sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Mä sain nimen ja mun isosiskon synttärit.

Lanttu tässä; - Moi vaan ja hyvää huomenta :)
Niin, no onhan mulla nyt se virallisempikin nimi (jota äiti ei aikonu tänne kirjoittaa niin mäkään en sitä paljastele.) 
Mut juhlapäivä meni kivasti. Aamulla äiti haki isin kanssa puoli 10 aikaan kukat.
Eka pettymys näytti äitille tulevan toisen kimpun kukkien väristä, kun se kimppu oli tehty valkeista ja niin tummanvioleteista tulppaaneista, eikä violetinvalkeista, kuten hän oli ajatellut asian mielessään ja omasta mielestään sen niin siellä ilmaissutkin.

Eka vieras joka meille tuli, oli tietty mun ukki ja mummo tosta vähän matkan päästä. Äiti oli jo mun toisen mummon kans laittanu valmiiksi pöydät liinoittaen jne. Tää toinen mummo laittoi kahvikupit pöytään yms. Mä ite vaan istuksin sitterissä ja naureksin hyvän tuulisena. Välillä mä kyllä nukahdin.
Oli ihan kiva katsella kun muut stressasi siinä ja hyöri juosten ympäriinsä.

Sit se mun mummo kysyi äidiltä, että :
- Oliko se päänkuivaus liina missä?
- APUA, en ole muistanut sitä ollenkaan...Kertullahan oli se kaunis kirjailtu kankainen nenäliinamainen kangaspala, mutta en ole nähnyt aikoihin sitä...minne lie tullut liian hyvään talteen!, äiti parahti.
- No pitää käydä kaupassa katsomassa jos sieltä löytyisi joku sopiva,ellei ole mitään valkoista pyyhettä tai vastaavaa..., mummo sanoi.
- Ehtiihän tuon käydä katsomassa kaupalta, vaikka epäilen kovin kylän kauppojemme tarjonnan olevan niin suppeaa näin pienellä kylällä, mutisin hälle.

Aika tuntui kuulema kuluvan hitaasti. Jokainen joka marmatti sitä sai äitini kiukusta kivahtamaan:
- Se klo 15 oli ainoa vapaana oleva AIKAISIN aika tälle päivälle, muutoin olisi mennyt maaliskuulle koko toimitus!!!

Appivanhemmat hakivat täyte,- ja voileipäkakut.


Sylikummi oli soittanut aamulla että lähtisi piakkoin ajelemaan meille päin. Häntä odotimme saapuvaksi samoja aikoja kuin isomummua, toista kummia sekä "kuivakakun tekijääkin".
Mummo soittikin sitten jo malttamattomana sakille, joko he olivat missä tulossa, jotta osaisimme laittaa kahvia oikeaan aikaan. (jokaisella paikalla olleella jo kolotteli kahvihammasta...)
Sattui niin, kun odotimme sitä isompaa sakkia saapuvaksi, niin ovi aukesi ja sylikummin virkaan tulijahan se sieltä tupsahti sisälle!
- PÄEVEE, OSASINKOHAN OIKEESEEN OSOTTEESEEN!?
-Kappas, no johan vuan näätät tutulta, minä ainakkii sinut tunnen, sanoin.
Samassa sitten saapui se suurempikin sakki pidemmän matkan takaa.

Joimme kahvit ja vaihdoin jo "Lantulle" ne paremmat vaatteet ylle. (vaipankin vaihdoin ettei ole märkä)

n. klo 14:50 Pappi saapui.
Minut kuskattiin pukemaan kastemekkoa ylle. Nukuin varsin lahjakkaasti kun sylikummi puki mekkoa minulle äitini kanssa.
Sitten äitini oli mentävä antamaan papille jotakin paperia ja jäin sylikummini sekä muiden sukulaisten ympäröimäksi jatkamaan makuuhuoneeseen mekon pukemista ja sen napittamista kiinni.

Viimein tilaisuus alkoi. Minä nukuin edelleen tyynenä sylikummini käsivarsilla. Ensin laulettiin virsistä 503 "Taivaan isä.."
Lyhyellä kaavalla tämä toimitus meni. Loppuun laulettiin vielä se "Suojelusenkeli"-laulu.
Äiti oli kirjoittanut siitä sanoja, kun sitä ei ole virsikirjassa.
Mä nukuin niin hyvin koko sen toimituksen ajan, että.
Sit ne otti kuvia eri yhdistelmillä, mut mä olin kyllä niissä kaikissa kuvissa. Sanoisinko että taustajoukot muuttui ja syli jossa olin.

Kaikki ihasteli pipareita jotka äiti oli tilannut, Varsinkin siinä vaiheessa alkoi väki haukkoa henkeään, kun aina lähtiessään pois, annoimme mukaan sellaisen nätisti sellofaaniin paketoidun My little pony-keksin.

Mä sain kastelahjoina mm. muumipankin mihin oli kaverrettu mun nimi, paino ja pituus ja se syntymäpäivä ja kellonaika. Sit sain samaan sarjaan kuuluvan hammasrasian + kastevesiputkilon, jonne sai sitä laittaa muistoksi. Ja niin, se paras ehkä oli kuitenkin kun sain kultaisen kasteristi-korun kaulaani. Se oli kyllä yliveto! Pieni ja siro kultainen risti ketjussa. Se oli mulla sen toimituksenkin ajan kaulassa.
Kerttu oli kiltisti sen toimituksen ajan. Sekin tosin kävi siinä ensin isin sylissä, sitten erään mun tulevan kummin sylissä ja sitten lopuksi se meni äidin syliin.

Kun sitten alettiin kahvittelemaan, niin tunnelma oli jo rentoutunut.
Maistelivat kakkuja ja tarjottavia. Arvaatteko että mä nukuin! :D
Kuulin äidin sanovan mun sylikummille siitä ananas-mango täytekakusta ettei se maistanut hänestä lainkaan mangolta ja että se olis ollu aavistuksen liian kuivaakin...
Samapa se, kaikkea tuntui jäävän yli ja paljon! Mä en vielä voinu auttaa syömä puuhissa, kun mulle ei saa oikein antaa muuta kuin sitä korviketta..toistaiseksi.
Päivä oli oikein kiva ja onnistunut-ainakaan minulla ei ollut valittamista mistään.
Eikai mikään voi olla koskaan täydellistä? Joten sallittakoon ne pienet harmituksen aiheet äidilleni. Eikai se ole pohjimmiltaan täydellisyyden tavoittelija sitten? :D
Jospa ei viskaa häneen siinä suhteessa sitten...osaan varmaan muustakin ottaa päänvaivaa.

Kiitos kaikille jotka arvasitte nimeäni/osallistuitte juhlapäivääni/ lahjoitte minua tai siskoani. Mä sanoin äidille, että alkaa naputtelemaan sitä mun nimeä sähköpostilla siitä tietoonsa tahtoville. Mä oon ihan tyytyväinen itsekin mun nimeen, mutta toi äiti puhuttelee mua edelleen "Lanttuna"..haittaakse?
- Ei mua ainakaan, kun olen jo tottunut siihen. Ei nimi miestä/naista pahenna, jos ei nainen/mies nimeä. :)

Tämän kirjoitti: Lanttu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti