keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Erään odotuksen päätös.

Saan tänään entisen koulukaverin luoksemme kylään.
AIVAN FANTSUA!
Hänen käyntinsä siirtyi jo kerran meidän ollessamme kipeitä. Tämän visiitin varalle ja sitä silmitellen ostinkin jo tässä eräs päivä raakapakasteena dallaspullia. Niitä olen aikeissa paistaa puolen päivän jälkeen, kunhan ensin olen saanut tyttärenkin syömään ensin JOTAKIN. Ja se "jotakin" on oltava OIKEAA RUOKAA.
On toisinaan hieman huono syömään...johtunee varmaan A) minusta, kun annan hänelle aamuisin ensimmäisenä maitoa... hän juo mukillisen eikä suostu aamuisin oikein muuta syömään. (Mummolleen syö jopa puuroa, mutta harvemmin minulle...)
Olen tarjotellut aamuisin (kuten myös muuloinkin) jugurttia, leipää (ilman reunoja), muroja (ne kyllä kelpaavat joskus liiankin hyvin), puuroa, velliä,hedelmiä, kasviksia... mutta se mikä uppoaa on maito. :/
Olen koettanut jopa (kiristää?) sitäkin että ENSIN on syötävä jotain saadakseen maitoa...
Siitä seuraa: Tyttö huutaa "MAITOOO!!!ANNA MULLE MAITOOOOOOOOoooooooo!!!"
Kai annan sitten periksi ja neiti saa sitä maitoa.

Toisinaan jos/kun pidän pääni enkä anna maitoa, paikalle sattuu mies ja oi että minua siepppaa kun hän kysyy aikansa huutoshow:ta kuunneltuaan;
- Mitä, maitoako sinä otat?
johon lapsi vastaa tietenkin:
- KYL...-...LÄ! niiskuttaen...

Niin no tämä lähti nyt vähän eri  urille mutta olen koettanut asiasta puhua miehelle, että meillä olisi oltava samat linjat tietyissä asioissa. Sillä tämä johtaa siihen että lapsi oppii sen että ellei toinen anna jotakin, mennään pyytämään siltä toiselt jolta sitä helpommin saa.
(Voi luoja ja tähän kun yhdistetään ne mummot! Niiltä tyttö jo osaa mennä heti pyytämään suoraan tahtomaansa asiaa, mihin arvaa jo ainakin minun vastaukseni kysymättäkin...)
En moiti mummoista kumpaakaan, mutta kun JOSKUS vaan voisi tai sanoisinko että TOIVOISI heidänkin olla lellimättä lasta vain sen tietyn periaatteen noudattamisen vuoksi. Jolloin se ei toteudu yhden rikkoessa/ tehdessä sitä vastaan.
- Olen varmaan liiankin julma kasvattaja, mutta jos rajoja halutaan asettaa, mielestäni niitä tulisi sitten myös pyrkiä noudattamaan. Vai olenko muka aivan hakoteillä...(ei tarvitse vastata, ajattelin ääneen...)

Nenu vielä töhisee, ja aivastuttelee minua.
Eilen kävin melkoisen huikosen kävelemässä ja vain ilmaisten Tuttelikorvikemaitojen vuoksi. Noh, saipahan meidän Lanttu 4x 500ml korviketta. eli yht.2Litraa juotavaa.
Sovin sen korvikkeiden antajan kanssa, että hakisin ne neuvolasta päästyämme. Matkaan tuli kuitenkin pienoinen mutka. Mies ei ehtinyt tulla neuvolaan mukaan sen ollessa niin pian hänen töiden loppumisensa jälkeen ja me olimme siellä liian aikaisin-> pääsimme siten sisään. Kun olimme asioineet neuvolassa ja Armas-Lanttumme oli punnittu ja mittailtu, niin soitin miehelle, missä hän mahtoi olla?
- Kotona.
- Okeij...meidän piti hakea ne maidot...? tuumailin..
- No en ehdi vielä...tulkaa nyt vain kotiin ensin haetaan ne sitten.
- Selvä.
Niin aloin taistella Kertulle ulkovaatteita päälle.

Kärräsin tuplarattailla lapset takaisin kotiin ja otin sitten repun ja päätin että hakisin ne korvikemaidot yksin ja kävellen. Ukkovarpaassa oleva pieni mutta hieman kipeä pahkura ei oikein tykännyt tästä kävelystä ja kipeytyi hieman.
Niinpä kotiin tullessani oli hetki istuttava ennen kuin pystyin lähtemään uudestaan kaupalle, kukkia ostamaan.
Menin kaupalle, mutta enhän enää saanut mitään kukkia. Tulppaaneita olisin tietenkin ostanut kimpun, mutta kaupassa jota suosin ei ollut kuin narsisseja enkä enää niitä halunnut ostaa. Niin jäi kukat ostamatta. :(

Mutta ne meidän Armaan-Lantun mitat:
Paino: 6374g
Pituus: 62,5cm
Pipo: 40.8cm
Muut terveiset oli : Kasvaa hyvin! =) Jei jei jei jei... tästä on hyvä jatkaa hänen kasvattamistaan.

Mutta hei, nyt kun tämä pienin Lanttuni nukkuu, minä voisin valmistaa munavoita ja paistella sitten myöhemmin karjalanpiirakoita (raakapakasteita nekin) ja josko ehtisin suihkussakin käydä...toive siitä(kin) elää.

Mukavaa...ööö ...torstaita kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti