Säpinäinen aamumme.

Niinpä sitä aamulla heräsin ensin töihin menijän kellon soittoon klo 5 aikaan ja laitoin pesukoneen pyörimään ja jatkoin unia.
Seuraavan heräämisen koin kun kouluun lähtijän kello soi vaille 7. Nousin ja levitin pyykin joka oli peseytynyt sillä välin. Siitä saakka olen sitten ollut itse jalkeilla. Aamupalaa syödessäni mietin, mitä tekisimme tänään... hmm.. kerhokin olisi josko sinne menisimme käymään ja kävisimme sitten kaupalla ainakin maitoa ostamassa + samalla voisimme käydä kysymässä valokuvausliikkeestä paljonko muotokuvan ottaminen tyttärestämme maksaisi.
Siinä se. Suunnitelma tuntui hyvältä.

Kun lapset oli syötetty ja puettu aloimme tehdä lähtöä ulos. Lanttu omaan vaunuunsa ja tyttö halusi istua rattikelkassa. Selvähän se ja sitten mentiin.
Pitkälle emme ehtineet (alle 50m) kun huomaan että minulla on jäänyt rahapussi sisälle. Niinpä käännyimme takaisin. Oven takana ollessa huomaan sitten että avain oli toisen paidan taskussa ja tietenkään minulla EI ollut se paita päällä... Voi hitto!
Noh, siinä pohdin hetken että sisällekään emme pääse ja olisi vielä n.2h aikaa ennen kuin työläisen ruokatunti olisi jolloin hän kotona käydessään päästäisi meidät sisälle.
Siinä tapauksessa suunnitelma muuttui siten että menemme kerhoon ja sitten kotiin kunnes työläinen on kotona syömässä.

Kerholla oli jo sakkia kun menimme.
Kysyin siellä oliko kukaan koskaan ottanut itsestään tai lapsistaan mitään kuvia paikallisessa kuvausliikkeessä?
Vastaukset olivat varsin negatiivissävyisiä, "kallis", "kuvien määrään nähden kallis.." jne.
- No justihinsa joo...ajattelin. Mutta koska kylällämme ei ole nyt muuta liikettä ja naapuri kylään meno ei ihan noin vain onnistu, niin eikai se auttane kuin sitten käyttää sen kalliin paikallisen palveluita. saa nyt nähdä saako sinne edes kuvausaikaa näin pian, että mahdollisesti perjantaille jo... täytyy katsella ja ohikulkiessa käydä kysymässä.

Kerhosta lähdimme hieman "keskenkaiken" pois, koska olin laittanut työläiselle viestin että tulisi kotiin jotta pääsemme sisälle.
Ehdimme kuitenkin kotiin ennen häntä ja muistin takaovemme. Se ei ehkä ollut lukossa. Ja oikein! Ei ollut, sieltä kautta pääsin sisälle ja hain lompakkoni sekä avaimet. Koiruus sai sen aikaa riehua takapihalla kun itse käväisin sisällä.
Sitten taas Kerttu vuorostaan pulkkaan ja takaisin kauppaan saakka :)
Niinpä sieltä mukaamme lähti kinkkusuikaleita sekä peruna-sipulisekoitusta ruokakerma purkin kera, joten siitähän syntyi kinkkukiusaus uuniin muhimaan. :P

Kotia päästyä toistamiseen ensin ruoka uuniin, sitten hieman siivoilemaan. Petivaatteet vaihtoon ja imuri kauniiseen käteen.
Lanttu nukkui pihalla täysin tietämättömänä kaikesta tästä koko sen ajan (siitä saakka) kun poistuimme kerhosta. :D
Nyt kun kävin postin katsomassa nostin hänet jo sisälle uinumaan. On tuo piha merkillinen paikka, Lanttu nukkuisi siellä varmaan kellonympäri, vai sanoisinko viikonympäri heräämättä välillä lainkaan.. Ei se ole höpö-juttu kun sanotaan että "lapset nukkuvat paremmin ulkona". Allekirjoitan tuon täysin!

Pitänee alkaa miettiä mitä ostettavaa meillä on huomenna kun menemme luullakseni käymään naapuripitäjässä isommilla kaupoilla. Ei parane unohtaa silloin mitään, tai se siirtyy sitten sen uupuvan hankinta taas jonnekin hamaan tulevaisuuteen.