kuulin mahdollisuudesta siihen. (että ystäväni poikineen pysähtyisi moikkaamaan meitä tulevan viikon alkupuolella maanantaina tai tiistaina. Siihen vaikutti vain se Lantun KYS:n ajan ajankohta, mille päivistämahdollisesti sattuu vai ehtiikö jo olemana tällä viikolla.)

Ensi viikon aloitamme jo varmaankin pyhänä leipoen piknikkiämme ajatellen karkkirae-keksejä ;) Maanantaina KYS:n aika (Lanttu).
Tiistaina piknik. joko sateessa tai sitten vaihtelevassa säässä.
Ei oikein houkuta ajatus minkään viltin/vanhankaan pussilakanan levittämisestä MÄRÄLLE kentälle.
Ystäväni tuo termarissa kahvit, koska meillä ei ole ehjää sellaista. Jokseenkin se naurattaa että ystävä tuo kahvin, vaikka paikka jossa ne nautimme on lähempänä minua. xD
Me puolestaan olemme aikeissa viedä niiden keksien lisäksi myös jäisiä vesipulloja (mitkä tekevät takuulla kauppansa jos sää on oikein helteinen.) sekä viinirypäleitä jotta on jotakin mitä saa napsia ja napostella.
(Muita sormiruoka vaihtoehtoja saa toki ehdotella!)

Ystäväni puhui jotakin kalakekseistä (ne suolakalat) tai jostain sen tapaisista ja kaurakekseistä.Ymmärrän oikein hyvin että on oltava myös suolaisempaa napsimista, ei pelkkää imelää. Kukaan jaksa pelkkää sokerista ahtaa kilo sotalla.

Innostuin itse niistä jäävesipulloista. Osa kun on samanlaisia (Lidl:n 0.5L vesipulloja) niin ideoin että MINÄ TUUNAAN NIIHIN JOTKIN KUVAT mistä jokainen tunnistaa sitten omansa.
Tuumasta toimeen. Koska olen kerännyt aina lehdistä leikellen mielestäni hyviä kuvia joskus johonkin käyttää, niin nytpä tuli niille käyttöä!
Olin leikellyt pääsiäisen aikaan mm. suklaamunien kuvia (lähinnä siis niitä isoja Spidenman kuvaa metsästäen.) sekä Helsingin Lapsi messuilta sain Tiimarin mainoksen jossa oli paljon Angry birds ja Hello Kitty tuotteita (ilmapalloja ja kattaustarvikkeita) niin leikkelin kaikki melkein niistä aiheista olevat kuvat talteen.
Nyt liimasin niitä kuvia ohueen n.2cm levyiseen paperisuikaleeseen,jonka päällystin kontaktimuovilla molemmin puolin. Ja jokaiseen pulloon on omanlaisensa Angry birds-ranneke(hoksin että miksikäs sellaisesta ei voisi tehdä esim.ranneketta käteen vaikka lasten kutsuille, ikäänkuin hetken muistoksi jotta on käynyt siellä/tai niinkuin sisäänpääsy rannekkeen virkaa toimittamaan leikkimielisesti.)
(koitan muistaa ottaa kuvat niistä rannekkeista vielä, niin voin sitten koittaa muistaa laittaa kuvaa tännekin niistä...ei ne niin ihmeellisiä ole, mutta kuitenkin.)

Kertulla on enää vain vajaa 1h aikaa nukkua, kunnes herätän hänet. Lähdemme sitten hänen kanssaan terveyskeskuksen hammaslääkärin särkypäivystykseen jonottamaan vuoroamme. Hampaissa ei pitäisi olla vikaa, mutta valittaa että poski on kipeä oikealta puolelta ja juuri sisäpinnalta. Se näyttää vaikuttavan hänen syömisiinkin siten ettei hän kärsi syödä kaikkea (karheaa ja kovaa) sekä tärkeimpään. siihen hampaidenpesuun.
Ellemme saa sieltä nyt apua niin on palattava sitten omalle hoitajalle joka antaa ajan lääkärille. Huvittaa jokseenkin tuo touhu kun olen miltei joka päivä soitellut sinne aikaa jollekin. (Noh, lähinnä sen Lantun silmän vuoksi olen sinne soitellut->enkä läheskään joka päivä, mutta joka lääkekuurin loputtua eli n.1krt/viikko. Ja nyt kun se on jo saatu eteenpäin niin alan Kertusta soittelemaan.
Vielä pitäisi itsellenikin joskus se aika soittaa sinne kyselläkseni mikähän tuo kipeähkö patti isossa varpaassani oikein on. Se kun haittaa hieman kävelyäkin... ei mielestäni ole kihti. Mietinkin voisikohan se olla luupiikki tai sitten se vaivaisenluu...? En tiedä, voiko ne tulla edes minun ikäiselleni...alle 40vuotiaana? Kihtiä meillä on suvussa, mutta ei oireile kuten ne yleensä joten siksi olen itse diagsoinut ettei se ehkä olisi se..Ja senkin tiedän että kihti voi tulla jo nuorellakin iällä, varsinkin jos siihen on sukurasitettakin olemassa. Kaikilla meillä on ristimme kannettavana. Minäpä alan katsella Kertulle kamppeet valmiiksi ja päätän nämä höpinät tähän.

Mukavaista torstaita vain jokaiselle!!

Kirjoitettu klo 06:10-> se kellonaika kun on tässä edelleen saamattomuuttani mitä sattuu ja näkyy elävän keskiviikossa tämä palvelimen aika kun todellisuudessa elelemme jo torstaissa.

Helpotus!

Aamun puhelinrallin jälkeen voin huokaista vihdoinkin varsin onnellisena siitä että :
" Asioilla todellakin on tapana järjestyä!"
Ensin soitin Kertulle aikaa tk:lle kun valittelee (on valitellut jo jonkin aikaa) että poski on sisäpuolelta kipeä. Selkeästi haittaa syömistä ja etenkin sitä tärkeintä sitten syönnin jälkeen,.->hampaidenpesua. Hän kun ei voi pestä sieltä kipeytyneeltä puolen lainkaan. :(
Kyselin onko se enemmän hammaslääkärin asia vai tavallisen lääkärin asia?
Sain vastauksen että "ellei suuhun tahdo nähdä mikä siellä voisi olla vikana, niin sitten hammaslääkäri on oikea osoite."
->Siispä huomenaamulla särkypäivystykseen kunhan mummo on tullut ensin meille lapsenvahdiksi muiden mahdollisesti vielä jäädessä nukkumaan.

Toinen asia mitä soittelin oli KYS:lle Lantun aikaa kysellen sen lähetteen perusteella, jotta koskahan se mahdollisesti olisi /voisiko toivetta esitellä mahdollisesta ajankohdasta maanantaille 17.6 jolloin meidän lapsista toisellakin on aika sinne.
Ja HOoORay! Se onnistui!!!!! =)
Olen IKIONNELLINEN!
Tottakai selvitin siinä että "Mikäli lääkäri olisi siellä sitä mieltä että asia olisi hoidettava/tultava näyttäytymään sinne aikaisemmin,me tulisimme, mutta kun olisi silloin maanantaina aika toisellakin lapsella sinne niin olisi ns."kaksi kärpästä samalla iskulla" kun olemme kuitenkin täältä 60km takaa..."
Kerttu menee sitten maanantaina myös mummilleen hoitoon kun me muut menemme sinne Kuopion suuntaan hoitamaan vaivojamme. (lastemme vaivoja lähinnä.)

Siihen saakka vain ruiluuttelen sitä antibioottisalvaa Lantulle. Jospa se sillä ei ainakaan etenisi pahemmaksi vaan pysyisi paremminkin tilanne edes ennallaan, Pahakseni en tietenkään pistä jos se alkaisi viimeinkin paranemaan päin. ei vain ole oikein merkit sen suuntaiset. (se turvotus on tähän saakka pysynyt varsin tiukasti alaluomessa ja tehnyt aavistuksen punertavaksi sen turpeessa olevan silmäluomen.)

Nyt lähden lasten kanssa kauppaan ostamaan Lantulle korviketta ja siitä menemme puistoon ellei ala satelemaan vettä. Hooray!
Olemme ansainneet puistohetken kaiken tämän sisällä jo olemisen päätteeksi.
Minäkin silitin kaikki eilen pesemäni lakanat ja pussilakanat. Kyllä siinä hommassa kuuma tulee niinkin lämpimän raudan kanssa huhkiessa.

Mukavaa keskiviikkoa jokaiselle! 

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Arvailtu on ja oikeinkin.

Kävimme Lantun kanssa arvuuttelemassa (itse olisin voinut vannoa tietäneeni jo heti 2.kerrasta alkaen diagnoosia, mutta enhän ole opiskellut lääkärinpätevyyttä joten se siitä...)
Menimme sinne (minä sillä mielellä että "Tohtori [mallia "bambu"-sellainen] keksii synonyymisairauden `silmätulehdukselle`ja määrää antibioottisalvaa -joko jotakin uutta mitä meillä EI kenties olekaan vielä ollut tai sitten palaisimme johonkin jo kokeilemaamme..)
Mitenkäs kävi?
Noh, heti kättelyssä lääkäri totesi Lantun silmän näyttävän aika "Kurjalta" (-> eikö kehdannut sanoa että "hurjalta":D )
Hän pisti kumirukkaset käsiinsä ja katsoi Lantun silmäluomea. Hän `kurkisti`alaluomen alle, hieman venyttäen sitä ja totesi sen olevan täynnä märkää.
Sen pidemmittä munkaalmisitta/arvailematta vaivaa hän vain totesi siinä:
- Pitäisiköhän laittaa lähete jo ihan silmälääkärille...
En tiedä sanoiko hän vain ajatellen ääneen ajatuksiaan mutta tartuin siihen oitis sanoen:
- Lienee paras, sillä tämähän on meillä jo 3.kerta saman vaivan vuoksi täällä, kun ei ole kuin levinnyt vain joka salvan aloittamisen jälkeen ollen nyt jo alaluomessakin tuon mädän...
- Minä´kirjoitan lähetteen, en ihan kiirreellisenä, mutta kutsun pitäisi saapua telle 1-7vrk:n kuluessa.
*huokasin ajatuksissani helpotuksesta VIIMEINKIN!*

Hän määräsi vielä kuitenkin meillä JO kertaalleen ollutta antibioottisalvaa. Sitä samaa jolla sen aikanaan aloitimmekin. (ei siis arvaukseni mennyt minulla aivan metsään....)

Nyt odottelemme sitten koska kutsu käy saapua silmälääkärille.
(Olinhan aikeissa jo  mennä yksityisellekin, ellei tämä olisi jo tehnyt asialle jotakin-> laittaen lähetettä eteenpäin.)
Katsotaan nyt mikä tuosta tulee.

Kotona kertoessani asiaa miehelle, hän sanoi heti että meidän lapsistamme yhdellä on aika KYS:lle maanantaina, jotta olisiko sen ajan voinut saada samalle päivälle niin olisi samalla kyydillä päästy...
Minä soittelemaan heti pikaisesti sinne KYS:lle silmäpolille, että josko sinne on tullut jo se lähete meidän Lantustamme.
Kuulema huomen aamuna tulee lääkärit paikalle ja lukevat tänään tulleet lähetteet, että voisin soitella aamulla uudestaan siinä klo 10 maissa.
-Niin ja mikäli lääkäri katsoo lähetteen siten ettei se ole aivan niin kiireinen että olisi jo ennen ma 17.päivää käytävä näytillä.
Tottakai menen ennemmin jo, mutta jos se päivä sinne tai tänne ei tekisi siinä suuremmin hallaan, niin sitten. (Lähinnä ajatuksena jos tarjoaisi aikaa tiistaille 18.päivälle, kun edellisenä päivänä on jo käyntiä sinne muutenkin...jos ymmärrätte...)
Elämän pieniä asioita jotka osuessaan "kohdalle" tekevät elämästä hieman mukavampaa.

Tässäpä taas kerran tärkeimmät. Tekaisin pitkästä aikaa jauhelihamureketta uuniin, onpahan huomiselle valmiina sitten jo ruoka -ei puuttuisi kuin muusi enää tehdä huomenna. :) Jei!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Mälsä aamu...

Jokseenkin, ei täysin kuitenkaan.
Herättyäni heräsi pian Lanttukin ja annoin hälle pullollisen maitoa-> ja takaisin nukkumaan. Itse katsoin tallentamani "poliisikokelaat" ja sitten itsekin takaisin petiin.

Uudelleen heräämisen myötä aamukahvia ja aamupalaa. Sitten  alkoi mielessä jumpsutella että "Jotakin olisi saatava aikaan tänäänkin, mitä se voisi olla!?"
Koska eilen illalla anoppi oli käydessään puhunut että he voisi hakea 2 vanhempaa lastamme mukaan mökille aamusta, niin aloin petikamppeita vaihtamaan.
(se ei ollut vastenmielistä lainkaan.)

Pikemminkin vastenmielistä oli soittaa TAAS terveyskeskukselle varatakseni ajan ½vuotiaalle Lantullemme jonka silmä ei ota parantuakseen.
Eilisessä neuvolassakin terkkari vähän kavahti näkemäänsä ja sanoi, että :
- Ihan kuin alaluomessa olisi märkää aivan selvästi...
- No, sitä on hoidettu nyt kaksi kertaa antibioottisalvoilla. Ensin määräsivät sidekalvotulehdukseen antibioottisalvaa tippoina 3 kertaa päivään, jolloin se yläluomessa oleva pieni näppylä kasvoi ja kasvoi puhkeamista vaille aivan vitivalkoiseksi ja sitten se kasvu loppui. Edelleen se pieni "näppy" on yläluomessa mutta ei ollenkaan enää niin häjyn näköisenä. Käytin lanttuamme sitten kuurin loputtua toistamiseen lääkärissä.(tk:lla) ja sitten se diagnosoitiin "Luomirakkulaksi" sai uutta antibioottisalvaa siihen jälleen, nyt 2x päivään laitettavaksi viikon verran jonka jälkeen pidettävä taukoa n.5vrk:tta ja sitten alettava uudestaan tarpeen mukaan.
Näin tein. Aloitin uudestaan koska muutosta ei ollut tapahtunut.
Sittemmin tapahtui kyllä muutos aloittaessani uudestaan.
Nyt alaluomikin on niin turpeessa ja terkkarin sanoin"Aivan kuin siellä olisi märkää alla.."
HUH HUH...
Miltei itkua tuhraten soitin TAAS terveyskeskukselle ja varasin ajan... sainkin sen 12;40.
Saa nähdä millaisen vaivan he vielä keksivät (silmässä olevaksi) jotta siihen voi/saavat määrätä -villiveikkaukseni on että SITÄ ANTIBIOOTTISALVAA TIPPOINA!)
Ärh,...
Sitten sitä on jo 3 eri lääkäriä arvaillut.
Mielessä oli jo mennä yksityiselle. Sieltä saisi heti pikimmiten avun, mutta kun sitä sellaista ei ole omalla paikkakunnallamme...*huokaus*
Pennittömänä kun miltei olet, niin ei mieltä ylennä ajatus joutua lähtemään esim.60km:n päähän lääkäriin. Vaikka tieto siitä että sieltä saisi sitä apua ja heti oikeaan vaivaan ilman "Väliarvailuja kaikenlaisilta "bambutohtoreilta" ...
Kaikella kunnioituksella vaan kuitenkin terveyskeskuslääkäreitä kohtaan, mutta. kun...se vaan AINA tahtoo tökkiä se hoidon saanti tai se "laatu" jollain tapaa.

Olisinkohan jo marmattanut tarpeeksi negatiivista energiaani tänne...tätä kukaan jaksa lukeakaan varmaan loppuun, mutta jos olisi itse minun kengissä niin voisin uskoa että ÄRSYTTÄISI takuulla.

Loppuun Lantun uudet strategiset mitat neuvolasta:
Paino 7380g
pituus 67,5cm
-Virkeä ja iloinen tyttö.Kasvaa käyrillä tasaisesti
Seuraavan kerran sitten 7.elokuuta lääkärineuvolaan.

Pohdintoja viikkoa 26 ajatellen.

Kirjoitan nämä ajatukseni tänne jos se yhtään selkeyttäisi niitä.
(Kommentoida saa ihan vapaasti)

Tuolla viikolla 26, juhannuksen jälkeen tulee meille miltei Kertun ikäinen poika hoitoon viikoksi. (Hän on Kerttua +4kk vanhempi vain, mutta edustaa siten Kerttua vuotta aikaisemmin syntyneitä.)

Vielä ei ole hoitoajasta tietoa, mutta olen varautunut seuraavanlaiseen hoitoaikaankin jopa.
06-16,vaikka se ajallisesti olisikin hyvinkin pitkä-miltei liki mahdottomuus,sillä en jaksa uskoa että kenenkään tarvitsisi näyttöviikolla tehdä 5x 10h päivää.

Ajatuksenani oli että tekisimme alkuviikosta heti taikataikinasta esim.kaulakorut.(autonrenkaat tmv.+ paljon muuta, sillä taikinaa tulee ohjeella aika paljon.)
Keskemmällä viikkoa sitten voisimme ne maalata ja minä lakkaisin ne sitten loppuviikolle (eli perjantaiksi valmiiksi jotta saa viedä kotiinsa sen valmiin sötöksen sitten myös hoidokki.)

Tiistaille mietin että kävisimmekö tenavatupailemassa- sikäli jos se hoidokki vielä tulee meille 9-12 välillä. uskoisin ainakin että tulee..

Yksipäivistä voisi olla ulkoilupäivä jos vain sää sallii-ja ulkoilisimme muutenkin paljon-sekun säästäisi kotiamme jonkin verran niiltä mahdollisilta sotkuilta ja ulkona olisi tilaa temmeltää, juosta jne. Voisimme käydä jossakin lähipuistossakin. Meiltä lähimpään on matkaa vain 200m joten uskoisin että hoidokki jaksaisi sen matkan mennen ja tullen. Liikennepuistossa on se riski, kun siellä on niitä polkuautoja, että polkevat itsensä niin uuvuksiin jotta rattaissa on kotimatkalla sitten tunkua. Enemmän istujia kuin mitä tuplarattaissa on paikkoja. Enkä ole aikeissa kuitenkaan alkaa taiteilemaan mitään "lapsijunaa" asetellen heitä sylitysten Lantun viereiselle paikalle.

Mietin myös, josko tekisimme sen viikon ajan ikäänkuin "sanomalehteä" johon piirtäisimme joka päivä jotakin mitä olemme tuolloin tehneet. Loppu viikolla (perjantaina.kuinkas muutenkaan) minä voisin rei`ittää ja laittaa narulla ne joka päivän lehtiset yhteen sitten, saisi hoidokki kotiinsa viedäkseen lehtisen meillä olemisestaan viikon ajalta.
(Minä voisin kirjottaa kuviin mitä piirtävät että mitä he ovat siinä tekemässä .)

Säännöt tulen tekemään selväksi heti alkuunsa.
Meillä on käytössä jäähypenkki jolle joutuu istumaan minuutti/ikävuosi , mikäli toistuvasti tekee jotakin luvatonta tms. "ei-toivottua" tieten tahtoen. (Kertulla se on käytössä niin miksi sitten ei muillakin meillä olevilla hoitolapsilla, tai noh, tässä tapauksessa hoitolapsella.)
Se on turha alkaa enää tiistaina jostakin sanomaan että "älä hei viitsi tehdä noin...", jos hänen on antanut tehdä sitä ei-toivottua jo edellisenä päivänä niin ettet ole kieltänyt..

Pelkään pahoin että olen ottanut oikean riiviön itselleni hoitoon viikon ajaksi. (maalaan ja olen maalannut tästä pahimmat uhkakuvat jo mielessäni ityselleni jotta sitten kun se hetki/viikko koittaa kaikki voikin olla ihan pelkkää positiivista eikä mitään ikävää pakosta satukkaan. Kenties hermoni eivät olekaan rekaleina tai sitten ovat. Sen näkee sitten. :D

Eräs onni on, ettei meillä tosiaan ole enää koiraa mitä hän voisi ylikovasti halia ja painia sen kanssa.-> säästyy yksi puremavamma mahdollisesti hälle kokea jonkun toisen koirasta. (Vaikka en sano ettäkö meidän koira olisi häntä purrut, mutta en voi sulkea poiskaan sitä mahdollisuutta sillä koira kun on eläin, siitä ei voi tietää mitä se tekee ja miten jos kokee itsensä ahdistetuksi toistamiseen ja yhtenään...-> siihen perustan tuon väitteeni mahdollisesta puremasta.)

Ruokailuajat teen selkeäksi, aamupalaa 06-08, lounas klo 11:30-12:30, välipala klo 13:30-14. Jos ei syö noina aikoina, niin sitten ei syödä muutenkaan, eli jääkaapilla ei olla ronkumassa nälkää valitellen mitään "herkkuja" (herkuilla meinaan jugurttia tms. joka on paremminkin välipalaksi luettavissa.)
Selkeää eikö?
Tietenkään en pakota ketään syömään, mutta kehoitan kylläkin, jotta jaksaa seuraavaan ruokailuun saakka. Mikäli jostakin ruoasta ei satu tykkäämään sitä ei tartte syödä -riittää jos/kun maistaa. Aivan kuten päiväkodissakin.

Päiväunia ei tarvitse nukkua, mutta huomioiden Lanttu, kun hän nukkuu niin silloin leikit olisi hiljaisempia. Silloin voisivat piirtää/katsella kirjoja tai minä voisin lukea heille jotakin kirjaa/kirjoja.

Olisikohan tässä ollut tämä minun jokseenkin stressiksikin muodostunut asia, jota olen mielessä pyöritellyt jo hyvän tovin. Vielä on aikaa siihen reilu viikko ennen kuin tämä hoidokki tulee meille. Sitten alkaakin munattomien eväiden väsääminen.
Tietääkö joku muuten kertoa miten toimii munattomissa resepteissä sellainen että kananmuna korvattaisiin banaanilla (1 muna= 1 banaani)?
Onko kukaan kokeillut?
Luin ohjeen jostakin ja se ohjeen kirjoittanut kertoi siinä vain että tulee kuulema hyviä pohjia esim.kääretortuksi tai täytekakun pohjaksikin, Heillä kuulema on käytetty korvaamaan kananmunia banaania ja omenasosetta.
Vinkit ja linkitkin olisi tervetulleita munattomiin ohjeisiin. :)
Pannukakkuun olenkin mielestäni ihan kelpo ohjeen löytänyt jolla syötävää kakkua tulee.
Olenhan minä hieman ruokalistaakin miettinyt tuolle viikolle, mutta siitä joku toinen kerta sitten jos jaksan alkaa siitä jupattelemaan tarkemmin.

Nyt alan valmistella lapsille kamppeet valmiiksi neuvolaan lähtöämme silmitellen.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kaunis kesäpäivä kerran...

Tässä meidän neidit samassa "mooses-korissa" reissulla jolla kävimme YO-juhlissa.
Kuvat otti ihan itse ylioppilas, elikkä pikkuveljeni, toisen pikkuveljeni entisellä ärkkärikameralla. Aikas hyviä kuvia vai mitä olette mieltä? :)











Ja sitten vielä otos pelkästään Kertustamme yksin samaisessa pärekorissa. :)

Näitä otoksia on määrässä jakaa sukulaisille, kunhan ne meille ensin saapuu paperiversioina. Kenties jo huomenna pääsemme kirjailemaan kuoria lähetyskuntoon jos kuvat huomenna meille suinkin vain jo saapuisi. .. :) Kivaa aina päästä yllättämään ystäviä ja sukulaisiaan positiivisesti!






Ahistaa...

En oikein tiedä mikä. Mutta tunne on kuin nurkkaan ahdistetulla eläimellä joka ei pääse mistään pakoon. Näin kamalaa painajaistakin viime yönä. Lieneekö se sitten vielä alitajunnassa `kummittelemassa`ahdistavuudellaan.
 Unessa minun oli kamala wc hätä ja etsin wc;n. Löytäessäni sen huomasin että siinä oli miehille ja naisille omat wc;t, jotka oli erotettu toisistaan vain suihkuverhon tapaisella kankaalla sekä lisänä se, että kulku meni hieman eri kautta toiseen..tavallaan sillä pienellä `kiertämisellä`pystyivät myös jakamaan sitä erehtymistä väärälle puolelle. Minun oli niin kamalan kova pissahätä että en välittänyt siitä, kun mennessäni wc;n naisten puoli oli varattu, mutta miesten vapaana.(näin jotenkin kummasti sinne ohi mennessäni) ja niinpä siinä valtavassa hädässä ryykäsin sinne miesten puolelle helpottamaan oloani. Pian siihen `hiihtää` työnnettävällä rollaattorilla hyvin vanha epäsosiaalinen kassinkantaja eteenki , minun vielä istuessani pöntöllä! Luikin siitä sadatellen häntä pois. HYI MITEN AHDISTAVALTA SE TUNTUI ja nöyryyttävältä! Hän nimittäin uhosi pissaavansa itse samaan pönttöön minun jalkojeni välistä. -JOOPA JOO. ANNAHAN KUULE OLLA, pääset tähän ihan justiinsa!
Kamala tunne kun tunsi itsensä olevan alakynnessä hetken aikaa. Mutta pääsin kuitenkin pois sieltä ihan kunnossa.

Nyt aamulla olenkin käynyt jo suihkussa n.klo 05 ja sitten menin takaisin pitkälleen syötettyäni ensin Lantulle pitkän pullollisen velliä hänen siinä herätessään hihkumaan. Nukuin vielä +1h hänen kanssaan isossa sängyssämme miehen lähdettyä töihin.
Sitten vaille 07 tulikin Kerttu sanomaan minulle, että:
- Minä helätin...minulla oli mähmää tilmättä...oli juuttunu kiinni!
-Tule vielä äitin viereen nukkumaan, käy vaikka ensin pissalla, sanoin Kertulle, sillä olisin voinut itse kuunnella vielä Lantun tuhinaa selkäni takana.
- EIKÄ!MINÄ HELÄTIN JO! Kerttu sanoi ääntään korottaen ja katsoin paremmaksi nousta neuvottelematta asiasta siinä yhtään enempää.
Sitten laitoin pesukoneen pyörimään. Jos ehtisivät kuivaa täle päivää kun sää on aika jees pihalla.

Iltapäivälllä meillä onkin Lantun 6kk neuvolaan meno klo 14.
Jotakin evästä olisi koetettava taikoa nyt klo 11 mennessä kun mieskin aikoi käydä kotona syömässä ruokatunnillansa.

Ai niin, meillä on nyt takana 2. koiraton yö.
Ei ole enää lintukirppujen eikä muutenkaan muran petiin kantajaa meillä.
Sen verran karkaili viikonlopun aikaan pihaltamme omasta tarhastaan - vaikka oli paitsi tarhassa ja lisänä vielä RIIMUSSA niin silti pääsi ottamaan ritolat.
Ei enää hermo kestänyt isännälläkään kun parhaimmillaan lähti 5/päivään omille teille.
Aina se löytyi samasta paikasta. Entisen omistajan pihapiiristä. Onneksi he asuvat tässä lähellä meitä, niin ei sitten koira juoksennellut pitkää matkaa vaarantaen liikennettä.
He ottivat koiran sinne luokseen.

Nyt alan antamaan Kertulle OIKEAA RUOKAA- Teen nuudeleita hänelle kun ei oikein ole muuta maidon lisäksi vielä syönyt tälle aamua.
(taistelua joka aamu että saat syömään muutakin kuin viikonlopulta jääneitä tikkareitansa tms. Voi elämän raivohärkä tuota lastamme..luulee että hänkin eläisi pelkällä maidolla, vaikka Lanttukin syö jo muuta kuin pelkkää korviketta.)

Aurinkoista päivää ja viikon alkua vain jokaiselle! 

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Rompetoria yms.

(kirjoitettu sunnuntaina 9.6.2013 klo 07:50)
Kerronpa nyt meidän lauantaistamme, elikkä eilisestä päivästä.
Aamusta jokaisen herättyä ja nautittua amupalaa lähdimme kaikki entiseen kylänosaan jossa aikanaan asuimmekin Rompetorille. Siellä oli taas perinteiseen tapaan tarjolla paikallisen soittokunnan musisoinnin lisäksi myynnissä paikallisia tuotteita sekä kirpputori. Sinne oli tuoneet näytille tavan mukaisesti vanhoja traktoreita, autoja sekä moottoripyöriä-joita olikin nyt enemmän kuin koskaan aikaisempina vuosina. (moottoripyöriä nimittäin).

Lapset söivät suurella ruokahalulla muikkuannoksen puoliksi. Lisääkin olisi Kerttu tahtonut. Siellä kierrettyämme läpi kaikki myyntipöydät huomasin melko tummanviolettien pilvien tulevan meitä kohti. Asensinkin sitten tuplarattaiden päälle sadesuojan ihan vaan varuiksi jos ja kun alkaisi sataa, niin ei tulisi sitten hoppua alkaa sitä etsimään rattaiden alta.
Hyvä oli ajoitukseni sillä miltei heti alkoi tipahtelemaan pisaroita nopeutuvaan tahtiin. Kyllä oli pois lähtiessämme eräässä alikulkutunnelissa sakkia-voi hyvät pojat! Menimme siitä läpi päästäksemme takaisin autollemme. Voitte uskoa että se OLI haastavaa tuplarattailla, koska siellä alikulkutunnelissa ei ole valoja. Sai varoa koko ajan siellä sadetta pitämässä olevien ihmisten varpaita-jotta en aja niiden päälle.
Ensin näytti että emme mahtuisi rattainemme siitä, mutta ihanat ihmiset tekivät tilaa.

Kotona grillasimme naudan fileepihvit ja makkaraa.
Isäntä haki vielä sellaisen suklaafondue astian kastikkeineen (tai onko se pelkkä kastike, mutta mukana oli folio astia jotta sen sai tehdyksi grillissä).Örgs, minä olin jo kyllästänyt itseni siltä päivää ihan tarpeeksi sokerilla tai ainakin siltä tuntui, joten jätin väliin heidän vaahtokarkki dippailut siihen sulaan suklaaseen. Myöhemmin maistoin yhden vaahtokarkin siltään-ilman kastiketta. Imelää se sekin oli ...hyh hyh ja huh huh.

Sitten lähti mies lapsiemme kanssa sinne tivoliin. Ukki ja mummokin mahtui mukaan minun jäädessäni jo Lantun kanssa kotiin. Ajattelin että "eihän me siitä mitään Lantun kanssa edes hyödytä, kun emme pääse mihinkään laitteisiinkaan..." joten miksi lähteä sinne.
Kerttu oli päässyt ainakin riimukeinu karuselliin ja toukkajunaan. Oli niin intoa täynnä kertoessaan kotiin tullessa mitä oli tehnyt ja missä käynyt.
Olivat he mummin kanssa vetäneet narustakin ja palkintona oli pehmopässi, varsin "hyvän kokoinen" 3 vuotiaan käsiin kannettavaksi. (Ei kuitenkaan mikään jättikokoinen, mutta aika isohko kuitenkin.)

Illalla lasten mentyä nukkumaan (saatuamme ne uinumaan) kävimme miehen kanssa saunassa. Se perinteinen "yösauna" joksi me sitä olemme kutsuneet. Kävin minäkin vaikka aamulla olin suihkussa käynyt. Jokainen hetki kun on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan minä kyllä käytän ne hyväksi. Kylläpä saunasta tullessa oli olo varsin väsähtänyt. Ja uni tulikin hyvin. Ei sitä tarvinnut houkutella nukku-mattia tulevaksi.

Siinäpä se meidän lauantaimme toiseksi vaihtui.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Aamuni höpinöitä

Huomenta!
Kello olis nyt niinku 6:14.
Pesukone jyllää ja lapset nukkuvat ...vielä.
Kerttua veikkailen herääväksi tuossa 7 maissa tai 15 yli. Pienemmän Lantun syötin vellillä yöllä joskus 03:20 ja sitten se jatkoi uniaan.-> odotettavissa että nukkuiskohan sekin nyt likemmäksi 8:aa.
Poika heräilee varmaan 8-9 maita.

Tänään olis tenavatupa päivä, mutta yhden meistä on mentävä verikokeisiin 10:30,niin ei oikein ehdittäisi olla sielläkään kovin kauaa.(se riippuu tosin paljon siitä mihin aikaan lapset heräävät.-saattaisimme ehtiäkin tai sitten emme...)
Nyt on kuitenkin jo KESÄLOMA koulukkailla, niin en ala ketään herättelemään. Ei se tenavatupa ole mitenkään tärkeä.Ehdimme siellä käydä ensikin viikolla.-jos keliä on.

Toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä liikennepuistoon, mutta sekin aukeaa vasta klo 10 ja siinä olis vain puolituntia aikaa kun olisi oltava jo tk:lla.- Ei toimita sekään ei ennen verikoetta.

Minä taidan tehdä tunnustuksen...APUA ...
Olen retkahtanut. Ihan menin hunningolle kun alamäki alkoi, niin annoin mennä.
Minä, Armi Korhonen, olen vakavasti otettava muumimukiholisti.
Eilen tuhlasin niihin taas rahaa ostaen kirppikseltä tarralisen talvimetsä mukin (hintaa postikulujen kanssa maksoin 25€) ja sitten ostin sen Mymmelin äiti hintaan 16€ postikulujen kera.) Uutena olisin saanut sen Mymmelin äiti-mukin Iittalan myymälästä hintaan 18,20€, mutta... ajattelin että jos kerran se muki ON hyväkuntoinen niin kelpaa se minulle käytettynäkin.
Talvimetsä-mukissa pitäisi olla sen tarrankin paikoillaan.(ei tule se menemään käyttömukiksi vaikka ei [vielä] niin erikoinen muki olisikaan, mutta niitä ei enää saa kaupoista. Ainakaan minä en ole nähnyt.) Siksi menin nyt ja ostaa pläjäytin ne.
Siinä meni TAAS pohja siltäkin holismiltani jos olin ehtinyt jo ääneen siitä sanomaan etä:
- Olen parantunut kun en ole enää ostanut niitä aikoihin...
Se on varsin salakavala. Kenties se on pahempi noin että ensin on tunne/olo että "EI TEE MIELI ENÄÄ OSTAA NIITÄ!" kun se sitten kostautuu noin pikaistuksissa tehtyinä extempore ostoksina. :D

No, nyt sitten saankin venyttää penniä, sillä laskin että käytettävissäni on seuravaan rahapäivään saakka n.8€/päivä. JAIKS!.
Pitäneeköhän taas piilottaa edes toinen saapuvista mukeista mieheltä ettei hän näe minu tuhlailleen niihin rahojani...
TÄMÄ ON KYLLÄ PAHA JO!
Mitähän minä yritän niiden mukien ostamisella paikata? Meinaan vain jos sillä "pakko-ostamisella" olisi joku psykologinen merkitys/tarkoitus?
Mielestäni meillä on kaikki asiat hyvin.
On ruokaa, koti, vaatteita, terveyttä (mitä ei kyllä rahalla saa ja onkin siinä mielessä vähän kyseenalainen edes mainita tässä, mutta..) lapset kaikki ok.(ja ylipäätänsä että olemme saaneet niitä lapsia!), lemmikkikin löytyy, varallisuutta jonkin verran omaisuutena,puhdasta juomavettä...mitä vielä itsestään selvyyksiä sitä onkaan,...vapaus tehdä miltei mitä vain, itsemäärämisoikeus asioihin, tasa-arvo, jne jne.

Alkaa menemään mietiskelyni kenties liian syvällisiksi joten taidan mennä keittiönpuolelle laittamaan astiat koneeseen.Samalla voisin koettaa miettiä jonkinlaista tekemistä iltapäivälle kun se hoidokki tulee tutustumaan paikkaamme. Hän tulee siis meille hoitoon juhannuksen jälkeiselle viikolle. Siihen on aikaa vielä hieman reilut 2viikkoa. Kun alkaa meillä sitten myös jossain määrin "munaton" aikakausi.- mikä ei ole lainkaan huono juttu! Siinä joutuu tavallaan pakonedessä tutustumaan toisenlaiseen ruokavalioon.

Mukavaista auringonpaisteista päivää teille jokaiselle!
(meille lupaili sääennuste jo pe-la yöksi sadetta ja samoin lauantai päivällekin melko koviakin sateita... en valita. Antaa nyt sen ilman raikastua, sillä sitä sadekautta näytti seuraavan jälleen jonkin asteiset helteet....*puuuuuh*)
 

Kauramaito pannukakkua!

Tekaisinpa sitten kokeeksi (hyvä tekosyy...) munatonta pannukakkua toisella ohjeella.
Huomenna tulee käymään hoitooni tuleva lapsi ensimmäistä kertaa ikäänkuin "tutustumaan" muutaman tunnin ajaksi. Siispä kokeilin minulle ennastaan uutta ohjetta.
Olin jo osanut varautua tähän hoitooni tulevaan lapseen ja kun tiesin hänen olevan allerginen kananmunalle, niin olin ostanut jo aikaa sitten jemmaan odottamaan jos kokeilisin leipoa jotakin munatonta, niin kauramaitoa.
Niinpä googletin erilaisia ohjeita hakusanoilla "munaton" ja sitten löysin pannukakun ohjeen. Hooray!

Se oli hyvää!
Ainoa miinus -jos nyt jotakin miinuksia on etsittävä, niin oli koostumus.
(en tiedä johtuiko se uunistamme joka ei paistanut sitä kunnolla vai oliko vika taikinan tekijässä..) mutta koostumus oli hieman keskeltä raa`an oloista. Ei vetelää, mutta aavistus sellaista `taikinamaista`.
Makuun se ei mielestäni vaikuttanut juurikaan. (minä kun olen pitänyt sellaisesta pullastakin jos se on jäänyt keskeltä aavistuksen raa`aksi...heh) Mutta mies ei meillä oikein välitä taikinamaisesta suutuntumasta. :D

Laitan sen ohjeen tänne jos joku innostuu ja tahtoo sitä kokeilla itsekin. :)

PANNUKAKKU- munaton

1L vettä/kauramaitoa
4dl vehnäjauhoja

1tl suolaa
2 rkl sokeria
1dl rasvasulaa

* Sekoita aineet sekaisin. Anna taikinan turvota 15-30min ja paista sitten 225*C n.30min (uunista riippuen).

**Itse käytin koko litran kauramaitoa ja rasvana oli rypsiöljyä koko desi.

MUOKATTU 7.6.2013 klo 16:00
Sehän ei siis ole "kauramaitoa" vaan KAURAJUOMA!
Voi mikä moka...noh, kaikkeahan ei voi muistaa aina hetkessä jona siitä kerrot/kirjoitat.
Ilmankos se tuntui se nimi "kauramaito" jotenkin hassulta.. :D

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

torstai.

Aamukahvin tässä sain juuri hörpityksi. Namskis, kun oli vielä kylkiäisiksi siihen vielä pulla pitkon palanen. Teki siitä hieman `juhlallisemman`hetken... :D
(omissa kyljissänihän sen sitten tunnen löysänä kahvana- tai kylkien alapuolella...)

Tarttis kyllä alkaa rajoittamaan tuota herkkujen määrää. En vain osaa oikein juoda kahvia ILMAN mitään kahvileipää sen kanssa ja kuitenkin tarvitsen joka aamu herätäkseni sitä kahvia. Sokeria en tykkää kuitenkaan laittaa kahviini joten en silläkään ala/voi korvata sitä kahvin kera nautittavaa leivosta/pulla palasta...
Suklaa lienee pahin viholliseni. Sitä voisin syödä miltei missä tahansa ja milloin tahansa...Jos alan miettimään mitkä ovat lempikarkkejani saan vastaukseena itseltäni:
- Sellaiset joissa on suklaata ja extrahyvää niistä tekee se, jos niissä on lisäksi jotakin pähkinää ja luxusta tekee se, jos siinä on molempia; suklaata ja pähkinää!
Sama pätee kahvileipiin ja kuivakakkuihinkin (joita joskus leivon).
Ellei kuivakakussa ole muuten suklaata, jälkikäteen miettien huomaan valinneeni leivottavaksi sellaisen johon tulee tehdä lopuksi kuorrutus esim.suklaasta tai kaakaosta. XD

Koiruutemme löytää näköjään hälle tehdystä tarhasta jonkun raon, mistä pääsee pakenemaan.*huokauksien huokaus*
Amulla kun mies oli lähdössä töihin, hän oli vienyt koiran tarhaan. Noh, kuinkas sitten kävi kun hän lähti töihin...-koira oli juoksennellut IRTI takapihallamme.
O_o
Se rontti ei suurta rakoa tarvitse ja nyt hän onkin siellä tarhassa mutta riimussa myös. Nyt jos ahtaa itsensä siitä jostakin reiästä/raosta aidan toiselle puolelle niin näemme sitten MISSÄ se on, mistä sulloo itsensä.Tuollainen karkaileva koiruus tuottaa jossain määrin harmaita hiuksia. On minulla muutakin tekemistä kuin juoksennella ottamassa koiraa kiinni lähialueilta. Siinä taas korostuu se, että koiranhoidossa on ne kolikon 2 puolta:
+ koira on ihana ja söpö suloisuudellaan

-sitä on hoidettava kun/jos se sairastuu
- se voi karkailla-<kukas muu sen jahtaa kiinni kuin omistaja ja ellei mies ole kotona niin minunhan se on tehtävä..
- se kantaa kuraa petiin (toissayönä mennessäni nukkumaan oli olo kuin olisin hiekkalaatikkoon käynyt pitkäkseni. Koiramme oli ollut sitä edeltävän yön sisällä ja se kun kaivaa pihamaatamme, niin tassuissa tuonut sitä hiekkaa sänkyymme, kun nukkuu aina jalkopäässä...)

Mistä pääsemmekin siihen että "Kuinka koulutat koirasi/mitä se saa tehdä ja missä olla."
-ÄLÄ opeta koiraasi nukkumaan samassa sängyssä jossa itse nukut.
(itse en oppinut edes edellisen koiran ollessa niin iso , saksanpaimenkoira joka oli vasikan kokoinen->se valtasi yöllä aina minun nukkumatilaani ja jouduin potkimaan sen yöllä pois.->aamulla podin syyllisyyttä ja taas illalla oikein pyysin sen tulemaan jalkopäähäni.)
Tosin tälle koiralle en ole sitä opettanut, syyllinen löytyy siihen kuitenkin hyvin läheltä, samasta pedistäni. Ei se koira vaan se joka siinä kotona ollessamme yöt köllöttää....
No se siitä!

Tänään oli tarkoitus käydä pankissa, jos saisin ajan Lantun tilin avaamista varten jollekin päivälle. Johan tuo olis korkea aika saada sillekin oma tili,ei tartte isosiskon tiliä käyttää hänen. Siinä menee sitten puurot ja vellit sekaisin, omat ja toistenkin rahat -jos noin nyt voisi sanoa.

Huomenna saamme hoitoon sen pojan, joka tulee meille juhannuksen jälkeen viikoksi.
Jos säätä vain on niin olemme ulkona.piste.
Kenties otan nuo saippuakupla hässäkät ulos ja jos siinä niitä tehdessä menisi joku aika.
Mieleni tekisi ostaa se kroketti-peli.
Ainahan niitä ulkopelejä silloin tahtoisi kun on hyvä sää...eriasia vain miten niitä pääsisit pelaamaan kun lapset siinä hyörii...
Elämähän ei ole enää samanlaistakuin silloin ennen lapsia. Sen olen saanut huomata monessakin asiassa,mutta silti en kadu tippaakaan enkä hetkeäkään tekemiäni lapsia. He ovat minun rakkauteni 150% varmuudella, tulipa heistä mitä tahansa ja olivatpa he sitten lapsina millaisia tahansa. <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3...

No, mutta jos ottaisi sitä kahvia. PELKKÄÄ kahvia nyt, kun äsken natustin sen pullan kera.

Lämpöistä päivän alkua ja kulkua jokaiselle.


EDIT. 6.6.2013 klo 7.20
MITÄS MINÄ KIRJOITIN YLLÄ SIITÄ KOIRASTAMME...että se löytää jonkun raon mistä karata.Eikö?
No, saatuani n.10min sitten tuon postaukseni julkaistua (n.klo 7:10) niin kuuntelin ettö "Aicvan kuin koiramme haukkuminen kuuluisi ETUPIHAN puolelta.Sen on käytännössä sula mahdottomuus päästä aidatusta tarhastaan sinne. Menin katsomaan onko koira tarhassa. EI ollut. Tyhjä tarha siellä oli.
Hain sisältä hihnan ja menin etupihalle. Ei näy..kutsuin niin huomaan että Kukas se sieltä ojaan hyppää. MEIDÄN KOIRA!
Siihen heittäytyi selälleen niin noloissaan naapurin ojanpenkalle. Menin tottakai hakemaan sen siitä ja näin että kaulassa sillä oli pannassaan pätkä sitä riimua. MITEN IHMEESSÄ SE ON SEN SAANUT POIKKI!?
En enää keksi muuta kuin että "Toivon sen riimun olleen niin vanhaa ja haprastuneen!" Ei ole enää totta että se riimustakin karkaa, kun oli vielä häkissäänkin(tarhassa). Ei ennee kohta auta mikään pitämään sitä kiinni.
Nyt saa olla sisällä. Pitää miettiä miten/millä ja minne sen laitan ulos kiinni kun lähdemme sinne pankkiin käymään...huh huh ja vielä kerran HUH!!!