Se "jotakin lisää" saa nyt olla jonkinlaista minun höpinää" mitä nyt lähinnä sylki suuhuni tuo palattuamme kerholta kaupan kautta kotia. :)
Ai miten maistaakin kahvi hyvälle kun saa näinkin rauhassa sitä juoda lasten ollessa kuitenkin hereillä... :) *kop kop kop*
Paljon olisi visioita vaikka ties mihin,- ei taas tiedä oikein mistä alottaisi... Useimmiten minulle iskee sellaisen "tukoksen" ajatuksia ollessa liialti päässä/mielessä" etten oikein osaa alkaa apurkamaan niitä kun en tiedä mistä aloittaisi.
Sää on kaunis ja siksi laitoinkin pyykkikoneen päälle-> saa kuivattaa taas pyykit ulkona. Suurinosa pyykeistä koostuu Lantun harsoista joita olen syöttäessä pitänyt leuan alla suojana, koska ostamani Pikku-Piia ruokalappu on vielä aivan liian suuri...
Se, miksi ostin juuri sen mallin, oli siksi että se sopii sitten myöhemmin vaikka askarrellessakin suojaamaan vaatteita (paitaa) esim.maalatessa vaikka sormiväreillä tms.
Kaupassa käydessämme sattui pieni mutta jokseenkin hauska juttu. Olimme kassalla ja sanoin Kertulle nosteltuani ostokset hänen pikkukärryistä, että "Nyt saisit viedä kärryt omille paikoilleen..."
Tyttöhän vei. Minä pakkasin ostoksemme rattaisiin ja Kerttu alkoi kärttää jotakin hupattaen jostakin "tätistä"... Minä ihmeissäni katselen sinne suuntaan minne tyttö osoitteli ja hupsi "tädistä" että onkohan siellä mahdollisesti joku tuttu josta hän puhuu-- En kuitenkaan nähnyt ketään minulle tuttua tätiä.
Menimme ulko-ovea kohti ja Kerttu osoittelee sisäänmeno porteille ja sanoo:
- Minä kytyn tätiltä...
Minä mietin kahta kauheammin että "Mitähän sinä kysyt ja MILTÄ tädiltä!?!"
Sitten hoksasin siinä porttien luona jonkun keittiöesittelijän, jolla oli siinä tiskillä namikuppi.
-AHAAA! Minulla alkoi säteillä. Kerttu siis tahtoi mennä pyytämään namia tädiltä...
Annoin luvan, kun katseeni oli kohdannut tämän esittelijä TÄDIN kanssa ja hän huomasi kuinka Kerttu sinne yrkäili.
Ystävällistä tädiltä että hän loi minuun ensin kysyvän katseen "saanko-antaa-namia" ennen kuin sitä tytöllemme tarjosi nyökättyäni merkiksi että siitä vaan...
Kuulin kuinka täti sanoi Kertulle:
- tahdotko sinä namia?... vietkö sinä äidillekin?
Minä en kuitenkaan Kertun kiss-kiss-namiin enkä Pihlaja-namiin koskenut. Annoin tytön syödä ne aivan itse. Hänhän ne oli itse "ansainnutkin". :) jos sitä edes "ansaitsemiseksi voi sanoa..." :D
Teenpä vielä oman postauksen erikseen eräästä Kerttuumme liittyvästä asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti