sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Takaisin kotona.

Olipahan reissu. HYVÄ reissu. -ja tilipahan tehtyä ja monenmontaa juttua nähtyä. :)

Ensinnäkin keskiviikko aamuun, jolloin oli ns."matkaan-lähtö-aamu".
Heräsin itse vaille 4:30-4:45 (bussimmehan lähti 6:55).
Edellisen illan kävelin hieman vain ympyrää miettiessäni MITÄS minun vielä oli otettava mukaan (tein myös varmaan kymmenen listaa joihin olin kirjoittanut mukaan otettavat asiat ja yliviivannut niitä ne pakattuani. Silti oli varmistuksen varmistuksen varmistuksen varmistus-listoja siellä sun täällä...)
Jos nyt alan muistelemaan niin keitin pienen määrän puuroa (ajattelin itseäni, jotta hermoni ei niin menisi mikäli lapset heittäytyisikin hankalaksi.) Kerttukin taisi muutaman lusikallisen sitä syödä.- voisilmän ainakin :D
Potkaisin Kertun ylös jo huimasti aikomaani aikaisemmin. Ja se oli ihan hyvä.
Kun mies oli vielä kotona, tuskailin juuri hänen tehdessä lähtöä töihinsä laukkujen kanssa. En pakkaamisen vaan lähinnä asemalle siirtymisen suhteen, minkä kassin laittaisin tuplarattaissa mihinkin. Ja päänvaivaa oli tuottanut sekin kuinka ottaisin Lantun sitten mukaani, kun olisimme menossa bussiin. Jättäisinkö hänet siksi aikaa rattaisiin että maksan meidät vai ottaisinko jo heti mukaan kun "ängimme" autoon...mikä hankaloittaisi maksamistani, sillä rahapussin kaivaminen taskusta lapsi sylissä olisi yllättävän hankalaa...
(Mielessä kävi toki se lipun ennakkoon ostaminenkin, mutta se sitten vain jotenkin jäi...)
Niinpä ratkaisin tilanteen jättäen Lantun siksi aikaa rattaisiin, kun päästimme aivan kaikki muut ensin meidän ohitse ja sanoin kuljettajalle, että siinä on vielä rattaat JOISSA ON TÄMÄ 5kk IKÄINEN LAPSI, JONKA HAKISIN KUN OLISIN ENSIN VIENYT TÄMÄN 3 vuotiaan istumaan paikalle.
Niin me pääsimme lähtemään matkaan.
Kerttu oli uhonnut ennalta "Minä nukun hinja autotta titten..." , mutta eipä se malttanut nukkua. Katseli ikkunasta ulos ja hupatti alituiseen "Minnekkä me nyt mennään?" :)
Ensimmäinen "EK"(erikoiskoe, kuten ralleissa puhutaan) oli meillä Kuopiossa, missä oli myös bussin vaihto. Siellä seuraamme liittyi tätini, joka meni samaa matkaa kanssamme Helsinkiin omien mummotettaviensa luo.
Olimme siellä hieman ennen häntä, (molempien bussien arvioitu saapumisaikataulu oli 7:45, mutta ehdimme ensin.)

Siitä sitten menimme asemahalliin odottelemaan, sillä aikaa oli jokseenkin "reilusti", sillä sitä oli ruhtinaalliset 25min ennen seuraavan bussin lähtöä.
Niinpä hilasimme luumme aseman odotusaulaan. Siellä saattoi käydä ihanan kalliisti wc:ssä jos kenellä hätä oli. Se maksoi vain 1€.
(-RIISTOA! Onneni oli ettei ollut hätää...)

Siirryimme aseman etupihalle kellon lähetessä 8:aa, sillä kyytimme lähtöaika oli klo 8:10.
Junavuoro Kuopio-Jyväskylä korvattiin ratatöiden vuoksi junabussilla,ja näin kuulema tulee jatkumaan koko ratatöiden keston ajan, arvioidusti heinäkuulle saakka.

Jotenkin oli odottavainen mieli. Huolimatta siitä, että kotoa lähtiessämme oli alkanut sataa hieman ennen sitä ja seisoin kasseinemme katoksessa ja koppasin vielä sontsan sisältä, todeten kuitenkin että - Se mitään minun käsiini enää mahdu! Niinpä viritin vain rattaiden päälle sadesuojan ja uhrauduin lähtien tihkusateeseen itse ilman mitään sadesuojaa.
Asemalle päästessä olo olikin kuin olisin suihkusta tullut, sillä erotuksella että olin vain hiestä märkänä lykittyäni tuplarattaita aavistuksen ylämäkeä koko matkan asemalle. Samalla kun roikotin kassia ranteitteni päällä joita en saanut mahtumaan rattaiden alla olevaan tavaratilaan.
(Uskokaa pois kirosinko jokaisen kolahtelevan Pilttipurkin siinä vaiheessa jotka kassista kolahteli mennessämme eteenpäin.)
- Ja jälkiviisautta sekin että TOTTAKAI OLISIN SAANUT OSTETTUA NIITÄ SAMOJA MÖSSÖJÄ MYÖS PERILTÄ!!! Ei vain jaksanut ajatus juoksennella ihan niin terävästi siinä vaiheessa.

