lauantai 3. marraskuuta 2012

Uuniriisipuuroa.

Aamulla heräsin ja mieli teki ihan mielettömästi uuniriisipuuroa mansikkasopan kera.
Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Se kun olisi aika vaivatonta tehdäkin.
Kun ruoka viimein oli valmista, herkuttelin sitä suurella nautinnolla.
- Että se oli hyvää!
Kerttu söi lähinnä sopasta mansikat vain, tahtoen niitä aina lisää saatuaan syötyä annoksestaan joka ikisen.
Yritin tottakai huiputtaa hieman, että "Syö sitä lientäkin, se on sitä mansikan mehua (niinkuin osin olikin + sekamehua). En vain onnistunut siinä kovin hyvin... xD

Mies kävi pihalla siivoamassa edellisten asukkaiden koirien jätöksiä kun ne oli tulleet esiin lumien sulaessa. Samalla hän avasi erään salaojaputken pään ojan luonta.
Huikkasi ovelta minulle juuri kun olin lähdössä Kerttua päikkäreille laittamaan, että:
- Tarvitseeko joku muhkeaa sammakonreittä?!!
- Anteeksi että MITÄ!?
- Salaojaputkessa on kaksi hirmuisen isoa rupikonnaa...että ei ihme jos on tukossa.
En edes kysynyt oliko ne eläviä vai jo ajassa iäisyyteen siirtyneitä. xD
- No kiitos kysymästä, mutta en ole niin nälkäinen.

Eikä se Kerttu taintunut päikkäreille. Leikki vain autolla jonka oli mukaan sänkyyn ottanut.*huokaus*
Itse kyllä sain hetkisen levätyksi ja noustessani jaksoin alkaa lajittelemaan 4 muovipussillista villavaatteita omiin pusseihin. (jokaiselle perheenjäsenellemme oma pussi johon sulloin kaikki lapasesta-villasukkiin lähtien. Jokainen löytäisi nyt omansa niistä.
Omapussini `turposi` niin suureksi ettei meinannut mahtua kiinni. Kävin sen uudestaan läpi ja 1/3 pussista vajui, sillä otin surutta risaksi menneet pois ja pistin kylmän viileästi ne roskiin. Tilalle kun jäi villasukkiakin useammat parit + lapasia!

Eilen sain tietää, että tyttäreni kummin appiukko oli menehtynyt sairastettuaan jo pitkään.
Muistakaamme tänään kaikkia rakkaitamme jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen.
Itse yritän muistaa sytyttää illalla (kunhan tyttö nukkuu) niin ainakin yhden kynttilän pöydälle jolla kunnioitan edes menneiden rakkaimpieni muistoa.
Tehkää tekin niin, jos vain pystytte.



Levätkää rauhassa mummo ja ukki sekä oma Mimmi koiruuteni... Ikävä on teitä sanoinkuvaamattoman suuri...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti