lauantai 30. maaliskuuta 2013

:)

Kauniin päivän teki taas tästäkin päivästä heti aamusta alkaen.
Kotosallahan me pääsiäistä vietellään, kuinkas muuten.
Aamusta siivoilimme hieman ihan imuroiden ja pienesti paikkoja sipistellen. (minä mm. siivosin Kertun huoneen lattian leluvapaaksi-alueeksi.)
Menimme sitten ulos. "Lanttu" nukkui ja Kerttukin viihtyi takapihalla.
Lienee ollut jokin kumman maaginen vaikutus pienellä lätäköllä jonka hän bongasi grillikatoksen kupeelta. Sinne tippasi sen katoksen katolta vettä ja tyttö teki jotain keitoksiaan siihen lätäkköön lisäten lapiolla lunta joka oli kuulema "jauhoa". :D
Isäntä siivosi pulkat yms talvivehkeet varastoon. Enää en siis lähde kaupalle laittaen Kerttua pulkkaan. Eipä sillä, jalkakäytävä onkin jo miltei täysin sula koko matkalta meiltä kauppaan. :D
- Voisi antaa puheenaihetta vetämällä lastaan kesät-talvet pulkalla kauppaan. :D
...no joopa. huono vitsi! Paitsi että se ei ollut vitsi.. no oli oli... että otappa nyt selvää tästä savolaisesta. xD

Grillikatoksesta kannoimme miehen kanssa erään puisen sohvan etupihan puolelle. Nyt on sormet hieman "rakoilla" sillä ei se niin painava ollut, mutta siitä ei tahtonut saada KUNNOLLISTA otetta ja ote valui. Tästä syystä kantaminen oli 1-1.5m kerrallaan kunnes oli laskettava alas. (Välillä kyllä minua alkoi naurattamaan se homma niin että toinen hermostui joka puolestaan nauratti minua vieläkin enemmän... xD ) Nyt on sitten etupihan puolella tuoli (sohva) missä istua ja ihmetellä.

Mieli tekisi viedä lapsensa ensi kuun lopulla Helsinkiin Lapsi messuille.
Ketään joka olisi käynyt siellä?
Siellä olisi nähtävää niin paljon aikuiselle kuin lapsellekin. Sikäli vain harminpaikka, koska miehellä on jo sovittu meno tuolle ajankohdalle (messut ovat siis Hesingin messukeskuksessa 26.-28.4.2013)
Joten se MITEN minä menisin Helsinkiin saakka kahden näin pienen lapsen kanssa onkin aivan toinen juttu...
Meidän kylällä EI ole juna-asemaa...(Hooray!-täytyisi matkata naapurikylään jollain konstin jos mielisin sieltä päästä lapsineni junaan jolla sitten sinne Helsinkiin...) En tiedä. Tuntuu aika suuritöiseltä. Eräs pieni "ässä" minulla on hihassa...

Jos kysyisin erästä sukulaista mukaan joka on jo eläkkeellä mutta varsin virkeä. Hänen oma tyttönsä asuu Helsingissä.. Josko hän olisi menossa siellä päin käymään tuolloin. Onnistuisikohan jos hän tulisi tänne ja lähtisimme yhdessä täältä tekemään matkaa (vaikka linja-autolla, mutta olisi +1 aikuinen mukana lisää matkalle, mikäli jokin "hätä" tulisi.)
Minulle ja lapsilleni olisi kyllä yöpaikkoja Helsingissä (sukulaisia ja tuttavia).
Täytyypä kysäistä. EN edes elättele toivoa sen onnistumisesta että EN vaan taas pety.

Mukavaa pääsiäisen aikaa edelleen jokaiselle! :)

torstai 28. maaliskuuta 2013

Pääsiäisloma alkakoon.

Tätä päivää olen minä taas odottanut.
Mitään erikoisempaa ei ole edes luvassa, vaan minulle riittää se, että miehenkään ei tarvitse lähteä töihin ja saamme mahdollisuuden PERHEENÄ viettää aikaa yhdessä. ( kun nyt vaan ei tulisi mistään tyhmästä asiasta turhaa riitaa kun odotan liiaksi yhteistä aikaamme perheenkesken.)

Kävin lasten kanssa kaupalla ostamassa eilen ostamatta jätetyt herkut pääsiäisen ajalle.
Aivan ihana sää, aurinko paistelee pilvipoutaiselta taivaalta eikä pakkasta tuntunut olevan juuri lainkaan. Ainakaan kun vetää perässään "kivirekeä" (pulkkaa )nimeltä Kerttu.Alkaakin vaikeutumaan jo pulkalla kaupassa käynti, sillä jalkakäytävä on osan matkaa jo miltei sula toisesta reunasta. Tienylityskohdat toki ovat sulaneet jo aikoja sitten. Saa aina niissä kohdin hyppyyttää tyttöä kävelemään, ettei pulkan pohja jää matkalle.:D
Saattaisihan sitä saada jo pian puheenaihetta sillä tavoin kylille, kun vaan vetää lastaan kesät talvet pulkalla kauppaan.. :D
Nyt alkaa olemaan se "murros" aika kun päivisin aurinko lämmittää lumen sohjoksi ja illasta se jäätyy ja se jäätynyt sohjo vasta ikävää onkin kulkea etenkin rattaiden kanssa jotka tökkii koko ajan niihin mölleihin. Siihen kun vielä yhdistetään perässä korruuttava pulkka, niin hohhoijaa! Hermot hermot hermot, niitä kysytään, sillä siitä lähtee melkoisen kova metelikin, ainakin omiin korviin.

Jos tässä pääsiäisen pyhinä saisi maistetuksi sitäkin toista ostamaani punaviiniä. En jaksa uskoa ettäkkö se olisi yhtä hyvää kuin se edellinen, sillä tämä on vuodelta 2011 kun se edellinen oli vanhempaa, vuodelta 2008. Toivotaan että olisin väärässä!

Kukkia oli tarkoitus ostaa mutta kuten tavallisesti unohdin ostaa koska ne jää sinne sisääntulo portin tykö ja kaikki muutkin ihmiset oli kaupassa samaan aikaan. Kassoillle päästessämme oli jopa 4 kassaa käytössä ja silti kamalan pitkät jonot. En enää kehdannut lähteä puskemaan väkijoukon läpu vaunuilla kukkien tykö, joten jätin suosiolla ne ostamatta.
Siksipä laitan tähän jonkin kivan kukkakuvan piristämään mieliä. :)







Oikein rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Yllätystä liiankin kanssa...

Olihan se iloinen yllätys Kertulle mummon tullessa tenavatuvalle.
Nooh, kaikki meni ihan hyvin iltapäivään saakka kun isäntä kysyi minulta viestitse töistänsä että "Haluatko nyt käydä jossakin kun äitisi on ilman lapsia, jos hän katsoisi hetken aikaa...?"
- No jos kirppikseltä varaamieni tavaroiden myyjille suinkin sopisi, niin voisin hakea ne, jos lähdet käyttämään kierroksen?
- Johan toki.

Juuri ennen kuin mies tuli töistä, lähti mummo Kertun kanssa ostamaan matkahuollosta paluulippua itselleen seuraavalle aamulle. Mukaansa hän antoi Kertun ottaa 2 lempipehmoaan. (mitä minä EN tee, suojellakseni niitä katoamasta-> ne sitten OVAT niin lemppareita tytölle.)
Kun he tuli takaisin mummo oli paniikissa, sillä hän oli huomannut loppumatkasta että toinen niistä pehmoista puuttuu.
- NO ALA MENNÄ ETSIMÄÄN! minä kivahdin.
Hän kiersi samoja jälkiä koko reitin mitä oli Kertunkin kanssa kulkenut.
Matkahuoltoon...ei ollut siellä...kauppaan...ei sielläkään-> kysyi vielä kassalta oliko näkynyt?- ei  ole.
Palasi mummo kotiin. TYHJIN KÄSIN.
Me lähdimme miehen kanssa hakemaan niitä minun kirppiksiltä varaamia tavaroita. Matka oli varsin ankea, sillä se lempipehmo oli nähnyt ja kokenut niin paljon. Se oli resuinen ja paikattu niin miljoona kertaa. Sen häntä oli jäänyt jo aikoja sitten erimatkaan..puhumattakaan että sille oli uusi nenäkin ommeltu. Nyt sitä ei enää ollut.
Puhuin miehen kanssa, että "SItä ei voi korvata mikään uusi pehmo. EI VAAN VOI!"
Se pehmo oli kadonnut jonkun kerran ennemminkin, mutta kuin ihmeenkaupalla löytynyt. Erään katoamisen jälkeen minä päätin että niitä EI oteta mukaan ulos lähtiessä. Nyt mummo teki poikkeuksen. (Olisi vaan uskonut, harmittelin kun en ollut siitä sanonut ÄÄNEEN heidän tehdessä lähtöä ja ottaessa niitä mukaan.)
Mies teki katomisilmoituksen facebookin sivulle, missä löytäjälle luvattiin joko pakketti presidenttikahvia tai munkkikahvit löytäjän valitsemassa paikassa meidän asuinkunnalla.

Aamulla mummo lähti vielä kerran etsimään aamusella ennen klo 6.
Minä heräsin siinä ja mieli teki kahvia. Olin juuri keittelemässä kahvia kun mummo tuli takaisin. Mukanaan hällä oli Kertun Pipi-raasu pehmo!!!SE LÖYTYI!
Minä olin jo illalla saunassa tirauttanut lauteilla sen menetyksen vuoksi kyyneleitä, sillä minusta tuntui miltei kuin omalapsi olisi kadonnut.
Minun sydäntäni raastoi kuulla kuinka Kerttu illalla mummon keksimästä tarinasta huolimatta "Kuinka Pipi lähti maailmalle, että nyt Päpällä olisi uudet kaverit; Kiti ja pupu..." Silti Kerttu sanoi illalla:
- Mummu, etitään Pipi. Mennään ettimään Pipiä jooko?!

Kyllä uskon, että mitkä tunteet mummolla oli otettuaan mukaansa ne pehmot joista sitten toinen katosi.
Mummo nimittäin sanoi kun he tulivat ja oli huomannut sen pehmon kadonneen että:
- Minä itken jos sitä ei löydy!
En voinut olla sanomatta:
- ITKISIN MINÄKIN jos olisin MINÄ sen kadottanut.

Loppu kuitenkin hyvin- Kaikki hyvin. Uskaltaa varmaan mummo toisenkin kerran tulla yökylään tästä epäonnisesta kömmähdyksestä huolimatta.

Nyt menen sillä pesukone pysähtyi ja mummokin lähtee pian kotimatkalle.
Mukavaa ja OIKEIN IHANAA päivän jatkoa Teille!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Yllätys Kertulle...

Tänä aamuna menemme piankin tenavatuvalle. Illalla soitteli mummo ja kyseli sitten olisiko paha / saisiko hän tulla käymään 1 yönseudun ajaksi, kun hällä on 2 vapaapäivää...?
- No en minä ketään poiskaan ole käännyttänyt, sanoin.
Niinpä niin. Mummo tulee tai paremminkin ON täällä meidän kylillä klo 10, me olemme tuolloin tenavatuvalla mutta paikka on hälle tuttu, kun on käynyt siinä Kertun opastamana kerran aikaisemminkin. Teimme sitten niin, että en kertonut Kertulle mummon aikeista tulla käymään. Saapahan nähdä tytön ilmeen kun mummo ilmestyykin sinne kerholle täysin hänen tietämättänsä. :)
Uskoisin siinä olevan iloa ja riemua puolin jos toisinkin.
Sää on aivan IHANA! Aurinko paistaa varsin vaalean siniseltä taivaalta. Pakkasta toki on vielä (nyt enää n.-7*C) mutta lauhtuu koko ajan.

Kun Kertun saan mummon mukaan tuvalta, taitanen käydä itse hieman asioilla. mm. apteekissa ja katsotaan minne minun koivet minut sieltä köpöttelee. Tulenko Lantun kanssa  pienen kävelylenkin kautta kotia sitten vain vai mitä?... :)

Nyt tiskikone pois päältä ja täytyy alkaa pukea lapsia, jos olisimme ensin vaikka omalla pihalla hetkisen ennen kerholle menoa.

NIIN ja jos hyvin käy, niin tämä äiti saa mustikansinisen mariskoolin siellä tuvalla!!!! + Lantulle tipi-sukkikset :) Jei! Ihana päivä!

Toivottavasti se on sitä myös sinulla ;)

Odotan niin kovin koska maisema alkaa näyttää tälläiseltä:

Ihanan keväistä/ alkukesäistä, kun koivuissa on hiirenkorvat ja ne saavat ylleen sen himmean vaaleanvihreän huntunsa....Linnut livertää...tuoksut täyttävät nenän...ah, kevääni missä viivyt!!?
(joo. luin artikkelin jossa kerrottiin että kevät jäisi välistä sillä talvi jatkuu varsin "Pitkälle" jonka jälkeen kesä tulla humahtaa kerralla...)

Joutavuuksia...

No kaikki muu tältä päivää lienee joutavuutta ellei lasketa sitä, että kävin lasten kanssa kaupalla ja tein kinkkukiusausta. Nopeaa, helppoa ja niin syntisen hyvää.

Huomenna saan tenavatuvalla toivoakseni +1 sukkikset "Lantulle", sekä itselleni mustikansinisen mariskoolin. :D PARHAUTTA!!!
Sattuipa niin "hauskasti" että jätin ilmoituksen jossa kerroin ostavani mariskooleja edullisesti ja eräs joka möi kyseisen väristä oli sitten skipannut tarjoukseni hänen mariskooliansa kohtaan. Noh, koska hän ei ymmärtänyt että olen samalta paikkakunnalta kuin hän, minä selvensin asiaa ja hän tarttui sitten tarjoukseeni. Sovimme, että hän tuo sen tenavatuvalle ja annan rahan siitä siellä mariskoolia vastaan. Noh, eräs toinen siellä useinkin oleva äiti sitten sanoi minulle, että "Hällä olisi joutilaana mustikansininen mariskooli..."
- Voi kuule, kun ehdin jo sopia erään toisen kanssa että ostan häneltä sen... (hinta oli sama mitä tarjosin toiselle siitä).
Jos tämä toinen olisi himpun verran aikaisemmin ilmoittanut asiasta, niin kaupat olisi syntynyt hänen kanssaan. En kuitenkaan ala valitsemaan myyjää, sillä olin ehtinyt jo sopia toisen kanssa ostavani sen häneltä.
Lisäksi kun on pieni kylä, niin lähtee vain turhaan jutut liikkumaan jos "oharit" tekisin. :D

Toistaiseksi olen kerännyt vain 1:n väriänsä. Kenties jos hällä on vielä myynnissä se myöhemmin mikäli päättäisin ostaa vielä toisen, niin ostanen sen sitten hältä pois. (Mikäli hinta ei nouse pilviin...)

Kerttu on ihastunut palomies Sami-lastensarjaan. Voisin kai sanoa onnekseni nauhoittaneeni pari jaksoa boxille ja nyt olen saanut rumpata laittamassa niitä aina uudestaan ja uudestaan.. olisikohan sitä dvd:llä myytävänä, tekisi mieli ostaa jo sellainen, jotta saisi useamman jakson putkeen katsoa. Tuntuu että en ehdi muuta tehdä kuin sitä olla laittamassa AINA UUDESTAAN hälle. (Nauhoitus alkanut toisessa hieman liian aikaisin ja se ei ole kokonaan... toinen taas on alkanut hieman liian "Myöhään" ja loppuu sen vuoksi kesken... :/

Huomiseksi ostin meidän Kertulle myös niitä "Kerhoeväitä". Hello Kitty-riisikakuja, hedelmäsoseita (joista myös Lanttu saa maistaa hieman, sillä hänhän täyttää 4kk 30.päivä. :) ) pillimehuja meillä onkin kun ostin torstaina ison satsin tarjouksesta. :)

Aurinkoista päivää kaikille! :)

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Jokohan oppi meni perille?

Nimittäin olen onnesta soikea Kertun tehtyä tänään jo 2 kertaa kakkia pottaan!
Meillä on ollut sen kanssa vaikeuksia. Ei ole suostunut tekemään pottaan. Toisinaan ei silminnähden olis halukas ollu tekemään edes vaippaan. Joo. luumusoseet on ollut käytössä nyt jo hyvän aikaa + että sitä imelänsyömistä olen rajoittanut.
Tänään siis on tehnyt jo 2 kertaa potalle :)


IHANAA!!!
Jokohan se alkaisi sujua...TOIVON NIIN KOVIN sillä muuten ei meillä vaippaa tarvitse. Jonkun kerran olen antanut vaipan siksi aikaa että on saanut tehdä sen kakkansa vaippaan. Jonnekinhan se on tehtävä, eikai se suoli loputtomiin pysty pidättämään.

Mitenkäs kenenkin luona on virpojia käynyt?
Meillä on aamupäivän aikana käynyt jopa muutama.
Ensin kävi puputyttö ja noita-akka(?) ja olin niin innoissani että haettuani palkan heille, en tajunnut että he eivät jättäneet sitä vitsaa minulle. Tosin eipä heillä ollut kuin 1 vitsa, että lieneekö ollut tarkoituskaan jättää... Ei haittaa.
Meni joku tovi niin taas ovelta  kuului koputtelua. Nyt siellä oli erään tuttavani lapset, 2 noita tyttöä ja poikakisu. :)
Heiltä sentään sain sen vitsan.

Meidän Kertun sain kuvan ajaksi seisomaan kahvipannu kädessä ja toisessa virpomavitsa. Sainpa oikein punaisen huivinkin hänen päähänsä laitettua leuan alta kiinni :D
Sitten hän sanoikin että "pulittaa" (se huivi) ja niinpä otin pois. :)
Sain kyllä mielestäni aika hyvän kuvan ja sitä laittelinkin tytön kummeille pääsiäistoivotuksena. Kenties tännekin jos/kun osaan sen siirtää.


Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!


lauantai 23. maaliskuuta 2013

Maaginen aamusauna.

Eilen emme saunoneet joten mies päätti aamulla positiivisena yllärinä napata saunan päälle.
Siellä sitten käytiin jo ennen klo 9:ää ja olipas se virkistävää. Itse henk.koht.pidän enemmän aamusaunomisesta kuin perinteisestä iltasella saunomisesta. Suosittelen joskus kokeilemaan kenellä siihen vain on mahdollisuus. Se pistää mielestäni siinä mielessä kaiken "uusiksi" siltä päivää, ja erityisesti se päivä tuntuu jopa pidemmältä kuin normaalisti saunottaessa illasta.
Lieneekö tottumiskysymys, että useimmiten (uskallan ainakin väittää näin) että iltasaunomisen jälkeen on iltapala ja sittenuinumaan. Mutta nyt onkin koko päivä vielä edessä saunomisen jälkeen!

Niinpä siellä aamusaunan innoittamana sain idoitua sieltä tultuani että leivon mokkapaloja mikäli kaikkia siihen tarvittavia aineksia kaapista löytyy.Ja kuinkas kävi...NIITÄ LÖYTYI! :)
Samalla, kun mokkapalojen pohja oli uunissa ideoin, että voisinpa laittaa seuraavaksi uuniin edellisenä päivänä ostamiamme rukiisia karjalanpiiraita. Niinpä tekaisin siinä pohjan paistuessa munavoita ja pääsimme kuorrutettuani mokkapalat syömään karjalanpiiraita lämpiminä ja sen päälle ne mokkapala aamukahvit. :)

Siinä mies sitten näytti kaiken sen minun leipomuksen ohessa erästä kuvaa kirjahyllystä, jota hän oli ajatellut ostettavaksi eteistilaamme. Minusta se ei ollut lainkaan "hullumpi" ja mikäli hän sen päättää ostaa, saattaa olla että haemmeko sen jo tänään.
Lisä säilytystila kun ei ole pahitteeksi tässä mökissä.
Samaisella myyjällä (tuotteet siis eräällä kirppiksellä) oli myynnissä aika ihana tummanruskea arkku. Ei olisi ollut pahan hintainenkaan, mutta valitettavasti olen jo seuraavan kuukauden budjettini rajoilla jo nyt, joten täytyy jättää hankkimatta se arkku ainakin toistaiseksi. :/
- Elämä on!

Niin ja se panttaamani asia...paljastan sen nyt.
Meidän LANTULLE TEKEE 1. HAMMASTA!
Pyrrää ja pörrää suullansa sen minkä ehtii.
Tänäkin aamuna sain herätä siihen hauskaan ääneen kun hän niin iloisesti pyrräili ja pöristeli vaunuissaan. Imeksii myös paljon kieltänsä ja munklaa alaientänsä. Kokeilin sitä eilen, niiin tuntui aavistuksen pieni terävän karhea kohta. Eikai se nyt muukaan voi olla kuin se ENSIHAMMAS! :)
Hällekin ostettava pian oma hammasharja että tottuu siihenkin puuhaan.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!!! :) 

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Pika-iloa.

En voi olla hehkuttamatta kuinka ihanaa oli päästä käymään tenavatuvalla!!!! AH , se tuli minulle NIIN tarpeeseen.
Oli aivan mahtavaa saada vaihtaa ajatuksia muiden aikuisten kanssa oltuamme sairastelujen vuoksi pääsemättä sinne. :(

Kiersin oikein pidempää kautta kotiin vaikka sain(jouduin) vetämään Kerttua perässä pulkassa. Sillä eräs tuttava meni terveyskeskukselle, niin menimme mekin sitten sitä kautta omaan kotiimme. :)

Nyt nukkuu "Lanttu" vaunuissa ja minä laitoin itselleni päivän kohokohdan tippumaan, nimeltänsä KAHVIN. Mmmmmm...
En keittänyt "strong":a vaan "Medium:a" koska pavut alkaa olemaan aikas vähinä.
(ohjeen mukaan siinä säiliössä tulisi olla aina puolillaan vähintään papuja ja nyt se on siinä rajoilla. Siksi tein "medium" version koska ajattelin että siihen menisi vähemmän kuin siihen "strong"-versioon. (strong= vahva ja medium= miedon ja vahvan välistä" )

Nyt kone piippaa merkiksi että "kahvinne on valmista juotavaksi. Siis kipaisen kupposen itselleni ennen kuin vaunuissa "piippaa" Lanttuni sen merkiksi että "MINÄ OLEN HERÄNNYT!!!" :D

torstai 21. maaliskuuta 2013

Aurinkoa aurinkoa...

Ihana sää, vaikka siellä pakkastakin on reilut -10*C.
Kyllä tuo auringonpaiste saa ihmeitä aikaan, kun pakkanenkaan ei tunnu muka kovalta. Ei se sitä varmasti olekaan kun pukeutuu oikein. Ainakaan ei tuntunut kovin tuulevankaan kun hain postin aamulla (lehden) laatikosta.

Tässä oli suunnitteilla mennä tenavatupailemaan, mutta katsotaan nyt saanko vielä Kertun kelkan käännettyä. Hän iski jarrut päälle siinä asiassa ja sanoi että "EI HALUA SINNE.PISTE" O_o
Minä ihmeissäni tietenkin...
Ajattelin kuitenkin että KYLLÄHÄN ME ULOS MENEMME. Juksaan vaikka jollain asian varjolla että pääsemme lähtemään matkaan, (esim. että viedään kierrätykseen lehtiä tms.) ja menemme kerhon ohitse ja kokeilen olisiko hän siinä kohdalla ollessamme halukas sinne menemään.
Minä olisin oikeasti NIIN sen kerhon tarpeessa. Tuntuu että tartteis jo NÄHDÄ muitakin AIKUISIA. Tässä mennyt muutamia kertoja ohi kun on itsekukin sairasteltu, ja sillehän ei tietenkään voi mitään, mutta silti!
NYT kun kaikki olemme "iskussa" niin kokisin ja näkisin että siellä olisi ihan hyvä käydä. Saisi jotain muutakin ajateltavaa kuin kotiympyrät.
+ sellainen pieni harmituksen aihe on kotiasioissa, niinkin pieni kuin IMURI.
Se ei ole rikki.(onneksi!) Se vaan on autotallissa jonne isäntä sen vei illalla mennessään siivoamaan sitä. Noh, minä en pääse sinne autotalliin koska en saa sitä ovea auki. (mieheni pelastus kenties mikäli jotain tahtoisi viedä että minä en näe...tai minne en pääse...haha)
Mutta kun nyt sitten menee HYVÄÄ AIKAA sen vuoksi imuroinnilta hukkaan, sillä JOS Kerttu ei sinne kerhoon tahdo, niin olisin voinut edes siivota sillä välin täällä.

Aamulla kävi asia ilmi, että imuri on siellä autotallissa.
Minä asiasta sanoin miehelle hieman närkästyneenä (syystä kun en pääse sitä sieltä tarvitessani hakemaan) että :
- NO miksi se SIELLÄ on, vähemmänhän siellä ollaan kuin tässä itse asuintilassa!?
- NO EI SIIVOTA SIELLÄ SITTEN. hän sanoi takaisin.
- EN MINÄ SITÄ TAAS TARKOITTANUT!!! mutta... (teki mieli sanoa että HALOO!??KUKKUU??)
Entä jos jotain putoaisi lattialle täällä meillä kun hän on töissä, jotain minkä siivoaminen vaatisi imuria? - MINÄ EN VOISI IMUROIDA.
Tosin eipä nuo tulleet silloin mieleen kun hän vielä oli kotona. Taas kerran sitä jälkiviisautta ja neronleimahduksia minulta kun tilanne on jo ohi.
AAAAaaaargh!!!!! * itku-potku-raivarit päälle*( taitaa olla vain kyse miehen ja naisen ajattelutapojen eroista tuossakin)


Odotan kuitenkin iltapäivää, kun pääsee sinne kaupoille.
NÄILLÄ NÄKYMIN oli ainakin aluksi puhe ajaa Valiolle ostamaan rukiisia karjalanpiiraita laatikollinen ja mennä sitten syömään ja sitten kauppaan ostamaan muuta tykötarvetta.
Pitkäripaisessakin piti käydä ostamassa kenties punaviiniä. Juustoja joitakin on mies ostanut. Tarkoitus oli että syömme ensin "ulkona" ja sitten kotiin jälkkärille. (punaviiniä ja juustoja + kenties kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä tms. SITTEN KUN LAPSET NUKKUISIVAT!) Ja ei mitään övereitä vaan sen että saa MAISTAA.

Eilen havahduin että KÄÄK! Minä olen ollut SUPER huono ystävä luottoystävääni kohtaan.. en ole muistanut häntä juuri minkäänlaisin yllätyksin, kuten muutamia muita ystäviä olen muistanut. (laittamalla esim. suklaakortin, kirjoittelemalla kirjeitä jotka sisältäneet pieniä makoisia yllätyksiä jne.) Ystäväni avautui minulle vain ja hän oli jälleen flunssassa. MIKSI MINÄ EN OLE AJATELLUT HÄNTÄ! HÄNELLEHÄN MINUN KUULUISI NIITÄ MUISTAMISIA/YLLÄTYKSIÄ OSOITTAA ENEMMISSÄ MÄÄRIN KUIN MUILLE EI-NIIN HYVILLÄ YSTÄVILLENI.
Kyllä alkoi syyllisyys painaa. No koitin korjata tilannetta eilen soittamalla hänelle kysyäkseni kuinka hän voi?
No yllätys, hän ei ollutkaan enää kotonaan potemassa vaan oli töissä koulutuksessa. JUURI MINU NTUURIANI KOETTAA SOITTAA NIIN "EI-nyt-niin-hyvään" AIKAAN!
Laitoin hälle kuitenkin menemään äsken suklaisenkortin, jospa sen saaminen edes hieman piristäisi. Luullakseni hän sen saa viimeistään keskiviikkona.

Täytyy alkaa pukea Kertulle päälle. Pikku-Lanttuni nukkuu sillä hän söi maitoa aamusella vaille 6 ja nukahti sen perään. Pitää hänetkin "herätellä" ja alkaa pukea päälle jotta jos kerholle mielisi, tai edes käydä ulkosalla kävelemässä lasten kanssa pieni lenkki, jos sinne kerhoon en saisikaan heitä (no vanhempaa) houkutelluksi.

Toivottelenkin teille kaikille oikein IHANAA viikonloppua!!!
Ulkoilkaa, ellei tuuliainen ole kylmänvoimakas. Näyttäisi muuten tulevan viikonlopusta aurinkoinen :)


JA JEE, mä saan tänään ostaa sen kimpun TULPPAANEJA!!!!!!!!AH! <3 <3 <3 <3



Khihihih... :)

Mä olen tänään HYVÄLLÄ MIELELLÄ. :)
En tiedä johtuuko se siitä, että huomenna on taas perheellisen "tilipäivä" ja saa huojentaa mieltään maksamalla laskuja sekä tekemällä taas tarpeellisia pidemmän tähtäimen hankintoja (lapsille ruokaa sekä koko perheellekin, mutta ETENKIN lapsille.)

Aamusta kun mies ja poika oli menneet, mietin mitä voisimmekaan tehdä tänään.
Eräs keskeneräinen kirje odottaa taas pöydällä, sen olen aikeissa kirjoittaa loppuun (jos suinkin siihen aikaa saan järjestymään).
Eilen, kun poika oli kipeänä ehdotin, olisiko askarreltu maalaten "dinosauruksen munia" näin pääsiäisen alla. No se vastaushan oli tympiintynyt "Ei..."
Okei, no koska olin aihiot jo leikannut, niin ajattelin tehdä niistä sitten jääkaapin oveemme ne "dinomunat" ja koristelin ne itse.

Eipä niistä tullutkaan "dinomunia" muutoin kuin kokonsa puolesta. Paremminkin niistä tuli "Spider"-munia hieman sisältäen myös "Angry birds:ä".
Olisi ollut niin mehevää jos jossain mainoksessa olisi ollut kuva Spidermanista, tai edes saman merkin suklaamunista jotta olisin saanut leikattua sellaisen "Spidenman:n" mutta koska ei ollut, niin leikkasin sitten "Angry birds:ä" kaksi kappaletta, sen possun ja sen punaisen linnun.
Ensin tein valkoisen munan yläkulmaan kuin hämähäkin seittiä, ja alas liimasin sitten sen possun ja toiseen sen punaisen linnun vastaavasti. Saa nähdä mitä poika niistä tuumii.
Jos hän tahtoo, niin saa kirjailla itse niihin vaikka pääsiäistoivotuksen ja antaa kaverilleen toisen huomenna koulussa, jos tahtoo. (sitähän mä osittain vähän ajattelinkin...)
Vaihtoehtoisesti olisin voinut leikata jostain hämähäkin kuvan sinne munanseittiin, mutta koska en löytänyt niin jätin sen -häkin tekemättä siihen.. :D
- Mikäs estää poikaa itseään vaikka piirtämästä moista ensin toiselle paperille jaleikkaamaan sitten ja liimaamaan siihen munaan jos tahtoo.
En ole ihan loppuun tehnyt niitä sitten, antanut paremminkin kimmokkeen ideaan hälle.

Keitin juuri kahvit syönnin päälle. Onpas hyvää. Jotakin teki mieli kahvin kanssa ja kun muuta ei ollut niin otin sitten tytön murustelemia piparinpaloja pari pientä palaa. Hyvin ajoi asiansa. :)

Huomenna on muutenkin kiva päivä. Pääsee "törsäämään" suurempaan pitäjään ostaen jotakin herkkua.
Ensin aamulla käymme tenavatuvalla lasten kanssa ja sitten voimmekin odotella iltapäivän "kivaa".
Huomenna olen aikeissa ostaa myös tulppaaneja kimpun. Kerttu nimittäin sanoi eilen, kun laitoin entiset kuihtuneet tulppaanit pois, että:
- Äiti, pittää ostaa uusia kukkia!
- Joo, ostetaan vaan sitten perjantaina.
- Minulle pittää ottaa kukkia, Kerttu toisti.
- Ostetaan vaan, äiti ostaa meille KAIKILLE tytöille perjantaina kukkia. Äiti ostaa uuden kimpun tulppaaneita. :)

Mieli tekisi leipoakin, mutta saa nähdä meneekö sitten loppu kuukausi liian tiukille jos heti alkuun teen kaikkea mitä olen haaveillut tekeväni.
Ainakin huhtikuun alussa on tiedossa eräs kyläilijä, jonka käynnille tahdon jotain kahvitarjottavaa, joten leipoisinko sitten lähemmin hänen visiittiään jotakin mmmmm...maukasta. :D

Olisi eräs SUPER ihana asia kertoa , näin äidin näkökulmasta, mutta taidan vielä pantata koska en ole ihan 101% varma siitä...voi ollakin väärä hälytys, joten *klunks*
- Eipä siis mitään. Anteeksi vihjailuni... :/



Viikonlopuksi on muistettava ostaa myös pussi ruohomunia, jos sattuu joku ovelle virpomaan. Pitää siitä (toivoni mukaan vaivalla tehdystä koristeellisesta vitsasta se palkka maksaa ;)
Niin, ja täytyisi huomenna muistaa ostaa itsekin höyheniä, että saisi lapset tehdä (Kerttu ainakin) yhden koristeellisen vitsan ja käydä sitten virpomassa ukin ja mummon pyhänä. :)

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Sairaanhoitaja ja kodinhoitaja.

Siinä on eräs nimitys myös sanalle "äiti".
Eilen illalla klo 21 oksensi sitten meidän poika. Hän oli lämpöillyt ja kuumeillut ennen sitä. Oli varsin nuutunut jo tullessaan koulusta ja katsoin että "Nyt ei ole kaikki ihan ok, kun on niinkin rauhallinen."
Pyysin isäntää mittaamaan tältä mahdollisen kuumeen ja olihan sitä. 37.98.
Sillälailla! Siinä se syy miksi hän oli niin veto pois.

Minulla on itselläni tainnut tulehtua vasemmansilmäni yläripsien reuna. On aavistuksen turvoksissa. Sitä se on ollut jo nyt 2.päivää. Olen eilen illasta saakka koettanut vanhalla kikalla joka toimii ainakin silmätulehdukseen. Nimittäin olen räpsytellyt silmääni keitetyssä vedessä. Helpottaa se oloa aavistuksen , pitänee tehdä tiuhemmin niin jospa se siitä alkaisi paranemaan. Silmä kun ei rähmi ollenkaan, ainoastaan se yläluomi on turvoksissa ja kosketusherkkä aavistuksen.

Aamulla aloin pesemällä peittoa joka oli illalla oksennuksen myötä mennyt likaiseksi. Illalla levitin  1koneellisen petivaatteita kuivamaan ja tuolloin oli olo että nukahdan jo, antakaa minun nukkua!!! Mutta koska toinen meistä kahdesta aikuisesta oli aamulla heräävä töihin, se olin sitten minä joka venytti nukkumaan menoansa.

Aamulla laitoin myös hernekeiton tulille. Illalla olin ostanut herneitä laittaen ne yöksi likoamaan. Nam Nam... Oli ihan hyvää. Pojalle ei maistanut. En ihmettele, kun hieman meinottelee lämmön puolelle vielä nostella (36,96) ja hän on nuulea edelleen.

Olenkin saanut jo tälle aamua klo 10 mennessä tehdyksi vaikka mitä. Silittänyt lakanat, imuroinut, tehnyt hernekeiton (hooray, ei se nyt niin vaikea ole tehdä...)
Lisäksi syöttänyt ja vaihtanut vaippaa Lantullemme. Askarsin jopa yhden "dinosauruksen munan" jonka koristelin leikellen papereista (erivärisistä) erilaisilla muotosakseilla raitoja jotka liimasin valkeaan suurehkoon "munaan". :D
Ei innostunut lapset, kun kysyin "Tehdäänkö dinosauruksen munia?" (koristellaanko)
- Ei! tuli vastaus.
- Okei, ei ole pakko. Itse kuitenkin tein yhden...kenties vain siinä toivossa jos se malliksi tehty innostaisi heitä. PÖH! Väärinpä luulin.

Meilläpä on nähty jo 1 pääsky!  Ai ihanaa se jos mikä on kesän merkki....
Se tosin on vaisu eikä liverrä.
Se lensi meille sisälle kun avasin askartelukaappini oven. Ja nyt se on kesästä muistuttamassa meidän wc:n ovessa. :)

"Dinomuna" on jääkaapin ovessa. (Olisin muuten maalannut lasten kanssa oikeita kananmunia, mutta kun ne oli loppu :( SURKEAA!)

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Mun reipas 3vuotias.

Tosiaan, eilen oli Kertun 3v neuvola.
Minähän olin siinä jo tulossa kipeäksi kun piti lähtöä alkaa tekemään.
Laitoin kaiken valmiiksi pikku hiljaa pitkin aamua, joten mitä lähemmäksi klo 14 tuli, lähtö olisi helpompaa.
Niinpä niin. Minun oloni yltyi kuitenkin sen verran "pahaksi" että minusta ei ollut lähtijäksi, neuvolassa käyttäjäksi, joten laitoin miehelle viestin josko hän voisi käyttää...minä voisin olla muiden lasten kanssa kotona.
Asia oli sillä sipuli.

Mies vei tytön neuvolaan.
Oli ollut varsin reipas sillä reissulla. Kun neuvolantäti oli testannut näköä, oli tyttö sannonut "sydän" kuviota "omenaksi". "Neliö" oli puolestaan ollut Kertun mielestä "Ikkuna" ja sitten vielä ympyrä oli ollut Kertun sanoissa "reikä" :D
Näkö oli kutakuinkin saatu selville, tyttö näkee. Olipa täti kehunut Kerttua varsin kekseliääksi tämän antaessa "uudet" nimet kuville.

Painoa oli 12,2kg ja pituus 89.9cm. Kuulemma tyttö kasvaa juuri käyrien alarajoilla. (Minusta ei pidä liiaksi tuijottaa niitä käppyröitä, lienee kuitenkin pääasia että hän kasvaa.)
Kehoituksena oli saatu että rasvan saantia lisättävä.
Jännä, vaikka tyttö juo maitoa niin sitä rasvaa ei voisi antaa juottamalla rasvaisempaa maitoa kuin kevyt maito, vaan sen rasvan on tultava leivältä tai muutoin esim.puurosta. (puuronsilmäksi voita) jne.
Olisi niin paljon helpompaa jos sen voisi "juottaa" hälle huomaamatta vaihtaen VAIN maito rasvaisempaan versioon. Ei auta...

Minua harmitti kamalasti kun en päässytkään mukaan sinne. Mutta ei minusta olisi ollut lähtijäksi kuumine aaltoineni ja vilunväristyksineni. Siihen kaikkeen yhdistettynä vielä se etominen, kun olo oli että "koska tahansa saattaa tulla puklu" (mitä onneksi ei sitten tapahtunutkaan.)
Parempi oli pelata varman päälle ja jättää lähtemättä. 

No nyt sitten vuoro siirtyi...

Sairasvuoteelle mätkähti eilen iltapäivästä ÄITI-karhu. :(
Puolilta päivin eilen alkoi ensin kamalasti väsyttää. Tuntui että minä nukahdan istualleen/seisaalleni tai miten ikinä vain olinkaan. Pahinta oli kun mies oli töissä ja olin kotona lasteni kanssa kahden. Ei auttanut kuin sinnitellä. Vanhemmalle pyörimään sen lemppari dvd ja pienempi viereeni tutin kanssa. Sitten sammahdin. Havahduin kun ovi kävi ja mies tuli ruokatauolla käymään kotona.
Hän keitteli kahvit...minua vilutteli hieman ja väsytti.
Kun mies oli lähtenyt koitin juoda kahvia lämmikkeeksi jos se auttaisi. En saanut alas kahvista kuin muutaman hörpyn sillä se alkoi etoa minua enemmän.
Koskaan ei ole kahvi maistanut niin vastenmieliselle kuin eilen. Altaaseen oli kaadettava.

Mittailin lämpöjäni...36.72 (minulle tuokin on jo "korkea" ja olo oli kamala)...37:12..väsytti ja vilutti...otin finrexiä ja peiton alle makoamaan.
Kun mies tuli töistä minä "huokasin" , sillä nyt saisin ns. "sairastaa ilman että tarvitsee samaan aikaan vahdata mitä kukakin lapsista tekee".
Nukahdin ja nukuin kunnes herään isännän sanoessa:"Meille taisi tulla vieraita.."
Anoppi ja appiukkohan ne tuli.
Minä kuikistelin peiton alta, sillä palelsi ja väsytti myös. Käsissä ei ollut voimia jopa kuumemittari tuntui liian painavalta kannatella käsissä.

Kun vieraat lähti, minä jaksoin jopa jo hetken aikaa olla ylhäällä vaikkakin palelsi. Mittasin tuona aikana korkeimman tulokset 38.76 ja otin aina 2h välein mustaherukka finrexin. Se auttoi kohentaen olojani siedettäväksi.

Illalla (alkuyöstä?) menin nukkumaan sitten n. klo 22 aikaan. Sitä ennen ei tuntunut yhtään unettavan. Silloinkin menin tyyliin "väkisinmakkaamaan" :D
Klo 02 herään kun Kerttu itkeskeli omassa huoneessaan. Menin sinne ja pyysin tulemaan äidin viereen isoon sänkyyn ja tyttö tuli.
Klo 03:30 herää Lanttu ja kävin antamassa hälle ison pullollisen maitoa,
Siinä mennessäni pitkäkseni tuli röyhtäys joka nostatti kertaalleen syötyä ruokaa nestemäisessä muodossa ruokatorveen. Nielettelin sen paniikissa alas "EIKÄ- NYTKÖ- ON-MINUN-VUORONI-ALKAA-OKSENTAMAAN?!?" Mutta se meni ohitse... Ei tarvinnut.

En ole oksentanut edelleenkään. Hyvä merkki on ollut se, että lämmöt on olleet koko aamun alle 37 ja join jopa kahvia omasta mieliteostani sitä kohtaan johtuen!

Luulen, että olisko tämä pöpö miedompi lajike kuin vuodentakainen virus jonka sairastimme. Se olikin varsin raju. 1 vuorokauden aikana mikään ei pysynyt ja kun tuli niin sitä tuli kirjaimellisesti molemmista päistä samaan aikaan!!!!!
Onni oli tuolloin se, että koko sakki ei oltu samanaikaisesti siinä vaan jälleen porrastetusti. Olisipa muuten ollut paljon pyykättävää... >-<

Nyt alkoi äidin rakas Lanttu itkeä, heräsi. Joten mukavaa päivää ja viikkoa kaikille!

(tässä jäi sitten TAAS kerran tenavatupaileminen väliin kun tämä mamma sairastui...)

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Neuvola-päivä.

Luvassa on meillä tälle päivää neuvolassa käyntiä. Tällä kertaa se onkin Kertun 3vuotis neuvola. Saa nähdä kuinka neiti toimii siellä, alkaako mahdollisesti piirtämään annettuja tehtäviä (viivojen piirtelemisiä oletan-> olen kuullut että vaaka-,pysty-, ja rasti tulisi tehdä kuten täti ensin mallin näyttää...)
Pyöreän pallon tekee kyllä, jos vain pyytää piirtämään "munan". :D
Ja vaakaviivoja syntyy kun sanoo että "piirrä portaat". :D
En tiedä osaako/ymmärtääkö niin termejä "vaakaviiva" tai "pystyviiva", saatikka "ympyrä".

Aurinko paistaa, mutta tähän aikaan on ainakin vielä pakkastakin yli -10*C. Iltapäivään se taas toivoakseni lauhtuu ja on hyvä mennä ulkoilemaan sitten.
Eilen olimme takapihalla reilun tunnin, se aika meni ihan huomaamatta. Ja mikä ihaninta, kun auringossa oli jo lämmin. Vesi tippasi räystäältä ja naapurin katolta putoili pienissä määrin sinne kertynyttä lunta. Puuttui enää se lintujen liverrys. Eiköhän sekin pian korjaannu ja saamme nauttia siitäkin konsertista ulkoilessamme.

Viimeyönä olisi ollut tarjolla revontulia, mutta olin yllättäen taas niin väsynyt että menin unille vetäen peittoa korvilleni. Hyvä heille, jotka on jaksaneet niitä ihastella. Kaunista katseltavaahan ne toki olisi, sitä en kiellä. Nyt vaan ei jaksanut. En tiedä olisiko ne täällä keskustassa miten hyvin näkynytkään, sillä täällä on niin paljon katuvalaistusta, että olisiko se häirinnyt sitä nautinnollista elämystä sitten tehden revontulet huonommin havaittaviksi jos lainkaan.

Jaahas, minun Lanttuni alkoi pitää pientä ääntelyä joten vaipan vaihto ja syöttöpuuhat alkakoon.

Oikein aurinkoista päivää kaikille! :)

Aurinkoa ja pannukakkua.

Hyvää Nimipäivää mun esikoiselleni. Kertulle <3

Eilen tein illasta pannukakun pitkästä aikaa ja koska se oli vaan niin hyvää onnistuessaan niin hyvin, piti tänä aamuna tehdä vielä toinen. Ihan jo senkin vuoksi kun ei ole kahville mitään tarjolle,sikäli JOS joku sattuisi käymään tyttäremme nimipäivän tiimoilta. Olisi hieman noloa ja kurjaa keitellä pelkät kahvit tarjolle, Eipä sillä, sekahillopurnukassakin paistaa pohja, että aina kaikki loppuu samaan aikaan kun rahatkin alkaa olemmaan tiukilla.

Onni että edes sää on hyvä. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta,mikä tietää sitä että yöllä on ollut pakkasta. Nyt mittarissa näkyi lukema -9*C. Ulos olen silti pian lasten kanssa lähdössä jotta saadaan päivän raitisilma annos haukottua.

Mies lähti pojan kanssa mökille hakemaan pajunkissaa (kouluun vietäväksi pojalle) sekä meille halkoja muutama pesällinen. Mokomat on loppumassa liiteristä nimittäin, mutta on tuo paikka missä niitä on niin paljon kuin jaksaa tehdä ja kantaa.

Heräsin jo klo 06 jälkeen varsin pirteänä. Kahvitti niin join kahvit ja kävin suihkussa. Sitten tein pannukakun ja imuroin. Nyt vaihtanen vielä tulppaaneille veden (kenties leikkaan uudet imupinnat miihim) ja sitten ulkoilemaan takapihalle.

Nauttikaa tavalla tai toisella tästä aurinkoisesta säästä jos teillä vain paistaa. :)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Ihana aamu!

Kerhopäivä PIT-KÄS-TÄ aikaa!!!!!!
(paremminkin kyllä kerhoaamu...)

Aurinko paistaa varsin siniseltä taivaalta, noh, pakkastahan siellä on silloin rapsakat -19*c ainakin tällä hetkellä. Onneksi matka ei ole pitkä kerholle, joten jospa selviämme sen paleltumitta.
Täytyy laittaa Kertulle syntymäpäiväkseen saaman kauluri. Nyt pääsee testiin sekin. :)
Minun mummoni laittoi hänen sisarensa lapsenlapsen entisen kaulurin, jonka oli joku jostain ostanut, jonka (luonnollisestikin) se joku oli itse tehnyt... :D

Tästä alkaa sitten meidän viikonloppu.
Ensin kerholle, jossa lapset pääsee leikkimään pitkästä aikaa toisten lasten kanssa.
(Samalla maksan siellä `kalavelkoja`ostoksistani eräälle kanssa kerhoilijalle.-> ostin hältä hänen lapselleen pieneksi jääneitä keväisempiä pipoja + puolipotkarit)
Sitten suurella kysymysmerkillä tosin vielä, käymmekö kaupalla kerhon jälkeen. Voi olla, tai sitten tulemme suoraan kotiin. (Riippuu millä mielellä Kerttu on, jos alkaa olemaan väsymyksen merkkejä tulemme suoraan kotiin. Olen kaupassa "tapellut" hänen kanssaan jo niin moneen kertaan sellaisissa tilanteissa että "Kiitos, mutta EI KIITOS enää.")

Nyt alan vaihtamaan Lantulle vaippaa ja sitten pukemaan sakki lähtövalmiuteen, kohtaamaan julma ja kylmä pakkasen peitteen alla oleva maailma.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE! :)

Ps. Huomenna olisi illasta erään kunnan observatoriossa avoimet ovet. Saattaapa olla että käymme siellä tähtösiä tiiraamassa koko sakilla.

"Tuiki, tuiki tähtönen, iltaisin sua katselen,

korkealla loistat vaan, katsot alas minua,
Tuiki, tuiki tähtönen, iltaisin sua katselen."

Tässä teille linkki videoon. :)

Pääsiäseen valmistautuen..

Laitoin jo alkuviikosta ohran siemeniä wc-paperiin itämään (koska meillä ei ollut talouspaperia tuolloin). Saa nähdä alkaako mitään tapahtua. Kelmun laitoin päälle ja olen laittanut aavistuksenaina vettä sinne, että pysyy kosteana kasvualusta.

Korttejakin olen tehnyt sarjatuotantona (se kun on oikeastaan ainoa tyyli tässä elämäntilanteessa. Kun keksit jonkin hyväksi havaitsemasi tavan, niin sillä on sitten hyvä mennä loppuun, tehden kaikki suht.samanlaisiksi.

Tällä kertaa taiteilin pääsiäiskortteihin vanulapuista pupuja.(okei, PUPUN).
Leikkasin vanulapun puoliksi ja siitä tuli korvat. Toinen vanulappu sitten aavistuksen korvien päälle ja siinä on sille se keskivartalo (tai vaihtoehtoisesti pää)
Tein nimittäin kahdenlaisia. Toisissa se kokonainen vanulappu on "pää" ja piirsin mustalla tussilla silmät, x-nenun sekä viikset, kun taas toisessa versiossa se kokonainen vanulappu on se "keskivartalo". Näihin kakkosversioihin olisi keksittävä töpöhäntä jostain... näyttäisi enemmän siltä että se on pupu.
Loruksi laitoin niihin jotain ehkä ei niin pääsiäisaiheista tai tiedä sen sopivuudesta, sen lastenlaulun säkeen:
 "Jäniksellä pitkät korvat, ja pöperöpää!
Pistää päänsä piiloon, luulee ettei nää,
susihukka pientä, hännän typykkää!"

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! ja loppuun keneltä kortti on. :)
Käsin kirjailin tekstit mutta eriväriselle paperille jonka sitten liimasin sisäsivulle.
korttipohjat oli keltaisia sekä kun ne loppui tein oranssejlle pohjille valkeat puput.
Kenties teen vielä pajunkissoja (piirrän taustalle tai vihreää ruohoa...katsotaan nyt...)
On varmasti tylsää koettaa mielikuvaa muodostaa kun ei ole kuvaa, mutta en osaa itse siirtää kamerasta kuvia tähän.. :/
Nii-in. EN OSAA sitäkään taitoa....

Nauttikaapas auringosta kun näkyy ainakin meillä paistavan.
Paljastaa tosin ikkunoista lian ulkoapäin ja sormeni oikein syyhyää jo päästä pesemään ne ulkopäin!
Täällä siis odottelen leutonevaa säätä voidakseni tehdä sen. (Ei innosta ottaa pakkasnesteitä kehiin ja alkaa niillä pesemään...)


tiistai 12. maaliskuuta 2013

tuoksua tuoksua tuoksua tuoreen kahvin...

 Siinä se masiina nyt sitten on!
Tuollainen ostettiin eilen meille. Siinä mielessä hyvä että ostimme sen vasta NYt eikä 2viikkoa sitten, jolloin sen ensikerran bongasimme. Tuolloin se ajatus jätettiin "hautumaan".
Se hauduttelu säästi meiltä n.49€, sillä kyseinen tuote maksoi vielä tuolloin 149€, ja nyt VAIN 99€.
Nyt joku kummastelee laskukaavaani, mutta kerrottakoon että käytimme 50€:n lahjakortin tuohon ostokseen, jolloin hinnaksi meille jäi VAIN 49€ ja senkin maksoimme kertyneistä S-bonuksistamme. ;)

Tekee kyllä erinomaisen hyvää kahvia.
Ostimme sitten papuja, jotta voimme testata sitä. (Pavut olivat nyt nykyisellään sitä mallia "Niinistö" elikkäs Presidentti-merkkiä :D

Ei entisessä keittimessämme mitään vikaa ollut. Me vain olemme tälläisiä jotka tykätään hemmotella ja herkutella itseämme "pienillä" (joo ja kalliilla) jutuilla. ;) Entinen keitin pääsi huilimaan hyllyn päälle, odottakoon siellä sen aikaa, kun/jos nykyinen päättää levitä tai tulee jokin muu syy miksi tahdomme palata entiseen.

Meidän Armas-Lanttu kiskoi aamulla 05:30 pitkän pullollisen maissivelliä ja nukkuu osin varmaan sen ansiosta nyt edelleen (klo nyt 7:52)

Illalla oli lapset kauppa reissumme ansiosta(?) varsin väsähtäneitä. Niinpä laitoin Kertunkin nukkumaan jo aikanaan (n.klo 20 kun normaalisti menee hänen nukkumaan menonsa toisinaan sinne klo 21-21:30) Ja neitihän nukahti miltei heti.
Samoin teki Lanttukin, otti vellimaitoa ja jysähti unilleen. :)

Kerttu ei olekaan enää puklaillut. HOORAY, pienet sille siis. :)
Yöllä heräsin kun kuului pienet "Läps läps läps"-äänet ja pian neiti kömpi meidän keskeen.*suloisuus*
Noh, nyt jos/kun ensi viikolla meillä käy ainakin odotan yhtä entistä luokkakaveriani käymään, niin saan keittääkin kunnon maukkaat kahvit.
(muut entiset luokkalaiseni eivät vielä ole osanneet sanoa ketkä/kuka heistä pääsee tuolloin myös tulemaan. Sitten sen näkee kuka tulee kun se päivä koittaa.)

Toivottelenkin nyt kaikille OIKEIN MIELLYTTÄVÄÄ KESKIVIIKKOA!
Taidankin kirjailla itse käsin yhden kirjeen ystävälle. :)


 

Nopea aika.

Miten käsittämättömän nopeasti aika voikaan mennä, sitä ei voi kuin ih,metellä.
En tiedä korostuuko se nyt jotenkin tai kaikki huomioimani asiat liittyen "Lanttuun".
Hänen kehituksensä on ollut näin vajaan 4kk aikana varsin huimaa. Aivan kuin hän kehittyisi nopeammin verraten Kerttuun.
Meidän Lanttu 3kk2vk:
* Kääntyy itse kyljelleen O_o
* On istunut pieniä hetkiä aikuisen läsnä ollessa syöttötuolissa
* On maistanut jo kahta velliä (maissi ja peruna-,porkkanavelliä)-> HYVÄLLÄ MENESTYKSELLÄ!

Kun aikanaan (okei, joku aika sitten, kenties n.2kk sitten?) viimeksi puhuimme asiasta että tuleeko meille enää enempää lapsia koskaan, minä hätkähdin..APUA, JOS EI ENÄÄ IKINÄ SAISI KOKEA SITÄ LAPSEN ODOTUSTA!?
Ehdinkö minä nyt Lantun aikana nauttia joka hetkestä/ kivusta/ "ahdistuksesta"/ liikuntarajoitteisuudesta jne. (kamalista äippävaatteista , hehe...)

Nyt kun olen miettinyt myös, mitähän voisi myydä pois ja milloin? Niin en oikein osaa koska sitä vain ajattelee että "MITÄ JOS VIELÄ TARVITSISIMMEKIN SITÄ" (lähinnä sen kolmannen mahdollisen mukelon kanssa-> jota emme ole suunnitelleet edes syntyväksi!!!)
Silloin olisi alettava hankkimaan kaikki uudestaan...

Mies oli jostakin dokumentista (discoveryllä tjms.) nähnyt väitteen liittyen ihmisen kipukynnykseen:
"Ilman kivunlievitystä synnyttäneillä olisi kuulema kova kipukynnus"
Jäinpä miettimään asiaa, kun  hän sen sanoi...
No toisaalta varmaankin joo, mutta... noh, minun kohdallani kuulema ei ollut enää mitään tehtävissä sillä olin jo miltei täysin auki kun kätilö minua tutki. No jos olisin huutanut kuin hyeena tai kuin minua olisi tapettu elävältä, niin kai ne olisi jotain antaneet. En vain tahtonut ottaa itse sitä ilokaasua koska voin pahoin jo valmiiksi ja se ei auttanut kyllä asiaa (ainakin minä koin niin jo 1. aikaan...etoi enemmän vaan.)

Tästä aasinsiltana (liittyen ilokaasu bilehuumeena) en voi ymmärtää kuinka joku voi sellaisella laittaa päänsä sekaisin!? No okei, jos se sitä ottaa jostain purkista jossa se on ollut ponneaineena, se VOI olla eriasia, mutta ainakin sairaalassa saadessani sitä kaasua maskista se oli LÄMMINTÄ kuin lehmän hengitys ja se teki etovaksi olon. Tuli tunne että tukehdun. En halunnut hengittää "jo kertaalleen hengitetyn" oloista ilmaa sisääni. HYI OLKOON!- vaikka tietenkään sitä ei ollut kukaan hengitellyt ennen minua..

Se aika, kun et saa kenkiä jalkaan...tai saat mutta kumartuessasi on miltei pidätettävä hengitystä suuren vatsan ollessa tielläsi..

Se aika yöstä, kun heräät kamalaan suonenvetoon pohkeessasi ja pomppaat mahdollisimman noeasti ylös saadaksesi sen loppumaan... ja huomaatkin samalla että sinullahan on asiaa wc:n.

(Se aika yöstä juuri kun olet löytänyt viimein sen hyvän asennon ja päässyt uneen-> huomaat että onkin aika käydä jo wc:ssä...)

Se aika, kun laskettuaika alkaa lähestyä ja alat jännätä mitenköhän kaikki tulee menemään`Syntyykö lapsi kotiin tai ehditkö sairaalaan? Joudutaanko sinut mahdollisesti  leikkaamaan vai tuleeko lapsi normaalisti alakautta? Onko lapsi terve ja mitä jos hänessä onkin jokin vika mitä ei ennalta ole kyetty toteamaan?

Se aika, kun mietitte otsat kyhmyillä tulokkaalle nimeä. Kummeista puhumattakaan. Kuka täyttää mahdolliset asettamanne kriteerit siitä kuka on kunnollinen ja esimerkillinen kummiksi?

Se aika, kun mitä ihmeellisempiin ruokiin iskee mieliteko ja sitä päähän saatua (mielitekoa) on saatava kellonajasta riippumatta (ainakin miltei aina...)
- Minulla niitä oli 100% appelsiinimehu., pepperoni pitsa, kebab,porkkana(raakana russutettuna), suklaa ja namit yleensäkin (mutta kohtuuden rajoissa).
Niitä veriruokia ei kai tarvinne mainita, sillä loppuraskaudessa minun mieliteoksi iskostui maksalaatikko. :D Ja pitihän sitä hitusen maistaakin, mutta vain pari haarukallista.

No jopas tästä tuli paitsi sekava (?) niin eriskummallinen haikeuden täytteinen postaus... heh.

Jos jotain hyvää tältä päivältä niin Kerttu EI ole oksentanut tänään lainkaan. Edellisen kerran ma aamuna n.7:30-8:30 ajalla sen 2kertaa.
Valittelee että "pyllyyn sattuu", mutta eipä ole neiti tehnyt kakkia 2 päivään. Siitä se johtuu. Eilen otin jo luumusoseen kehiin. Vielä ei ole tuottanut tuloksia. Jospa se tekisi sen niin helpottaisi olo hällä laajempi alaisesti.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Iski uudestaan...

Se iskimeille hieman kuin puuntakaa. Nimittäin Kerttu alkoi oksentamaan lauantai.sunnuntain välisenä yönä. :(
Silloin se tosin rajoittui vain 3 kertaan, mutta siitäkin määrästä 1/3 meni hänen petiinsä niin, että kaikki petivaatteet meni koneeseen.
Voitte uskoa että väsyttikö pyhäaamuna huonosti nukutun yön jälkeen, sillä olin koko ajan varppeillani oksentaisiko Kerttu.
Hän kyllä nukkui vieressäni tuon yön, mutta jotenkin sitä ei vain osannut oikein "rennosti" nukkua. Zzz...
Nyt tuon vuoksi meiltä jää huomenna tenavatruvalle menokin sitten TAAS kerran väliin.
-VOI SURKEUKSIEN SURKEUS!
On kyllä ihme tauti, kun viikon piti taukoa ja nyt iski hälle taas.
En kyllä valita viikon tauosta, sillä se tauko sattui niin somasti talviloma viikolle, että pääsimme sen ansiosta sinne HopLop:n mukaan Kertun kanssa. Ja kyllä neiti siellä vilistikin mennä kuin se kuuluisa "vanhatekijä" :)

Uusi (ja niin kamalankin kallis) into on iskenyt. Se into on nimeltään MARISKOOLIT!
-EI EI EI EI!!!
Juuri kun olin huokaissut ja pääsemässä (omasta mielestäni eroon muumimukien keräys addiktiostani niin iskee sitten tuollainen!!!)
- EI OLE REILUA!!!
Nyt niitä olen sitten hankkinut jo 2 ja ½ ja eilen illasta tein kauppoja taas yhdestä....
- Hamsteri olen, tiedän.
Kauniitahan ne on kirjahyllyn päällä, mutta kauneudella on myös hintansa. Tällä erää se maksaa onneksi "vain" rahaa.
Jännä miten joskus vuosia sitten (samaa ajattelin myös ensin muumimukeista) että HYI YÄK, NUITA MINÄ EN KYLLÄ ALA KOSKAAN KERÄÄMÄÄN! ja että MITEN JOKU / JOTKUT VOI NUITA EDES KATSOA!...vanhuus ei tullene yksin ja taas kerran "vannomatta paras"-sanonta käy kohdallani toteen.. ><

Tässä alla kuvissa ne, jotka minulla jo ON ja jotka olen aikeissa ostaa ja jollainen minulle on tulossa. :)


   
Tummanpunainen on tulossa 120mm. Vaaleansininen minulla jo ON 120mm. :)


Myös tummansininen (?) 120mm minulta löytyy. :)

Tulossa 150mm Pinkki Mariskooli huhtikuun lopulla... :) <3


Näissä lienee se ihanuus, kun värimaailma on niin laaja. Ja sama kiehtoo näissä kuten aloitellessani muumimuki addiktioni parissakin, vaihtoehtoja oli niin paljon mistä valita, että alkuun ostinkin muumimukeja aina "fiiliksellä". Millainen olo oli kulloinkin.
Sama pätee näihinkin. Eikä näissä mennene raha "hukkaan" sillä ovathan nämä arvonsa säilyttäviä ja saa näillä omansa takaisin (ainakin miltei) mikäli vain ostajan löytää. :)

Aikeenani on ensin hakkia : vaaleansininen(turkoosi?-> en ole päässyt selvyyteen kumpiko se minulla JO oleva nyt on..pitäisi käydä vertaamassa niitä kahta väriä liikkeessä), tummansininen, sitten tahtoo hän pinkin (tulossa isompana 150mm) ja siihen kaveriksi 120mm tummanpunainen joka onkin väreistä kallein.(tällä hetkellä).
Mutta kiva leikkiä niillä väreillä, jos on aina tumma ja vaalea sävy samaista väriä :)
Mahdollisuuksia toki on monia!


Aurinkoista päivää ja viikon alkua kaikille!!!!

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Mun naistenpäiväni.

Lupasin kertoa kuinka minä hemmottelin itseäni tuona päivänä, tässäpä siitä jotain...

Aamulla sain juodakseni rauhassa ilman että lapset häiritsivät sitä, niin cappccinoa ja nautin sen kera palan mokkapalaakin.
- TÄYDELLISTÄ!

Illasta mautin lasten mentyä nukkumaan mieheni kanssa yhdet pitkät tölkit olutta, Sven Tuuva-merkkistä. Se jos mikä maistoi myös hyvälle  pitkästä aikaa. (tässähän ei ole alkoholia kuin 3.5% joten se alkoholinmaku ei ollut niin voimakas.-> siitä iso plussa sille!)

Sain myös aikaa jolloin askarsin pääsiäiskortin tapaista sekä kirjoitin loppuun erään kesken jääneen kirjeenkin lähtövalmiiksi,

Kukkia en saanut, mutta ne kuihtuvatkin joten en surrut moista.
Kaikinpuolin mukiin menevä päivä se oli.  :)

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Lantun uusi taito!

Eilen unohdi kertoa, että meidän "Lanttu" oppi kääntymään selällään ollessa kyljelleen!!!
*pienet sille!!!*
Aivan mahtava fiilis, näin äidin näkökulmasta ,mutta samalla niin "surullista" sillä Lanttu on jo niin iso.
Ei ole enää paljosta kiinni ettei jo saa itseään vatsalleenkin, mutta "se jokin" on vielä hakusessa. Sitä odotellessa siis että palaset loksahtaa ja hän hiffaa kuinkas se oikein tehdään ;)

Mikäli hänet laittaa tai avustaa kääntymään vatsalleen, niin hän vatsallaan ollen sitkuttaa kuin sammakko potkutella kuin päästäkseen eteenpäin. Päätänsä kannattelee jo varsin mallikkaasti.

Nyt minun pienenpieni (joka on kohta hänkin suuren suuri) tyttö nukkuu juotuaan maitoa varsin reippaan määrän.
Se entinen "pienenpieni" (Kerttu) joka on nyt se suurensuuri, vänöttää ja vaatii maitoa, joten täytyy kai sitä hälle antaa kun kerran niin kovin sitä tahtoo. Kaupastahan sitä saa aina lisää :)

Että tälläinen pieni info meidän "Lantusta" joka oli jäädä unholaan. :)

torstai 7. maaliskuuta 2013

Naistenpäivä 8.maaliskuuta 2013

Oikein HYVÄÄ ja täydellistä päivää kaikinpuolin kaikille NAISILLE!
Vietetään päivä stressaamatta mistään (sikäli kuin se on mahdollista). Toivokaamme, että meitä jokaista hemmoteltaisiin jollain tavoin tämän päivän aikaan...
- Voitkin kertoa päivän päätteeksi tai jo sen mentyä tähän postaukseen kommentoiden kuinka SINUA hemmoteltiin? :)
Lupaan tehdä itse samoin.
Villiveikkaukseni on, että mitään kukkia en tule saamaan, enempää kuin mitään lahjojakaan, joten omalta kohdaltani se "hemmottelu" ei varmaan ole mitään materiaalista...mutta haitanneeko se? Ei minua ainakaan. (Olen jo niin tottunut...hahaha!)

Aloitin itse aamuni makoillen mahd.pitkään. Syötin pienen tyttäremme aamulla 5:30 -06 ja otin sen ihanan pienen tuhnottajan viereeni.. <3
Kun lopulta heräsin, keitin kupin cappuccinoa ja napostin sen kera palan mokkapalaa...Njami Njami. <3

Herätessäni oli heti mieliteko ja se oli joko ryynimakkaraa tai mustaamakkaraa uunissa tehtynä.
(En ole erityisemmin makkaranystävä, haluan sanoa tämän mahdollisille kauhisteleville lukijoille tai lukijalle, ettei tarvitse nousta takasilleen kauhusta parkuen "EIKÄ SE SYÖTTÄÄ TAAS MAKKARAA LAPSILLEEN JA AIKOO NÄKÖJÄÄN SYÖDÄ SITÄ ITSEKIN!")
-Kai sitä makkaraa nyt hyvänenaika kohtuudella saa joskus syödä!!!!!

Pahoitteluni tuosta ylläolevasta asiallisille lukijoille & kommentoijille, mutta minua vaan pisti niin vihaksi se eräs anonyymin kommentti siitä makkaranpaistamisesta lasten kanssa luonnossa.ÄRH!!!

Saatan olla lyhytmuistinen joissakin asioissa, mutta ikävästi minua kohtaan toimineet minä jotenkin vain muistan -tahtomattakin joskus. :/

Menipä fiilikset kun muistin tuonkin... PÖH!
Mutta siitä huolimatta...


 

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE!

                                    

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

HopLaa!

Vaikka hieman olin uninen ja olo että "Onko pakko...eikö saisi vielä hetken makoilla!? Niin kun nousin ja olin syöttämässä pienelle "Lantullemme" maitoa kuului pian *läps läps läps läps* kun Kerttu heräsi ja tuli olkkariin sanoen;
- Mikt äiti et ollu minun vielellä...?
- Kulta, minä olin, mutta kun vauva heräsi ja sille piti antaa ruokaa..vastasin.
Hetken päästä kun Lanttu oli röyhtäytystä vaille valmis takaisin jatkamaan unia, kysyin Kertulta;
- Vieläkö mentäis pötköttelemään?
- Ei.
. Etkö tulisi edes äidin viereen? kysyin toiveikkaana uudestaan OMAAN petiin pääsystä.
- Ei. Minä oon jo nukkunu paljon, huomenna minä menen. Kerttu vastasi.
*oiiiij eiiiij...ajattelin ja heitin hyvästit jatkolevoille ja aloin aamupalaa laittelemaan + Kerttu pissalle*

Illalla Kerttu oli sitä mieltä että hän ei lähtisi tänään HopLopiin mukaan vaan jäisi kotiin. Nyt uskaltauduin kysymään asiaa uudemman kerran...:
- Kerttu, haluatko sinä lähteä sinne hauskaan leikkipaikkaan, sinne, missä on liukumäkiä ja paljon palloja joiden seassa voit hyppiä ja pomppia?
- KYLLÄ MINÄ MENEN. Kerttu vastasi riemuissaan.
*helpotus minulle jossain mielessä*
- No sitten mennään kunhan ensin ukki ja mummo tulee, vauva ei lähde mukaan kun hän on vielä niin pieni ettei edes ymmärrä mitään.
- Vauvva jääpi kottiin, Kerttu sanoi hyvin tomerasti ja jatkoi vielä sanoen. Vauvva on liian pieni!

Minua hymyilytti. Niinpä niin. Jospa meillä kaikilla (aikuisilla) olisi pitkää pinnaa ja että jospa Kerttu ei niin kovin meitä koettelisi hermojen osalta.) Nyt jos koskaan täytyy kaikintavoin olla se AIKUINEN isolla A:lla.

Juhlapäivä.

Kiitos kaikille onnitteluista tyttäreni puolesta. :)
Aamu ollut varsin leppoisa, sillä odotamme vieraita iltapäivästä vasta saapuvaksi. (isovanhemmat ja kummi.)
Kävimme hakemassa naapuripitäjästä jo savulohivoileipäkakun. Eihän se ole kuin 15hengelle , mutta riittää tälle porukalle oikein hyvin. :)

Iltapäivemmällä annamme tyttärelle hänen pienen paketin lego friends-sarjaan kuuluvan pienen paketin. ;)
- Jos en väärin muista niin siinä TAISI olla tyttö jolla olikohan koira tjms.
Tulin jo paketoineeksi sen, niin en voi enää katsoa avaamatta sitä. Sen avaamisenkunnian jätän kuitenkin sankarille itselleen :)
Illalla väsäsin siihen pakettiin lahjapaperin tehdä itse leimaten eilen päiväsaikaan A4 kokoista paperia. xD Ei ollut yksinkertaisesti vain muuta paperia, joten siitä keksin hätävaran. En viitsinyt jouluiseenkaan paperiin laittaa. (Uskoisin että on vielä se punainen porokuvioitu paperi liian hyvässä muistissa heillä joulun jäljiltä. hihih!)


Näillä mennään eteenpäin ja päivää eteenpäin jatketaan.
Otin pakkasesta sulamaan pussin gifflar-korvapuusteja jotka aikaisemmin sain palkintona. Mokkapaloja täytyy myös leikata vielä tarjottimelle iltapäivän synttärikahvitukseen. Suolaisen virkaa toimittaa siis se savulohivoileipäkakku. :D

Mukavaa ja leppoisaa päivää kaikille!

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Tasan 3vuotta sitten...

Näitä main makasin synnytyssairaalassa ensikertaa kypsyteltävänä ja niin viimeisen päälle turhautuneena saamastani kohtelusta siellä.
(No okei, kenties vielä en tähän mennessä ollut kokenut VIELÄ niitä pahimpia tuntemuksia joita edessä vielä oli tällä samaisella reissulla...)

Henkisesti olin kyllä jo täysin kypsä lähtemään takaisin kotiin makoiltuani siellä jo muutaman yön kypsyteltävänä. Sainkin tiedon että ellei seuraavan yön aikana synnytys käynnistyisi minut päästettäisiin käymään kotonani muutama vuorokausi kunnes sama kypsyttely uusittaisiin (ellei olisi itsestään alkanut synnytys.,, Laskettuaikani oli ensimmäisen kohdalla 9.3.2010.)
Olin leiponut jo täytekakun pohjan valmiiksi ja se odotti kotona täyttämistä.
Mietin mitä olisi ostettava vielä kakkuun (mieheni syntymäpäivät) kakkuun.

Ilta koitti ja aloin tuntea erikoisen tuntuisia juilahduksia alavatsassa jotka säteilivät selän puolelle alaselkään. En uskaltanut mainita niistä hoitajille vaan sinnittelin. Sen sijaan mainitsin niistä tuntemuksista aina niitä kokiessani äidilleni ollessani hänen kanssaan puhelimitse yhteydessä mieheni lähdettyä jo takaisin kotiin.
Niitä tuntemuksia siinä puhelun lomassa `kellotin` ja niitähän tuli jopa alle 5min välein.
Äitini sanoi myöhemmin arvanneensa mitä oli tapahtumassa, mutta ei tietenkään kertonut sitä minulle.- JA HYVÄ NIIN!

Koitti yö ja minua alkoi etoa. Ramppasin huoneeni wc:ssä osin turhaan ja välillä ihan asiankin vuoksi.
En kyennyt nukkumaan ja lopulta en enää jaksanut mennä wc:n saakka vaan otin viimeisellä kerralla roskakorin wc:stä mukaan petini viereen siltä varuin jos sattuisi oksettamaan... ja kyllähän minua oksettikin.

Aamulla klo 05:50 tuli yöhoitaja sanomaan "heipat" että aamuvuorolainen tulisi kohta.
Minä istuin sängyn reunalla pahoinvoivana päätäni  muovipussissa roikottaen. Väsnyneenä.
Sen hän varmastikin huomasi ja kauhistuen sanoi:
- Hyvänen aika!
Minä jatkoin siitä:
-...niin... minä en ole nukkunut koko yönä kun olen oksennellut 10.-20min välein...
- Ai kauheaa! Hoitaja sanoi ja jatkoi:
- Pystytkö olemaan pitkälläsi jos laitan sinut hetkeksi käyrille?
- No voinhan yrittää, mutta saanko pitää tämän muovipussin sillä saattaa olla että minä oksennan..
- Tottakai, hoitaja sanoi.
Hän kuitenkin teki alatutkimuksen ja totesi minun olevan tuolloin aamulla jo 6cm auki.
Ja samaan hengenvetoon hän pyysi minua soittamaan mieheni paikalle, että me lähtisimme saliin NYT!
- Selvä.

Aikeenani oli käydä vielä kerran wc:ssä ,mutta siellä tuntui ettei minua oksettaisikaan ja käännyin takaisin. Ajatukset olivat varsin sekavat.
Tänäänhän minun piti päästä kotiin ja olin aikeissa täyttää sen täytekakunkin...
Sain kuitenkin soitetuksi miehelle että TULISITKO NYT, MINUA LÄHDETÄÄN VIEMÄÄN SALIIN SILLÄ OLEN 6cm AUKI...
Hän aikoi tulla.
*Vaelsin muovipussi kädessäni hitaasti kohti synnytyssalia välillä pysähtyen, sillä tuli tunne oksentaisinko. En kuitenkaan oksentanut*

Saliin pääsin ja kätilöt olivat aivan ihania <3 Kiitos heille kaikesta, vaikka nämä kiitokset tätä kautta ei perille menekään.

Mieskin tuntui tulevan varsin nopeasti paikalle. IHANA. KIITOKSET MYÖS HÄNELLE ETTÄ EHTI AJOISSA. <3 - ei sillä että olisi siltä näyttänytkään ettei hän ehtisi, mutta sekin mahdollisuushan oli olemassa... onnekseni tämä oli minun ensimmäiseni jolloin paikat avautuu kaiketi hitaammin.
Sain puudutukset (epiduraalin joka sattui aivan järjettömän paljon! Ja etenkin kun minä palelin samalla ja piti koettaa olla täysin liikkumatta se oli haastavaa!)
Pian kuitenkin se alkoi vaikuttaa ja olo oli kuin olisin päässyt taivaaseen. <3 <3 En kuitenkaan malttanut levätä kätilöiden kehoituksista huolimatta.

Päivä näytti olevan aurinkoinen.. aurinko nousi ja välillä tunsin aavistuksen pieniä tuntemuksia jotka pitivät minut ajantasalla siitä että kaikki ei vielä ollut suinkaan ohitse.
Ihailin synnytyspediltä käsin aamuaurinkoa ja juttelin mieheni kanssa + laittelin tekstiviestejä hyvälle ystävälleni tapaan: "Täällä edelleen ehjänä ja yhtenä kappaleena..."
Olisiko ollut klo 9 aikaan kun alkoi taas olo olemaan hieman "hankala" ja siinä taidettiin puhkaista kalvojakin synnytyksen edistämiseksi ja nopeuttamiseksi..
Klo 10:30 aikaan ponnistelin jo, mikäli suinkaan oikein muistan.
Minua käänneltiin kontilleen ja takaisin selälleen. (se oli jokseenkin epämukavaa silloin ja näin jälkeenpäinkin muistellen ei kovin kivalta tunnu..)

Viimein ponnistelin jo ihan tosissani.
Klo 11:32 syntyi tyttäremme maailmaan nähden päivänvalon. Se helpottava hetki EI tule unohtumaan ikinä. Ja soisin jokaisen saavan sellaisen kokea. (toki tiedän että toiveeni on täysin mahdoton, mutta jos jotakin saisi toivoa niin mielestäni se on varsin`avartava` kokemus, jos näin voisi asiasta sanoa.

Siksipä ostin tänään 2 keltaista tulppaani kimppua huomiselle.
Molemmille rakkaimmilleni, jotka huomenna juhlivat vuosiaan sillä +1:llä lisää :D
Kysyin aamupäivästä Kertulta;
.- Ostetaanko huomiselle kukkia?
- Kyllä. Tyttö vastasi nopeasti.
- Selvä. Äiti ostaa huomenna kukkia pöydälle kun on sinun ja isäsi syntymäpäivät ja iltapäivästä käy vieraitakin.

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ RAKKAAT; Kerttu ja mieheni XXXXX!!!!!!!  <3 x 100000

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Lantun neuvola kuulumiset :)

Niinpä kärräilimme vaunuilla klo 15 neuvolaan koko sakilla.
Pienemmät istui toinen rattikelkassa ja toinen pyöreässä suuressa liukurissa isän vetämänä.
Perillä olimme hyvissä ajoin ja ehdimme täyttää sen lappusenkin paikan päällä joka oli palautettava 3kk neuvolassa. (kyseltiin vanhempien jaksamisia yms. Jokseenkin turhanpäivästäkin, mutta ymmärrän että heillä on velvollisuus täytättää sellainen lappu.)
Ne vastausvaihtoehdot vaan tuntui joidenkin kysymysten kohdalla hieman höperöiltä, sillä olisi tarvinnut miltei sen kristallipallon jolla näkisi tulevaisuuteen voidakseen vastata annettujen vaihtoehtojen mukaisesti. Ei ole ollut tapana ottaa stressiä asioista ennakkoon mikäli niihin ei ole viitteitä edes ilmassa.

Mutta lopulta saimme lappusen täytetyksi ja keksimme jotain kirjailla meidän perheen voimavaroiksikin.
Kun se lappunen oli käyty terkkarin kanssa läpi, oli aika punnita meidän rakas "Lanttu" ja painoahan oli tullut taas ihan mukavasti edellisestä kerrasta, tällä kertaa vaaka näytti hälle 5766g, Pituutta oli tasan 60cm.
Ensimmäisenä kolmesta rokotteesta sai sen suun kautta otettavan Rotavirus rokotteen. Aika hyvin se meni alas, vaikka meinasi siinä hieman vänöttää ja jemmailla sitä suuhunsa (koitti olla nielemättä sitä kun keskittyi huutamiseen...heh..)
Lopulta kaikki meni ja hetken sai rauhoitella siinä itseään ennen kuin hälle tuikattiin 2 piikkiä, toinen toiseen reiteen. Siitä ei selvästikään tykännyt yhtään ja toi sen julki huutaen kuin sikaa olisi tapettu. Onneksi tyyntyi juuri kun sain vaunuihin pois lähtiessämme.
Siitä saakka on ollut varsin rauhallinen.
Kun ei olisi vain tyyntä myrskyn edellä, meinaan että menisi yökin yhtä hyvin...Vielä ei ole ainakaan kuumetta nostattanut hälle.*kop kop kop* ja toivonkin että ilman sellaisia päästäisiin. Suppoja kyllä on, että ei ole siitä kiinni jos tulee niiin sitten tulee...sille ei mahda mitään. :( On vain hieman ikävämpi juttu hälle.
Kerttu hääräsi toimeliaana koko ajan ympärillä katsoen mitä Lantulle kulloinkin tehtiin.
Pistoksia ennen hän oli jopa hieman edessä hetken aikaa, kunnes saimme hänen intonsa laantumaan ja siirtymään sivummalle. Oli kuin pieni terkkarin apulainen hääriessään hänen jaloissaan koko ajan. :)

Kerttu on alkanut maalata mielellään vesiväreillä. Eräs ilta isänsä antoi hälle pieneen kuppiin tipan vettä, kun neiti oli maalailevinaan vesiväreillä (ilman vettä) suti pensselillä mopoaan ja sanoi "Minä maalaan..." Samoin sanoi sutiessaan Tulikivi uunin kylkiä "Minä maalaan.." Toisaalta kun ei ollut vettä, ei voinut tulla vahinkoa että olisi maalannut johonkin minne EI SAA MAALATA. (kuten vaikka seinään -> tapettiin tms.)
Nyt onkin pieni rantu jo meidän valkeassa olkkarin maalatussa tiiliseinässä..siihenkö lie "putsannut" pensselistä ne viimeiset vedot. Oli kyllä neidillä eräs valkea paitakin melko tahroilla ja laikuilla vesiväreistä :D

Äsken kävi isovanhemmat ja toivat Kertulle hänen kumminsa jo jouluksi tälle jättämiä tarroja + vihkon. Neiti liimaili innolla kissa tarroja vihkoon.
Sitten minä keksin, että :
- TAHDOTKO LIIMATA MUUTAMAN TARRAN PÄÄSIÄISKORTTIIN JOIHIN VOISIT SITTEN PIIRTÄÄ NIIN LÄHETETTÄISIIN MUMMOLLE JA SILLE MUMMOSI NAAPURILLEKIN?
Niinpä hän innostui ja sarjatyönä teimme 4 korttia joihin jokaiseen liimasi 1 kisutarran ja piirteli lisäksi mm. ruohoa ja munia. :D
(Koitan muistaa kuvata ne vielä ennen kuin lähetämme ne, niin voin sitten laittaa kuvia niistä.)
Nyt taisi nukahtaa sohvalle, olikin hän jo väsykiukkuinen.
Voisinpa käydä ottamassa kuvat niistä kahdesta valmiista kortista. :)
Ei muuta kuin taas toimeksi!

Tässä tuli nyt kirjailtua muutakin kuin vain neuvola kuulumisia, mutta haitanneeko se? Tuskin.
Oikein mukavaa illan jatkoa.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

No johan pomppasi ja illaksi herkkuja...TAAS

Ensinnäkin nyt oli minulle kommentoitu sellainen määrä että sulattelen kaikkea lukemaani vielä ja olen julkaisematta niitä (vielä) sekä sen myötä vastaamattakaan niihin mitään. Jätän sen tuonnemmaksi. :) Jos suinkin sopii... :)

Mutta asiaan... Elikkä tähän päivään.

Aamulla heräsin ja oli pieni tunne, tuleeko migreeni vaiko not. No ei sitten onneksi tullut. Päivän pelastus, sillä eipä olisi ollut siihen täsmälääkettäkään saatavilla sillä ne kaikki oli loppu ja rahatilanne ei ole antanut myöden ostaa niitä kalliita nappeja. Siksi toisekseenkin ne kohtaukset on harventuneet jostakin syystä huomattavasti, niin en ole viitsinyt ostaa niitä "jemmaankaan" hintavuutensa vuoksi. :D
(seli seli...)

Ehdotin tänään miettiessäni päivän ruokaa, että kävisimmekö paistamassa jossain ulkosalla makkaraa, kun aurinkokin paistoi niin kauniiisti. Ehdotustani kannatettiin ja menimme isännän mökille.
Siellä hän paistoi yhdellä tikulla pihalla meille muille sisällä oleville miltei 2 paketillista makkaraa ulkosalla. (Ei sitten lähtenyt kiireessä puukkoakaan mukaan että olisi voinut vuolla metsästä makkaratikkuja hieman enemmän että olisi ollut jokaiselle omat kuka nyt kykeni paistamaan makkaraa itse (meinaan lapsia, sillä Lanttu nyt ei itse vielä aikaan osaa eikä jaksa kannatella makkaraa tikun nenässä.. :D)

Kotiin tultuamme aloin miettiä mitä ruokaa söisimme seuravaana päivänä. Koska syömämme ryynimakkara grillattuna oli ollut niin hyvää, ehdotin tekisimmekö sitä uunimakkaraksi muusin kera ja toiselle päivälle hernekeittoa?
Ehdotustani kannatettiin taas. Niinpä kävin kaupassa ja ostin tarpeet molempiin.
Olin myös päättänyt leipoa mokkapaloja ja niinpä äskettäin sainkin pohjan uuniin.
Tälle iltaa luvassa mokkapaloja. OSAN OLEN AIKEISSA PAKASTAA ETTÄ EIVÄT MENE KERRALLA! (Keskiviikkona vietämme meillä syntymäpäiviä jota varten olen tilannut sen savulohivoileipäkakunkin. Niin suolaisen vastapainoksi ajattelin tarjota kahvileivän paikalla mokkapaloja.)

Huomenna luvassa hernekeittoa (herneet likoaa jälleen) ja tiistaille sitten se uunimakkara ryynimakkarasta (pojalle punaista lenkkiä ostin ettei tartte nälässä olla jos ei nappaakaan hälle se erikoisempi ryynimakkara...)
Ja mikäli hernekeitto tulee syötyä yhtenä päivänä niin siinä tapauksessa teen seuraavalle päivälle sen perunamuusin ja makkarat. Muussa tapauksessa syödään tietenkin niin kauan kuin keittoa riittää...(tosin 5henkeä ei kauaa elele 2Litralla soppaa... mutta yritys kuitenkin kova ja hyvä. )

Ouksi douksi, täytyy mennä katsomaan ettei pala se pohja uunissa. Ettei tarvitse hiilipeltiä kuorruttaa tomusokerimössöllä ja verhota vielä nonpareilleilla herkullisemman näköiseksi: :D

Oletteko aloittaneet jo mämminsyönti urakan? Meillä sitä on jo popsittu muutama ropponen kermavaahdon kera jonka olen maustanut tomusokerilla. On hyvää. (Viime satsista tuli hieman liian imelää, sillä sokeria meni hieman liikaa... näytti se lapsille kelpaavan, kenties parremmin kuin vähemmän imelä kermaversio.)

Mukavaa lomaviikkoa kaikille!!!!