Kerttu piirteli ja vaihtoi kullanväriset sisätossut bussissa jalkaansa. Minä istuin Lantu kanssa ja hän vain nukkui pääasiassa. (Hartioitani repi hieman se kannattelu.mutta en valittanut. Piti tätinikin Lanttua välillä jolloin sain siitä kannattelusta "huilia".)
Tällä toisella "ek" osuudella pitikin kaivaa jo Kertun Pipi ja Päppäkin esiin hänen laukustaan. :) Hän hetken niitä pyöritteli käsissään kunnes unohti ne viereensä ja keskittyi taas piirtelemään ja värittämään piirtämiänsä kuvia. :)

Jyväskylässä pääsimmekin sitten vaihtamaan junan kyytiin. Wiihaa!
Viimeinkin sain lunastaa Kertulle antamani lupauksen "Sinä kulta pääset junan kyytiin...ensin menemme vain kahdella bussilla..."
Tuplarattaathan ei mahtuneet junan ovesta normaalisti sisälle, vaan ne täytyi nostaa sivuttain sinne. Onnemme oli ihanat kanssamatkustajat (junaan tulevat ihmiset) jotka meitä auttoi tässä/näissä tilanteissa.
- Suuret kiitokset teille jotka olitte apuna matkamme aikana tuntematta meitä ennalta.
Oli niin paljon ovien auki pitäjiä, kantajia jne. En olisi enää edes uskonut että ihmisiltä löytyy tuollaista jaloa pyyteettömyyttä auttaa noinkin pienissä, mutta suurissa ja matkantekoamme huomattavasti helpottavassa asiassa. Kiitos.

Menimme tietenkin väärän vaunun ovista sisälle, sillä meidän istumapaikat oli toisessa paikkaa, minne emme saaneet vaunuja mitenkään mahtumaan. Siellä paikkojemme luona ei ollut tilaa niille. (Tätä ei ollut tätini tajunnut ajatella lippuja äitini kanssa varatessa ennalta ollenkaan.-> ostivat liput netin kautta näkemättä muuta tarjontaa, mikä oli jätetty asemien myytäväksi.) Saimme kuitenkin konduktööriltä luvan istua vaunujemme läheisyydestä löytyneiltä paikoilta mutta mikäli niiden paikkojen "oikeat" matkustajat tahtoisivat ne, meidät tulisi sitten siirtyä. Tämä selvä.

Viimein saavuimmekin jo Tampereelle, missä alkoi viimeisen vaihtomme jälkeen pääteasean- Helsingin, odottaminen.
Hieman alkoi Kerttu olemaan väsynyt, mutta ei paljoa. Lanttu nukkui kuin tukki. Heräsi vain kun puin hälle ennen vaihtoja ulkovaatteet ja itkeskeli silloin, mutta kun vaatteet sain päälle hälle ja takaisin rattaisiin hän jatkoi unia kuin häntä ei koskaan olisi mikään tai kukaan häirinnytkään.

Helsingissä meitä oli vastassa toinen tätini. Hän jonka luona me vietimme koko tuon ajan jakson minkä siellä olimme (ke 24.4-su 28.4.2013) välisen ajan.
Saattajana toiminut täti lähti hakemaan päiväkodista omia mummotettaviaan ja me siirryimme meidät majoittavan tädin matkassa paikalliseen bussiin jolla matkasimme hänen luokseen.

Perille tätini luo päästyämme me aloimme "olostua" levitellen hieman tavaroitamme jne. Joimmepa siinä kahvitkin ja juttelimme niitä näitä menneestä matkasta ja aikeistamme, mitä olimme reissumme aikana ajatelleet tehdä.

Seuraavana päivänä. torstaina kävi kaverini tätini luona. Siinä kun odottelin häntä kylään, sain ajatuksen että kenties jos lapset jaksaisi ja asia järjestyisi, voisimme käydä hänen luonaan, mikäli vain neuvoisivat kuinka pääsen takaisin eksymättä.
Ystäväni lupautui saattamaan meidät takaisin joten olipa taas hetken aikaa "voittaja fiilis!".
Niinpä kävimme kaverini luona ja matkalla sinne poikkesimme paikallisella suurella Prismalla, missä oli myös Lindex, josta kaverini oli saanut lahjaksi tyttärelleen asusteen jonka oli todennut liian pieneksi. Lupautuivat että sen saa vaihtaa johonkin toiseen tai sitten samaan suurempaa kokoa olevaan...sitä samaa vain ei ollut suurempana juuri heillä. Tämä onnistuisi kuulema myös muissa heidän ketjunsa liikkeissä. Joten nou hätä! :)
Itse kävin Prisman puolella ihastelemassa lasten kesämekkoja.(omille tytöilleni-olin jo ihastellut niitä käydessämme tädin kanssa edellisenä päivänä, mutta jätin ostamatta messujen vuoksi-jos siellä olisi jotain hienompaa ja edullistakin...)
No, ostin kuitenkin kaverilleni viemisiksi hältä salaa hälle ruusukimpun (jonka värin hän itse valitsi kun kysyin "minkä värisiä ottaisit jos saisit valita?" Kahvipaketin ostin kyselemättä mielipidettä asiaan. Ostin tummapaahtoista kulta katriinaa.
(Nyt heräsi jälkikasvu joten jatkan tästä sitten toisella kertaa...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti