keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Ilmapallojalkainen.

On meinatkaas jonkin verran jaloissa turvotusta jo/vieläkin, näin aamusta - jos sitä oli illallakin niin tuntuu olevan edelleen.
Joinkin heti noustuani miltei ½L vettä ja alkaa se (ehkä) hieman helpottamaan...

Tänään olisi rv 40+6 ja neuvolassa käynti iltapäivän puolella (klo 14).
Anoppi lupasi tulla meille siihen mennessä tytön kaveriksi jotta minun ei tarvitse viedä tyttöä heille. (Matka ei olis ollu kuin n.300m meiltä heille, mutta... en alkanut kinastelemaan mokomasta.)
Saa nähdä mitä siellä nyt sitten "viisastuu". Tuskin mitään...

Eilen tyttö sanoi hauskasti "magneetti" sanan. Hältä se vaikea sana taipui suussa seuraavanlaisesti: "manenkeetti!"
(Muutamia muita sanojakin hältä tähän esimerkiksi:
suihku= "huikku"
sipsiä= "hippiä"
traktori= "akkia/akia"
Siru (koiramme)= "hilu" (eräs lähisukulaisemme nimi on myöskin Hilu. xD )
ulkona= "ulolla"
koulussa= "koululla"
töissä= "töittä"
hiukset= "huikkut"...jne
(Kuva lainattu Googlen kuvahausta hakusanalla "hymiö")
Eipähän tässä nyt oikein muuta...

No se, että illasta kun nukutin tyttöä hänen petiinsä, oli asentoni sen verran huono, että ONNEKSI isäntä kuikkasi sinne huoneeseen ennen kuin meni itse nukkumaan. Säästin sillä tavoin 1 viestin lähettämisen hänelle. Yritin ja yritin päästä ylös pedistä (matalasta sellaisesta ja huonosta asennosta herättämättä tyttöä jonka ARVELIN nukkuvan jo..) xD
Tuo tyttären petikin alkaa olemana jo niitä "viimeisiä paikkoja" minne tekee mieli mennä sen mataluutensa vuoksi. Oli kyllä tunne kuin selälleen kääntyneellä koppakuoriaisella joka yrittää ja yrittää -pääsemättä kuitenkaan ylös/kääntymään toisinpäin jatkaakseen matkaa.

Palaan kuulumisiin neuvolan jälkeen- ellei sitten tule jotakin mikä estää sen... ;)
Hauskaa aamua- hyvää huomenta siihen saakka jokaiselle! 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Pukin metsästystä aatoksemme...

Hyvää huomenta!
Tässä mökissä on jälleen herätty aamuun uuteen. (yö takana ilman mitään merkkiäkään mistään synnytykseen viittaavasta...) Varpaissa tuntuu pientä turvotusta samoin sormissa, that´s all.

Eilen illalla sain hoidetuksi erään jouluumme liittyvän pienen, mutta lapsille kenties niin suuren asian. Mieheni setä kävi appiukkoni kanssa meillä -sopivasti tulivat kun mies oli pojan kanssa kaupassa käymässä ja tytär nukkui päikkäreitään, kysyin oliko sedällä jouluaatto jo miten kiireinen, jos kävisi meillä joulupukkina lapsillemme?
- Ei minulla ole vielä mitään suunnitelmia/ varauksia sille päivälle joten kyllä se vain sopii.
Mistään tarkemmasta kellonajasta me emme kuitenkaan puhuneet, mutta onpahan nyt toinen meistä (minusta& miehestäni) saanut asian hälle tiedoksi, jotta meille on joulupukki oikein tervetullut ja toivottu vieras tuolloin.


Tämä samainen mies kävi meillä joku vuosi sitten myös tätä virkaa toimittamassa ja hyvin meni. Silloin  meillä vain oli Kerttu kovin pieni vielä. Etteipä ollut Kertun 1.joulu v.2010, silloin poika olisi ollut 4vuotias...

Eilen sain myös "Joulukortit 2012"-projektiani hivenen etenemään. (Valitettavasti lähetettävien listakin piteni, kun muistin muutamia henkilöitä vielä lisää, joille olisi kortti kenties `laitettava`- vaikkakin omasta tahdostani, mutta se vaatii sen, että saan tehdyksi niitä lisää. Nyt kasassa on huikeat 8 kpl:tta kortteja joista uupuu edelleen ne "tekstit", mitä olen aikeissa niihin värssyillä...Nooh, eikös se ole jo hyvä jos on valmiina ensi jouluksi "aihioina" kirjoittamattomia joulukortteja :D
Laskin, että jos jokaiselle laittaisin omatekemän kortin, niin saisin vääntää niitä ainakin 16kpl:tta. Näin ollen urakkani olisi jo miltei puolessa...ei, 1/4 siitä urakasta olisi kai takana vasta... tai ÄSH! En minä osaa ajatella asiaa matemaattisesti.

Illalla lasten nukahdettua paketoin tyttäremme paketteja pari pientä, sillä juuri kyseinen joulupapperi loppui kesken. Pakettiin katosi mm. violetti tunika paita + Bamse dvd sekä toisesta paketista paljastuu sitten kylpyvaahto. Kylpyvaahdon paketoin muistuttamaan "paperista käärenamia" ;)
Ystäväni lapselle (jolle olen laittamassa muutoinkin vaatepakettia) kääräisin myös 1 piparikuosisen bodyn jo aikaisemmin päivällä vastaavanlaiseen pakettiin. ;)
Ajatukseni oli, että jotenkin oli vain "PAKKO" laittaa siihen mukaan jotakin uuttakin, eikä pelkästään tyttömme käytettyjä vaatteita (joista osa oli jo tytöllemme tullessa valmiiksi käytettyjä, mutta ovat edelleen mielestäni kelpoja pideltäviksi kotioloissa.)

Mitähän sitä oikein tänään keksisi... jaa-a. jospa antaisi kerrankin päivän näyttää mitä se tuo tullessaan ilman ennakkosuunnitelmia.
Huomenna onkin neuvola-päivä minulla. Tänään viikot siis 40+5.

(Pitäneekö muuten paikkaansa sellainen asia, kun eräs mieheni työkaveri-naispuolinen, oli sanonut hälle, että jos lapsen syntyminen menee yli lasketunajan, niin se voisi syntyä sitten varsin nopeastikin kun alkaa syntymään?
...mietin vain, että minkähänlaisella rytinällä ja vauhdilla tämä meidän "Armas Lanttu-Nauriimme" sitten tulee kun on tullakseen...Edellisen kun silloin käynnistivät minua kypsytellen niin ei ole vielä kokemusta luonnollisesti omia aikojaan alkaneesta synnytyksestä...)

KIRPAKKAA TALVISEN PAKKASPÄIVÄÄ KAIKILLE! :)

maanantai 26. marraskuuta 2012

Mainosten orjat.

Kävimme sitten eilen iltapäivästä ihan suuremmalla kylällä ostoksilla. (Siihen meidät taisi innoittaa ihan vain sieltä eräästä kaupasta tullut mainos...heh.)
Kylläpä sitä rahaa paloi, jos näin voisi sanoa. (yhteensä humputimme miehen kanssa takuulla n.100€!!!)
Olipa mukana joululahjojakin lapsille + eräs muu pieni yllätyksellinen tuote, joka on menossa erääseen pakettiin. (siitä ei enempiä ettei asia vain paljastu liian aikaisin...anteeksi vihjaus!!!)
Tuolla odottelee nyt paketointia tytölle:
* Kylpyvaahtopurkki

* Kaunis kukka-paita (tunika)

*Pesuainepakkaus (mallia/merkkiä Hello Kitty)


*(Tytölle on vielä postissa tulossa- kassakone ainakin.)


Pojallekin on odottamassa paketointia muutamat hankinnat. (En vain kuollaksenikaan jaksa muistaa mitä ne olivat, sillä mies on lähinnä tehnyt ne ostokset.)
Minulta poika tulee saamaan ainakin -kunhan se nyt tulisi postissa ensin- Angry Birds-tuplahihaisen paidan. (Tästä mietinkin antaisinko sen hälle jouluna vai jo tämän "Lanttu-nauriin" synnyttyä muka siten että "Lanttu-Nauris" olisi tuonut lapsille tullessaan pienet paketit...) Katsotaan nyt....
(Pojalle on tulossa myös postissa muutakin joulutavaraa joista muistan ainakin laatikollisen legoja(pieniä) + Lego poliisiasema, sekä spiderman-asu.)
Menee taas varmaan överiksi meidän lahjaostot, mutta... joka ikinen vuosi olen päättänyt että ostan VAIN muutaman läheisimmilleni (läheiset= oma perheeni, mies ja lapset) mutta silti se mopo karkaa käsistä ja olen aina jotakin pientä edes hankkinut lähipiirini ulkopuolellekin jääville.

Kerttu nukkui viimeyön omassa huoneessansa (ovi auki, mutta silti!)
Aamulla heräsi kyllä siinä klo 05 jälkeen kun valo taisi paistaa hänen silmiinsä avoimesta ovesta. Miehen lähdettyä töihin n. klo 06, menin tytön kanssa meidän petiin jonne hän sitten lopulta nukahti uudestaan. (ja nukkuu edelleenkin).
Nyt olisi ollut hyvää aikaa tehdä niitä "joulupukin" askareita; kuten paketoida hänen lahjojaan, mutta ehtiihän ne.

Joulukortteja olisi alettava tekemään nyt kenties ihan urakalla jos meinaa saada kaikille joille on ajatellut laittavansa niin tehtyä. Sitä projektia olisi kyllä koetettava toteuttaa eikä vain puhuttava siitä aina "pitäisi...pitäisi". Olisi tartuttava sitä härkää ihan sarvista kiinni! :D

Viimeyö meni varsin normaalisti. Ainoa "ikävätunne" oli kylkeä kääntäessä kun tuntui että repeääkö vatsa vaikka hyvin hyvin hitaasti sen käännöksen suoritinkin.

Tänään onkin meillä sitten viimeinkin luvassa tätä ruokaa...
(makkarakeittoa, ellei kuvan keitos siltä näytä...Kuva lainattu google:n kuvahaulla "makkarakeitto"...)

Pupupullaksi muuttui ohjelma.

Niin se vain on, että aina ei kaikki mene niinkuin olisi suunnitellut.
Olimme lähdössä tytön kanssa aamulla n. klo 8 maissa jo kaupalle, kun sitten pihalle mentyä huomaan ja oikeammin muistan että :
"No ne meidän rattaat on autossa peräkontissa ja auto on isännällä töissä! jotta eipä sitten lähdetä kävelemään kaupalle hakeaksemme makkarakeittotarpeita..."

Siitä kehdannu heti sisällekään takaisin lähteä, niin päätin ett' ollaan sitten ulkona jo aamusta edes hetki.
Kerttu halusi vetää perässään rekkaa ja minä sain puhutuksi hänet rekan kanssa takapihallemme. Siellä hetki istuttuani katsellen tytön leikkejä alkoi vilu puistaa ja ajattelin että kun kerran meni näin uusiksi suunnitelmat, niin ottakaamme koiruuskin mukaan ja käykäämme pieni lenkki kävelemässä läheistä jalkakäytävää. Saisi koirakin pienen aamulenkin.
Niin lähdettiin koko sakki ja tyttö veti narussa perässään rekkaa niin että rekan renkaat vain raklatteli asvaltilla.

Tuli viimein aika kääntyä jo kotiapäin takaisin ja mietinkin, millä saisin tytön suostumaan takaisin kotiin paluuseen, hän kun oli inttänyt muka jaksavansa kävellä kaupalle. (okei, matkaa ei olis kuin 400m/suunta, mutta minä puolestani en ehkä jaksaisi enää ostosten lisäksi kantaa tyttöä TÄSSÄ TILASSA joten siksi päädyin kävelylenkkiin...)
Keksin, että ehkä voisimme tehdä leipoen pupupullia, kun kerran kaupalle emme päässeet.
- Lähdetään kotiin ja tehdään pupupullia, sinäkin saat leipoa oman! Sanoin Kertulle.
Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä kun rekan nokka oli jo takaisin paluusuuntaan ja tyttö alkoi hupattaa pupuista. :)

Kotia päästyä tein pullataikinan kohoamaan ja sillä välin siivosin keittiönpöytää ja tiskasin jo likaamani astiat taikinan tekemisestä.

Sitten Kerttu käsienpesulle, hiukset kiinni  ja essu eteen. :P
Oli muuten vinkeän näköinen tyttö, hiukset ponnarilla essu edessään.
(Eikös siihenkin tullut pieni `muutos`tai sanoisinko hidaste, kun neiti alkoi juuri ennen käsienpesua höpöttää että "Kakka tuli!" .. Olihan se ensin siivottava ja vaihdettava se pois...)
Viimein pääsimme leipomaan ja neiti oli niin suloinen kun annoin palan taikinaa, niin hän mäiski sitä pitkin pöytää jolla leivoimme. Minä tein pupuille korvat, tyttö sai laittaa rusinoista silmät sitten. Minä myös voitelin ne, sillä en ajatellut ollenkaan että tarvitsenhan 1 kananmunan niiden voitelemiseenkin. Sen sijaan keitin loput munat tytölle, hänen niitä halutessaan. (sen 1 jätin pullataikinaan mutta en ajatellut ihan loppuun saakka taaskaan...heh.)
Siksipä voitelin pullat maidolla. (Kiitos äitini joka oli kotona vapaapäivällä ja saatoin kysyä hältä paniikissa apuja. Onneksi hältä löytyi muunkinlainen neuvo kuin "sinun on käytävä kaupasta ostamassa kananmunia..." Sillä se oli juuri se asia, jota juuri nyt en voinut tehdä. :/


(kuva lainattu google kuvahaulla netistä, sillä kamerassamme ei ole akkua jäljellä saadakseni kuvattua tytön mäiskimät pupupullat...)

Tekaisi se tyttö sitten yhden pullapojankin. (äidin avustamana) ja muutaman kummallisen möykyn. Osalle pupuista silmät meni jokseenkin "kieroon" sillä ne tulivat niille kylkiin... ilmeisesti neiti ei oikein hahmottanut niitä korvia joiden paikkeille ne rusinat olisi täytynyt tökätä. (näin kävi jos en sanonut osoittaen mihin kohti seuraavaksi tulisi tökätä rusina...heh)
Hyviä pullista kuitenkin tuli! Sitä ei voi moittia ja uuni paistoi ne oikein moitteettomasti. Ainoa pieni minua häirinnyt tekijä oli se, kun maidolla voideltu pinta hieman tummui minun makuuni liiaksi. Mutta olisipa siinä huonomminkin voinut käydä joten en valita. Pullat olivat kypsiä sisältä (ainakin ne 2 jotka olen jo maistellut).

( Tämä kuva lainattu myös netistä google kuvahaulla)

En voi muuta sanoa kuin että:
Enkähän tule leipomaan toisenkin kerran tytön kanssa (ja miksikäs ei poikakin voisi olla mukana, kunhan vaan olisi kotona. Nyt hän oli koulussa...)

Eilen tilasin muuten pojalle joko joulupakettiin tai /vai antaisinko sen sitten kun tämä "Lanttu nauris" on syntynyt..Angry birds- tuplahiha paidan.
Vielä olisi sitten ostettava jotakin myös tytölle, mikäli ehdin ennen kuin tämä "Lanttu-nauris" päättää pungata ulkomaailmaan...
Mitä mieltä olette, onko siinä mitään järkeä antaa olevinaan syntyvältä lapselta lahja isoille sisaruksilleen, sillä onhan hän jo lahja sinänsä itse pelkästään syntyessään jo....?

Jaahas... taidanpa ottaa imurin, kenties se jouduttaisi "Lanttu-nauris" asiaa, kun imuroisin keittiön lattian ruoan muruista. :)

(Nuunuu imuri kaapista ulos ja huudattamaan / ruokkimaan sitä, ettei näe nälkää... :D )

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Aamun mietteitä.

Niinpä vain sain eilen illalla tyttäremme nukahtamaan omaan huoneeseen- hänen omaan sänkyynsä. Vaati se minulta tosin ensin muutaman kirjan luvun sekä sen päälle about 10x "kehtolaulun"laulantaa päälle -ja toki sitä hälle lauloinkin.
Viimein hän nukahti ja äiti hiippaili pois...

Illalla, paljon myöhemmin tuon jälkeen iski minulle kamala tarve/mieliteko viimeistä colatölkkiä kohtaan jonka tiesin jääkaapissa olevan. Päätin hillitä kuitenkin itseäni sen juomisen suhteen, sillä kello oli jo miltei 23 ja sen juominen olisi tiennyt vain lisää wc-rallia yöksi. (Puhumattakaan, kuinka sen juominen olisi voinut vilkastuttaa "Lanttu-nauriin" potkimaan...)

Tiedossa oli, että herääkö tyttö yöllä nukkuessaan nyt omassa huoneessansa, vaiko eikö heräisi?
Tämä oli kysymys joka oli mielessäni mennessäni pitkälleni.
Heräsin joskus klo 01:44 ja wc-hätähän se oli joka minua herätteli. Samalla kuulin tytön huoneesta hänen sanovan jotakin, mistä en saanut selkoa...
Aloin kammeta itseäni ylös mennäkseni wc:n ja poiketakseni matkalla tyttäreni huoneessakin.
En ehtinyt ylös saakka, kun tytön huoneesta kuului kopsahdus.
- PUTOSIKO SE SÄNGYSTÄ! sanoin ääneen , jolloin mies pomppasi nopeasti ylös sännäten edeltä katsomaan, sillä tyttö alkoi itkeä varsin vuolaasti.
Minun oli nyt jo mentävä sinne wc:n suoraan tässä vaiheessa , mutta tullessani sieltä näin kuinka mies istui tyttäreni sängyllä tuudittaen tätä sylissään. *oih, miten suloinen näky-ajattelin* ja hipsin omaan petiin. Päättelin, ettei siinä enää minua taidettu tarvita tilanteen ollessa hallinnassa.


(jälkeenpäin olen miettinyt, sanoiko tyttö ensin "maitoo.." vai mitä. Minusta hän on joskus ennenkin puhunut unissaan...heh)

Ei mennyt kauaa, kun mies tuli petiin takaisin. Tyttö jäi nukkumaan omaan petiinsä.
Hetkeksi.
Pian kuulin pieniä askeleita ja niitä säesti vaimea "äiti!...äiti! " niiskutuksen kera.
Minä nousin istumaan ja näytin puhelimestani valoa ovelle ja tyttö tuli sieltä meidän huoneeseen. En voinut olla sanomatta hälle:
- Tule tänne äidin viereen...
Ja tyttöhän kipitti omat lempiunipehmonsa kainaloissaan.
Pian sain tuntea tutuiksi tulleet pienten jalkojen sitkutukset selässäni tyttömme kääntyillessä ja hakiessaan paikkaansa. :)

Onhan tuo jo hyvä alku, kun nukkui 1.yönä edes 6h ennen kuin tuli viereemme! :D
Tänään jatkamme jälleen harjoituksia. En meinaa antaa periksi. En noin helpolla vielä, sillä näitä viereen pyrkimisiä tulee vielä monen monta jatkossakin, sitä en edes epäile.

Tänään rv 40+3. Ei mitään muuta kuin edelleen hellät/arat nivuset ja illasta muutama "tuikkivampi" supistus + yöllä myös kääntäessäni kylkeä/asentoa vaihtaessani....
Mies sanoi aamulla, että:
-. Jos se ei synny perjantaihin mennessä, niin en lähde firman pikkujouluihin silloin ollenkaan.
Ne olis just perjantaina aamusta alkaen ja paluu olis joskus yöllä mahdollisestikin. Reissu vain on jokseenkin meistä katsoen `kaukana`että tästä syystä hän mietti pois jättäytymistä koko reissulta. Ja olisihan se hieman hankala hänenkin lähteä taksilla sieltä keskenkaiken pois JOS minulle lähtö sinä aikana tulisi laitokselle...aijai... ei olisi minusta kovin hauskaa ajatuksena.
Hieman nostattelee jo kyyneleitä silmiin pelkkä ajatuskin, kun mies jos leikillään/tosissaan sanoo , että:
- Sitten kun sinulle tulee lähtö sairaalaan, niin soitetaan ambulanssi ja minä vien lapset ensin hoitoon isovanhemmille ja ajan sitten itse perässä sinne...
 Ensimmäinen ajatukseni on vain ja aina: " EHDITKÖ SINÄ SINNE ENNEN KUIN SE ON SYNTYNYT!?"
Jos tuon sanon ääneen, mies sanoo:
- Ehdin... ajan taas 200km/h.
- EIKÄ!
*sitten minua alkaa vesityttelemään ajatus siitä, miten hän tavallaan vaarantaa paitsi oman henkensä, niin myös mahdollisesti muiden kanssa tielläolijoiden turvallisuuden- VAIKKA onhan se sallittua ajaa hätätilanteessa yli nopeusrajoitusten, mutta...-se ajatus...*

Aamupalaksi nautiskelin sitten todella terveellisesti-suorastaan ennekuulumattomasti, sillä join aamulla sen cola-tölkin ja nautin joka pisarasta jonka kurkustani alas valuttelin.
Nyt, kun meillä on joka huoneessa samanlainen laminaattilattia, meiltä puuttuu enää "Lanttu-nauriin" vaatteille säilytyspaikka.
Kaappi olisi joku ostettava, ellen sitten ostaisi sellaista hoitopöytää jossa on alla ne laatikot ja laittaisi hänen vaatteitansa sellaiseen... Mietinnässä on ja kiirus tulee pian, sillä eräpäivä hänen saapumisessaan on jo ohitettu.

Eilen varasin meille 6hengen tummanruskean ruokapöydän eräältä kirppikseltä. Tai sanotaanpas että menin seuraavaksi jonoon, ellei edellinen sen ottava ottaisikaan sitä. Toivotaan että se jäisi meille. Se olisi juuri väritykseltä ja mallilta sellainen kuin olemme aikeissa hankkia. Uutena se maksaisi yli 1000€, mutta tämä olisi nyt vain 80€ ja on ihan lähellä meitä vielä. Sen pöydän myyjän kanssa olen tehnyt kauppoja jo 2x aikaisemminkin, ja luotettavaksi kaupantekijäksi olen hänet todennut.



Eipä siinä sitten muuta kuin oikein mukava maanantaita kaikille!

Lattiaa lattiaa...

Nyt on meidän talossa jokaisessa huoneessa sitten samanlainen laminaatti lattiana.(pois sulkien tietenkin eteinen ja pesutilat + kodinhoitohuone, joissa on kaakelilattia.)
Niin, ja luullakseni wc:kin saa kaakelilattian vielä, ellen ole "nukkunut" jolloin asiasta on ollut puhetta tai ollut ajatuksissani etten ole ymmärtänyt kuulemaani.. :D

Tänään ei siis ole ollut mitään erikoisempaa tekeillä. Eilisessä olikin ihan tarpeeksi kun kävimme Kuopiossa Suurmarkkinoilla. Sieltä mukaan lähti mausteita, namia (lahjaksi ja ihan lapsille syötäväksi), ja mitäs vielä...niin askarrustarroihin sorruin joten olenkin saanut tänään +2 joulukorttiakin tehtyä projektiini "Joulukortit 2012". Nyt niitä on vissiinkin yht.7kpl:tta! xD
Vielähän nuita ehtii, mutta kun piti valita TAAS kerran sellainen hitaanpuoleinen tekniikka että on enemmän mitä näpertää. :)
Ehkä joudunkin miettimään todella tarkkaan KENELLE laitan tuollaisen "suuremmalla työllä" tekemän ja kenelle sitten teen (pakosta ajan loppuessa kesken) sellaisen jonkin nopsemmin tehdyn tekeleen... :)

Kaikki riippuu kuitenkin KOSKA tämä "Lanttu-Nauriimme" päättää syntyä ja kuinka se kaikki menee...kauanko pitää olla minun laitoksella(tai lapsen)... yms.

Tänään siirsimme Kertun pedin hänen omaan huoneeseensa, koska mies laittoi appiukkoni kanssa sen lattian meidän makkariin laminaatille. Kaikki oli siirrettävä pois alta. Noh, meidän peti oli kyljellään sen aikaa, että sai osan tehtyä, jotta petiä ei tarvinnut alkaa purkaa pulttauksistaan. :D On jokseenkin työläs ja alkaa jo liitokset olla siinä kunnossa ettei sitä enää montaa kertaa "pura-kasaa-pura..."

Ei ole olot muuttuneet, eli ei merkkejä synnytykseen lähdöstä. *huokaus*
Pientä supistelua aika ajoin joka ei ole kivuliasta. Aavistuksen jolloinkin on "tuikkivampaa" ollut, mutta siihen se on jäänyt...

Tänään söin kenties elämäni pahinta KEBAB-lihaa! Ostin pakastealtaasta jo viikolla valmista kebab-suikaletta odottamaan meille pakkaseen hetkeä kun tekisin sen... nyt tein ja voi että mikä määrä siinä oli sellaisia "ikäväntuntuisia sattumia" ettei nitä voinut syödä!
Riisit kyllä söin ja osan Kebab-eläimestäkin joissa ei ollut niitä "sattumia".
Huomenna alkaa taas viikko alusta ja olenkin aikeissa koettaa saada vuorostani vaatepakettia lähtemään kaverilleni.
Katsotaan nyt mitä kaikkea siihen pakettiin saan kerätyksi meidän neidiltä pieniksi käyneistä kamppeista. :)
Joulukortin sinne sujauttanen myös yllätykseksi...  *<:)

perjantai 23. marraskuuta 2012

Ilmapallo

Ei syntynyt tämä "Lanttu-Nauriimme eilen. Ei...
Alkakaamme nyt jännäillä (tai siis puhun itsestäni)  paljonko hän antaa odottaa tuloaan eli menee yli `lasketunajan` .
Yöllä sain juosta kyllä wc:ssä varsin tiuhaan. (varmasti 2-4h välein!). Ja että se tuntui inhottavalta kun oli ylöspäästyään otettava ne `ensiaskeleet`kun vatsa tuntui painavan (painaen alaspäin ja antaen tuntemuksen sen repeämisestä.)
Aina herätessäni kuulostelin, "Onko minun tarvetta nousta sinne wc:n ja hieman olojani kuulosteltuani päätin sitten nousta.

Kävimme eilen kaupalla (suuremmalla sellaisella naapurikaupungissa jopa).
Ostin lastenleffan "Möröt Vs. Alienit".
Siinä oli ikäsuositus "7" (lapsemme ovat 2,8kk ja 6,1v).
Illasta sitä asetuimme katsomaan koko sakilla, isä lämmitti siinä samalla leivinuunia.
Minä nautin siinä tuopposellisen vettä ja koetin parhaani mukaan pyöritellä nilkkojani ja pumppailla varpaitani koukkuun-suoraksi-koukkuun...sillä ne olivat melkoiset ilmapallot.(varpaat ja jalkapöytä nimittäin!)
Jos jollakin pitäisi niitä `kuvata`niin eiköhän alla oleva kerro enemmän kuin sanat:

Kuvan koiran kaikki "ulokkeet" jos kuvittelee minun jaloiksi, sääristä alaspäin, niin voi kuvitella (tai ainakin yrittää!) mikä tunne on kun koukisti varpaat ja tuntui että poksahtavatko ne kuin makkarat. Jalkapöytäkin oli kerännyt hyvin nestettä, nekin tuntui ja näyttivät varsin muhkeilta. :D

Illalla tyttömme teki sen toisen kerran unille häntä laittaessani sitten... ei meinannut enää alkaa omaan sänkyyn. Edellisenä iltana olin tehnyt kamalan virheen, antaessani hälle periksi-> tulla meidän viereen jossa hän nukkui sitten aamuun saakka. Syy siihen oli se, että minun oli niin tavattoman vaikea istua siinä hänen sänkynsä reunalla isoine vatsoineni, kun tuli tunne etten saisi henkeä.(Haukottelin ihan koko ajan...laula siinä sitten lapselle unilaulua-> melkoisen katkonaistahan se silloin on...)
Nyt tein niin,että kun tyttö nousi sängystään mennen meidän petiin ja koettaen minua että jos saisi tahtonsa läpi:
Tyttö: - Äiti vieleen...
Minä: - Äiti nukkuu sinun sängyssä jos sinä menet sinne... tule tänne äidin viereen omaan sänkyysi.
Tyttö: - Ei halua!!!...äiti vieleen!
Minä: - No, äitipä alkaa tähän sinun sänkyyn nukkumaan, hyvää yötä...
Tyttö: - EIIii!!!! *pientä (kiukustunutta)itkua ja tyttö tuli omaan sänkyynsä kuitenkin hetken kuluttua huomatessaan että minä en ole aikeissa tulla isoon petiin hänen viereensä vaan aloin todellakin hänen sänkyynsä*

Siinä sitten lauloin ja välistä hyräilin hänen tahtomaansa/vaatimaansa "Tuu-tuu-tupakkirulla"-kehtolaulua kunnes hän oli unessa.  

Tälle päivää ei ole itselläni suunnitelmia. Mies menee pojan kanssa kuitenkin käymään aamusta talkoissa. Eiköhän sitä jotakin keksi tälle(-kin) päivälle. :)

Tutin keittäjä

Kyllä tuntuu jaloissa turvotus ihan ilman että niitä tarttee juurikaan katsoa!
OI KAMALAA!!!

Aloin kuitenkin tässä-saadakseni muutakin aikaan kuin tytön vaatteet kaappiin, niin keittämään "Lanttu-Nauriillemme" valmiiksi jo eilen ostamiani tutteja.
En ostanut kuin 2kpl:n pakkauksen MAM-merkin ensituteja (silikonisia) ja mahd.neutraalein värein& kuvioin, jotta sopii sekä tytölle että pojalle.
Täytyiskin kokeilla sopiiko se eräs aikoja sitten tilaamani tuttinauha niihin tämän mallin tuteihin kiinni!
- Siispä taas kerran tuumasta toimeen. 

Laskettuaika.

Juu, ei näy haikaraa eikä haikalaakaan...
Ei tullu vaavia ainakaan vielä siitä margariinipaketistakaan. Sillan alta en ole käynyt edes katsomassa...*huokaus*
Viimeyön juoksutti kyllä taas varsin tiuhaan wc:ssä- jos nyt jotakin muutosta lähiaikoihin voisi sanoa.
Se on aikalailla se 2-3h ja sitten herättävä ja könyttävä pimeässä huussia kohti kännykän näytönvalolla suunnistaen.

Kovasti se illalla muljuutteli ja potki, mutta siihen jäi. Ei tuo ole enää niin kovin supistellutkaan nyt. (joitakin yksittäisä ja kivuttomia, mutta mitäs niistä kun ei ne vielä ole merkkinä juurikaan mistään muusta kuin ehkä "valmistautumisesta" tulevaan.)

Äsken kävi mies kotona taas ruokatauollaan. Tein pakastimesta makkarapyttipannun, se kun tulee aika nopsaan niin ei tarvitse seisoksia kauaa hellan edessä.

Aamusta oli taas aika kivasti sormissa turvotusta.
Jaloissa alkaa tuntua pientä "painetta" seisoessani hieman pidempään ja illalla sen vasta sääristä huomaakin, miten on painunut pitkisten sivusaumasta kunnon rantu pitkin säärien sivuja. Puhumattakaan sukan reunasta joka on jättänyt varsin mojovan uran nilkkaan. :/
Enää ei öisin ole tarvinnut herätä sormia "puuduttavaan tunteeseen. Jospa se vesimäärä jonka iltaisin aina olen vedellyt ennen unille menoa olis auttava edes sen vähän...
Tosin siinäkin on sitä syytä miksi öisin on juostava wc:ssä...

Saisikohan meidän perheestä joskus vastaavaa otosta, tosin kuvattavat olisi ihmisiä, ei kissoja.
Tässä voisi olla tulevaisuudessamme otettu kuva jossa kissat esittävät lapsiamme.
Riippuu toki ajasta kuinka pitkänajan kuluttua kuva tästä hetkestä olisi otettu. - Saattaahan meillä olla jo useampikin lisää (tai edes muutama- ei voi tietää), jos vaikka niin päätämme ( ja niitä vain saamme) ja aikaa on kulunut vaikka +10v eteenpäin. :)

Tässä aamusta olen saanut tytön vaatteet hänen huoneeseen kaappiin ja seasta lankkasin pois hälle pieniksi käyneitä joita jo tarjosin ystävälle joka meille lähetti omalta lapseltaan jo pieniksi käyneitä (käyttämättömiä) vaippoja.

Eilisestä vielä hieman myös:
Sain tehdyksi pari joulukorttiakin! Wohou! Että nyt on muutama 1-sivun kortti odottamassa. Tartteis keksiä niihin vain jokin kiva jouluinen värssy.
(joka vuotuinen ongelma!!!) Joskus olen keksinyt itse riimitellen jonkin lorunpätkän liittyen jouluun.- eipähän ole muilla ainakaan samanlaista sitten ollut kortissa.
Tämän tyylisi joulukuusi-kortteja tein muutamista korteista, mutta latvatähdeksi laitoin sellaisen suuremman ääriviivat tähti-arran.
(täytyy katsoa jos saisin kuvan otetuksi niistä, ja saisin vaikka tännekin joskus edes laitettua...)

Alkaa laiskottaa, joten paree lähteä jotakin hääräämään, niin ei uni hiivi simmuihin. Heräsin kuitenkin JO klo 04:43 ja siitä saakka ylhäällä ollut.

Viikonloppumme taitanee painottua tähän ja huomen iltaan perheen yhdessäolon kanssa, sillä miehellä on aamulla talkoisiin meno jo klo 9... tullenee joskus puolenpäivän jälkeen.
Olisi meillä eräs Vares-elokuvakin katsomista tuolla odottelemassa, joskohan sen tänään ( tai sitten huomenna-JOS JAKSAMME) katsoa sen...

Mukavaa viikonloppua teille kaikille! :)

torstai 22. marraskuuta 2012

Jouluisia suunnitelmia...

Voi miten olisikaan kiva päästä shoppailemaan niitä turhuuksia näin joulun lähestyessä.
Elikkäs LAH-JO-JA.

En tiedä innoittiko minut nyt se, kun huomasin että minulle oli maksettu vanhempainrahaa KELAn toimesta.
- Tiedän toki, että heti tuhlailu ei tiedä mitään hyvää. Siksipä maksoin ensin miehelleni mojovansumman
(niistä pienistä rahoistani) että hän saisi jotakin korvausta minun tekemistä/ aiheuttamista kustannuksistani hänenkin eloonsa.
(mm. se tietokoneen hajoaminen kun tyttäreni särki sitä `hieman vain pilkkoen kirjaimia irti`...+ onhan tässä jo ollut muitakin laskuja joita hän on joutunut maksamaan omasta pussistaan minun ollessa rahallisesti heikommilla...)

Itselleni en taitaisi tahtoa kuin yhden kirjan. (mistä en edes tiedä onkohan se lukemisen arvoinen, mutta jossakin mielessä tuntui kiinnostavalta... Jari Tervon "Layla".
- Onko teistä kukaan lukenut sitä?
Kertokaas jos olette, että kannattaisiko siihen investoida. :)



Olisi kyllä varsin ihanaa ostaa Prismasta eräs "suklaaherkku" -kirjakin, jonka mukana taisi tulla jotakin suklaisia herkkuja niiden valmistukseen... mutta ehkäpä jätän nyt rohmuamatta liiaksi mitään kirjoja, sillä ei minulla ole liiemmin enää aikaa jäljellä lukemiseen...
Jos se joulupukki toisi... vaikka keneltäkäs minä sitä edes toivoisin, kun kukaan ei kysy minulta enää:
- Mitäs sinä toivoisit joulupukilta? Sitä kun on jo sen verran ikää, että joutuu toimimaan itse vähän niinkuin siinä "joulupukin" apurina järjestellen niitä lahjoja pienemmille lapsukaisille...
Aika aikaansa siis kutakin.

Toisaalta, voisin koettaa hankkia meille (minulle ja miehelleni) vaikka liput taas jonnekin, missä voisimme ns."rentoutua" edes hetken. Johokin leffaan tai vastaavaan... ;)
Niin, sikäli että saisimme lapsemme (sitten ne kaikki 3) hoitoon isovanhemmillensa, tai jonnekin toisaalle...

Saisinkohan tänään mieheni hakemaan kanssani sen paketin postista... Sitä voisi ainakin yrittää toteuttaa tältä päivältä.

Tyttö ei ole ottanut päikkäreitä ja tuskin saa nukutuksikaan, sillä tänään ovat mieheni ja appiukkoni aikeissa jatkaa lattian laittopuuhia tytön huoneeseen ja se ei ole ihan sitä "hiljaisinta" puuhaa... joten ellei tyttö ole SUPER väsynyt niin tuskin nukkuu siinä metakassa/paukutuksessa... mutta... mitä pikemmin sen lattian sinnekin saa, sen nopsammin pääsisi vaatekaappia kasaamaan ja laittamaan ne tytön vaatteet ihan kaappiin saakka.

Lemmikkimme "Milli" :)

Tyttäreni sai neuvolasta tultuani itselleen uuden ystävän.
Milli-muurahaisen!

Sellaisen nimen me hälle annoimme. :)
Tyttöhän sen bongasi tarkoilla silmillään keittiömme lattialla juoksemassa ja ryntäsi pöydästä heti tutkimaan sitä lähemmin.

(mielestäni oli varsin erikoista, sillä hän vaikuttaisi inhoavan kaikkia muita pieniä vipeltäjiä/ötököitä ja hyönteisiä...)


Pian hän nauroi lattialla istuessaan ja käski minua katsomaan;
- Äiti, kato! Äiti!!!! Kato!
*tyttö kihersi nauraa ja käänteli kämmentään välillä kämmenen taivasta kohti ja sitten taas lattiaapäin*
En nähnyt ensin mitään. Tarkemmin ja lähemmin tarkasteltuani huomasin, että hän oli ottanut sen muurahaisen kädelleen ja se vipelsi nyt hänen kädellään. :D
Itseäni hieman hirvitti, jos se olisi pujahtanut sen bodyn hihansuusta kiiveten jonnekin ylös hänen vartaloaan pitkin, mutta viimein tyttö tahtoi sen pois ja koetti ravistaa sitä irti kädeltään.
Sehän ei tietenkään lähtenyt joten minun oli mentävä avuksi.
Nyppäsin varoen muurahaisen lattialle missä se jatkoi vipeltämistään.

Kerttua se nauratti seurata sitä lattiallakin juoksemassa. Nyt oli vain varottava etten olisi "julma" äiti astuessani sen päälle, kun samalla lämmitin meille paistinpannussa eilistä ruokaa. :D


Sain tänään, ihan äskettäin askartelutarpeita joita olin tilannut. Paketti saapui ihan kotiovelle saakka (mielestäni EN kyllä ollut ottanut mitään kotiinkuljetusta siihen...heh, nooh, samapa tuo. Ei tällä vatsalla olisi oikein mukava ollut lähteäkään postille hakemaan pakettia. Vaikka sinne on asiaa muutoinkin meillä, sillä se kaverini laittama paketti odottaa siellä edelleen hakijaansa (minua...) kenties tänään sen sieltä saisimme haetuksi.  ;D

Odotus vain jatkuu...

Neuvolasta en kyllä saanut mitään "uutta" tietoa.
Ainoa `tieto`/`tiedo`jotka sain liittyivät vain minuun, ei niinkään suoranaisesti tilaani...

Verenpaine: 119/84
Pissa: puhdas
Painoa edellisviikkoon nähden +300g

turvotus: ++
Vatsanpäältä otettu mitta sentään oli EHKÄ -1cm vähemmän kuin edelliskerralla. (se ei tosin kerro pakosta mitään, sillä riippuu aina sikiön asennostakin, missä mittaushetkellä on...)

Seuraavan kerran ensi torstaina mentävä jälleen, ellei mitään ole ilmennyt sitä ennen, saati että olisi jo syntynyt. (Sitähän minä jo pikkuhiljaa olen alkanut toiveksia!)


"Lanttu-nauriimme" oli terkkarin mukaan liikkuvaisena yläkanavasa...

Ei tuo /nuo tiedot nyt niin mullistavia olleet.
Matka tk:lle tuntui vain jokseenkin nivusissa, vaikka se ei olekaan pitkä...
Tässä vaiheessa tuntuu kyllä pienetkin omat liikkumiset melkoisesti.



Voi haikara kun tulisit JOh... ei jaksaisi enää odottaa...

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Neuvola aamu.

Hyvää huomenta!
Heräsin jälleen (osin runsaan illasta nautitun veden juomisen vuoksikin) aamulla jo ennen kuin miehen kellokaan soi.
Totta puhuakseni, tuntui, että koko yön sain juosta wc:ssä juotuani illalla miltei 1L vettä.
Asiaa ei parantanut se, että myrkytimme varotoimena wc:tä mahdolliset edellisestä asunnosta mukanamme tulleet sokeritoukat. (niitä oli havaittu ihan yksittäisiä ja mies luki netistä, että ne voi siirtyä muutettaessa paikasta A, paikkaan B.)
Olipahan melkoiset kitkut -MYRKYN kitkut vielä aamullakin. (Myrkyssä suositeltiin, ettei tilassa olisi kukaan 10min sen sumuttamisen jälkeen.. siitä huolimatta vielä tuntienkin jälkeen tuoksu oli kammottava.) Voisin sanoa miltei että ainakin minut sellainen tuoksu karkoittaisi. :D

Nyt odottelen tässä anoppia meille saapuvaksi. Oli puhe, että jos hän tulisi siinä 8:30, kun aikani on klo 9 neuvolaan.

Mitään tuntemuksia ei liiemmin ole ollut asian etenemisen (Lanttu-nauriin syntymistä ajatellen) menee varmasti yli lasketun ajan...*huokaus* Vaikka eikai siinä, kunhan HÄN voisi synnyttyään hyvin. Ja etenkin, että se itse synnytys menisi sitten ongelmitta...
(Tänään siis rv 39+6.)

Postissakin pitäisi käydä kun minulle on tullut sinne ystävältäni vaippalähetys. (niin hän ainakin sanoi laittavansa omalta lapseltaan "yli/käyttämättä jääneet" ensivaipat". Siellä vaan olisi käytävä autolla, koska paketti on kuulema huono kannettava...ja varmasti jokseenkin raskaskin. En ala "urheilemaan" mitään laatikoita kannellen, sillä silloin ja tässä tilassa pienikin aika jo epämukavassa oloissa tuntuu pitkältä -puhumattakaan kantomatkasta, joka ei ole meitlä postille kuin n.400m, mutta kanteleppas huonossa asennossa pahvilootaa mukanasi ollessasi vielä RASKAANA niin No away!

Pistin tässä odotellessa pesukoneenkin päälle, saan levitellä pyykit kuivamaan ennen lähtöä.

Jonkinverranhan tuo nukuttelisi, mutta ei auta. Nyt ei toinna alkaa makoilemaan, vaan päinvasrtoin, on keskityttävä pysyttelemään hereillä :D

Taidan käydä kuikuilemassa joitakin blogeja, joita olen seurannut, kenties niissä olisi jotakin piristävää luettavaa :)


Mukavaa torstaita kaikille , palaan kertomaan neuvola kuulumiset myöhemmin tälle päivää, ellei mitään ihmeitä tapahdu.

Ja HUOMIO HUOMIO!
MUISTAKAA OSALLISTUA SIIHEN ARVONTAANI koskien syntymäisillään olevan lapsemme sukupuolen veikkaamista!!!
Laskettuaikani on jo huomenna, mutta katsotaan kuinka paljon "Lanttu-nauris" antaa jatkoaikaa arvonnan suorittamiselle. Arvon sen hänen synnyttyään jokaisen OIKEIN sukupuolen arvanneen kesken. :)

Keskiviikko vieraspäivä :)

Jopas on vatsa taas täynnä, muutakin kuin syntymätöntä lasta (jota siis EN ole syönyt vaan...noh, joka siellä edelleen köllöttelee antamatta edelleenkään mitään merkkejä pois tulostaan.)

Aamulla herättyäni laitoin karjalanpiirakat uuniin paistumaan ja join siinä jo silloin varsin varhain (klo 04:45) kupposellisen glögiä.

Ehdin siinä ennen vieraiden tuloa (ja jo ennen lasten heräämistä) kirjailla tyttönäni eräälle mummon naapurissa asuvalle vanhalle yksinään asuvalle mummolle.
Herättelin lapsista eskarilaisen klo 7 maissa ja siihen heräsi sitten sopivasti tyttökin ja aloin laitella aamupalaa heille.

Isä tuli hakemaan eskarilaista kouluun ja me jäimme tytön kanssa kahden kotiin (okei, oli koiruuskin kotona.)
Laittelin siinä sitten kahvin ja glögin tarjottavat esille lautaselle jotta kaikki olisi valmista niiltä osin kun vieraat saapuisivat.

Olin sitten laittamassa puhtaita pyykkejä kaappiin kodinhoitohuoneessa, kun sinne ikkunaan koputteli tonttu.


Se tiesi vain sitä, että mummo ja M-täti olivat tulleet pihaamme.
Huusin tytön katsomaan ikkunasta kurkkivaa tonttua ja hän hurjasteli paikalle mopollaan(kaivurillaan-kuten hän sitä potkumopoaan on alkanut nimittää katsottuaan niin kovin paljon Puuha-Pete dvd:tä )
- Huiiiij, toottu! Kerttu huudahti kun sanoin että:
- Katsoppas mikä tonttu kurkkii ikkunasta!?!

Sitten huusin ulko-oven olevan avoinna ja vieraat tulivat sisälle.
Sain toimia talomme esittelijänä M-tädille, sillä hän kävi meillä ensimmäisen kerran. Katsoin kelloa puhelimestani ja huomasin miehen laittaneen viestin että "Joko tulivat?"
Siispä vastasin siihen että" Kyllä, nyt ovat tulleet..."
Mies saapuikin jonkin ajan kuluttua käymään "näytillä" hetken aikaa. Olin sopivasti siihen laittanut juuri kahvit ja glögitkin pöytään kaikkine tarjottavineen.
Sai hänkin samalla haukata hieman kahvin kera karjalanpiirakkaa.

Nyt odottelen sitten, että mahtaako mies tulla ruokatauollaan käymään kotona. Ei osannut sanoa takaisin lähtiessään joten pieni epätietoisuus sen asian suhteen tässä on.

Edelleenkään ei ole mitään merkkejä mahdollisesti alkamassa olevasta pienen "Lanttu-nauriin" syntymään alkamisesta.*huokaus*
- Joo, tiedän että odottavan aika ON pitkä....

Kerttu raklattelee mummon kanssa tuolla varsin iloiseen. Ainoa pieni "miinus" on heillä joidenkin sanojen kohdalla siinä ettei mummo oikein saa selkoa mitä tyttö milläkin sanallaan tarkoittaa. Tämä juuri siitä syystä, kun tyttö korvaa monia konsonantteja H-kirjaimella.
(Näitä korvattuja kirjaimia on esim. S-, R-, V-/M-/N, jne.)
Saa siitä selkoa kun vain pääsee jyvälle mistä asiasta mahtaisi olla kyse  :D
Huonomminkin voisi olla, mutta näin tällä kertaa. Näin meillä :D

Huomenna neuvola päivä...*huokaus*
Tänään siis rv 39+5 eikä merkkiäkään mistään...(illalla nukkumaan mennessäni supisteli, mutta ihan mitättömän pienesti... ja siinäpä se taas oli!)

tiistai 20. marraskuuta 2012

Lähestyy lähestyy...

LA lähenee hurjan nopeasti. Se kun nimittäin on tämän viikon perjantai 23.11.2012.

Voisinko sanoa tässä kun vieläkin yhtenä kappaleena (vaivojeni kanssa) olen, että EI HAITTAISI jos alkaisi jo vaikka syntymään.

Yöt on sen verran "hankalia" siinä mielessä kun kääntää kylkeä (pakkohan ihmisen on asentoaan vaihtaa jo mukavuus syistä, eikä kai kukaan koskaan nuku liikkumatta/ asentoaan vaihtamatta koko yötä).
Sänky natisee kilpaa minun kehon kanssa kun käännän kylkeä. Vedän käsilläni sängyn päädystä  tukea ottaen.

Tässä on sellainen mielenkiintoinen "jännityskin" kaiken lisäksi, kun YLLÄTTÄEN, meidän pöytäkone on menossa sököksi. Eilen en päässyt ollenkaan nettiin... ja koska en päivittänyt facebook-sivuani koko päivänä, aloin saada illasta tekstareita tyyliin:
" Joko saa onnitella kun et ole päivittänyt mitään, vai oletkohan vielä ponnistelemassa?"
tai "Joko!?! JOKO!?!? Joko, mitä mitä!??? " :D
Olen saanut (valitettavasti) vastata niihin seuraavaan tapaan:
- NO EI VALITETTAVASTI ole muuta tulossa kuin rahanmenoa kun on tietokone menossa mäskiksi + paljon muita kodinkoneita siihen päälle (digiboxi myös-> joten meillä ei senKÄÄN vuoksi katsota edes tv;tä kun se vain pätkii kuvaa ja ääntä eikä saa selvää.-> hermot vain menee...)

Koetan tässä pysyä ehjänä sen aikaa (huomisesta) kun mummo (äitini) tulee aamusta jo käymään serkkunsa kyydillä, hänen mennessä tänne kokoukseen.
Vaikka olisihan siinä silloin 1 hyvä "lastenvahti" paikalla jos minulle tulisi se lähtö... ;)

lauantai 17. marraskuuta 2012

Räiskyvä lauantai..

Aamu ei ollut millään tapaa `räiskyvä`- ei ennen kuin mies sattui sanomaan minun repuistani, joita pidin eteisessä vaatekaapissa (siinä peililiukuovet, joiden takana hengarikaappi takeille yms. vaatteille)
- Hitto, eikö näitä reppuja saisi jonnekin muualle tästä, kun nämä ovet ei mene kiinni ja ne (reput) on aina välissä!!!
 Silloin minulla vain paloi käpy. En mahtanut mitään...
Olimme aikeissa käydä levymessuilla naapurikaupungissa, mutta sepä jäi lähtemättä.
- NO TUNGE NE SITTEN ROSKIIN NIIN EIVÄT OLE ENÄÄ IKINÄ EDESSÄ, huusin hälle.
jatkoin vielä lisäten, (kun hän oli aikaisemmin valittanut kamppeista->takeista jotka oli peiliovisen kaapin vastapäätä olevalla seinustalla olevassa naulakossa, että:
- Ei kerran TUOHONKAAN vastapäiselle seinälle SAA LAITTAA MITÄÄN kun ne lähtee sinun matkaan...!!!!
- SINÄ SAAT JÄÄDÄ KOTIIN kun alat kerran huutamaan, mies sanoi.
- NO VOIN JÄÄDÄKIN!!! MIELELLÄNIKIN, KYLLÄ TÄÄLLÄ TEKEMISTÄ RIITTÄÄ! Ei tartte peukaloitaan pyöritellä!
- no hyvä! mies sanoi ja lähti ovesta ulos.

Jäin siivoilemaan sitten lattioilta vaatteita omille paikoille, jotka tyttö oli levitellyt eräästä omasta laukustaan jonne olin ne väliaikaisesti laittanut. + muutakin pientä omille paikoilleen.

Saatuani siivotuksi näkyvimmät aloin purkaa erästä muuttolaatikkoa jossa oli kirjojani.
Ajattelin etten tule tarvitsemaan niitä enää, joten laittaisin ne vaikka myyntiin tai jos joku tahtoisi vaihtaa johonkin meille käypäiseen tavaraan, niin sekin onnistuisi kyllä.
Mutta mentyäni koneelle siitä oli irti hiiri sekä näppäimistön johdot.
(Olen sen verran blondi etten osannut laittaa niitä paikoilleen ja siinä paloi taas minun "käpy" ja huusin hetken niin kovaa kuin kurkustani lähti. AAAAAAAAAAAAAaaaaaargh!!!!)

Ei mennyt kauaa kun mies tulikin sisälle ja sanoi minulle hyvin vihaiseen sävyyn:
- NYT AKKA HILIJAA!!! SINÄ LÄHDET TÄSTÄ TALOSTA! Naapurikin tuli ihan kysymään että "Mikä siellä on hätänä, kun sinun huuto kuului ulos asti!"
MUTTA TYTTÖ JÄÄ MINULLE, SIITÄ VOIT OLLA VARMA, mies vielä sanoi lopuksi.

Intin tietenkin vastaan siinä kun hän koetti minulle äkseerata moisesta.
(Hän oli itse edellisenä iltana ottanut näppikseni ja hiiren omana langattomaan läppäriinsä jotta pystyi tekemään erään hälle tärkeän ennakkosuunnitelman erään harrastusyhdistyksensä kokoukseen joka olisi tulevalla viikolla. Hänen läppäristään kun edelleen puuttuu niitä tyttäremme poistamia kirjaimia...)

- TULE KERTTU, lähdetään, mies sanoi ja alkoi pukea tytölle ulkokamppeita.
*se raivostutti minua jotenkin VIELÄ enemmän ja sai minut miettimään "niin, minähän EN ehdi olla kotona koskaan ...enpä varmaan... hetken tuntui että olen "vanki", koska en viikolla pääse lähtemään kuin kerhoihin, - ei täällä ole minulla ketään sellaisia tuttuja joiden luokaan voisin mennä noin vain...(en edes laske miehen sukulaisia sellaisiksi vaikka ei heissä vikaa olekaan, mutta silti!)...*
Aika yksinäinen siis olen jossain määrin ajatellen.

Kun mies oli mennyt tyttäremme kanssa, sain tunnekuohustani itkunsekaisen kohtauksen. Lysähdin sohvalle ja itkin ja itkin...
Korvissani kaikui miehen sanat:

"... Sinä saat lähteä tästä talosta, mutta tyttö jää hänelle, siitä voit olla varma!!!"
Mietin "Minne tästä lähtisin?!?" En päässyt edes aikatauluja katsomaan netistä... niinpä laitoin tekstarin vain riidastamme luottoystävälleni joka soitti minulle oitis.
Minä tosin itkin hetken vain hälle, eikä hän saanut puheestani selvää..jouduin toistelemaan asioita useaan kertaan.

Hän ehdotti että keittäisin kahvit ja istuisin hetken ja kävisin vaikka sitten kävelemässä hetken/pienen lenkin että ajatukset selvenee.. samaa varmasti teki parhaillaan mieskin. Rauhoittui omissa oloissaan.

Mietin hetken, lähtisinkö omalle kotipaikkakunnalleni, sillä en oikein muuta keksinyt siihen hätään. Sitten päätin käydä kuitenkin kaupassa, sillä kello oli tuolloin vasta n.11 maita. (ja kauppa aukesi klo 12).

Kirjoitin kauppalistan ja läksin kaupalle.
Hitaasti mutta varmasti.
Matkalla tuli appivanhemmat autolla vastaan ja nostin heille tottakai kättä. He ajoivat viereeni ja kysyivät oliko mieheni kotona?
- Ei, lähti tytön kanssa jonnekin. ilmeisesti kauppaan...
Niinpä he aikoivat ajaa myös kaupalle jonne arvelin heidän menneen.
Jatkoin itse kaupalle ja koska appivanhemmat oli kyselleet miestäni, arvelin heidän olevan tulossa meille auttamaan rempan etenemisessä. Siitä syntyi idea muuttaa kauppalistalla olevia ostoksiani.

Ensin ajattelin leipoa pullaa, mutta jostakin syystä en sitä tahtoisi tehdä anoppini hääriessä olkani takana. Päätin ostaa torttutaikinaa ja tehdä joulutorttuja omena-kanelimarmeladin kera.
Niin teinkin!
Kotiin palasin samaan aikaan miehen kanssa. Hän oli käynyt hakemassa laminaattia jota alkaisivat asentaa keittiöömme. Minun jalkani huusivat "Hallelujah!" tekemäni varsin lyhyehkön kauppareisusn jälkeen... istuin hetken ja aloin tekemään (täyttämään ) joulutorttuja.

Miesväki (appiukkoni sekä mieheni) saivat keittiönlattian laminaatille kokonaan. Hip hurraa!
Nyt on jälleen "ehjä" lattia, eikä siinä ole osittain muovimattoa, kuten sen sattuneen vesivahingon jälkeen, kun kastunut laminaatti oli purettu pois.

Iltaa kohden mies alkoi jopa puhua minulle (niiden vihaisten mulkaisujen sijasta).
Koska minun alkoi olla nälkä, kysyin, josko laittaisin hänelle rahaa, niin hakisiko hän koko meidän sakille jotakin pikaruokaa (pitsaa tai kebabia kyliltä). Hän suostui ja minä siirsin hälle rahan.

Nyt illasta, olemme ahtaneet annokset kebab:a. Mies lähti käyttämän koiraamme lenkillä. (Se elikko kun ei suostu tekemään suurempaa tarvettaan takapihallemme,-mikä ei liene ihan huonokaan asia, kenenkään kannalta ajatellen).

Nyt voisin loppu illan vaikka istua sohvalla nostaen jalat toiselle tuolille jotta niitä ei turvottaisi niin kovin taas aamulla...
Muutoinkin meni kyllä tämä päivä aika "läskiksi". Eikä se sujunut ihan niinkuin siinä kuuluisassa "Strömssössä". XD

Tyttö ei ole nukkunut päiväunia, joten on aika odotettavissa että hän tulee nukahtamaan tänään AIKOINAAN. On näyttänyt jo väsymyksestään merkkejä... sitä odotellessa. Saa nähdä lähteekö itseltäni "taju" sitten saman aikaan myös, nousin joskus klo 7;30 aamulla, enlä ole sen perään juuri "lepäillyt"...

Mukavaa viikonloppua. Jospa muilla ei olisi ollut ihan näin "värikästä" päivänkulkua....

torstai 15. marraskuuta 2012

1. ja 2. raskauden erot.

Tässäpä listaan joitakin huomioimiani eroja kahden raskausaikani ajalta.
(Ja tietenkään niitä ei voi verrata keskenään, mutta mielenkiinnosta tein tämän kuitenkin. On niitä paljon "turhempiakin" juttuja joihin aikaansa kuluttaa...)

Nro 1.=> Kerttu ja Nro 2.=> tämä "Lanttu-nauriimme" jonka LA lähenee koko ajan.

Aamupahoinvointi:


Nro 1: Sitä oli ja riitti lähemmäksi rv 20 saakka, ellei jopa ylikin sen. Kerran aamupäivään jouduin antamaan ylen. Useimmiten se tapahtui aina juuri saatuani nielaistuksi viimeisen palan esim. ruisleipää-> sitten olikin kiirus juosten wc:n ja matkalla sitä ällötystä oli jo noussut suuhun saakka vaikka matka ei ollutkaan pitkä.
Koin itseni kovin `sairaaksi` alkuodotuksessa, sekä olin erittäin väsynyt.
Muistan kuinka istuin piharappusillamme kesä helteellä ja tuntui että minä olen kuoleman sairas...ennen kuin sain varmistuksen asiaan että olen raskaana.

Nro.2: Aamupahoinvointia oli mielestäni varsin vähän. Se taisi loppua jo rv 10 mennessä.

Ruokahalu & mieliteot:


Nro.1: =>Kyllä se ei mielestäni kadonnut mihinkään, oli vaan hieman syötävä aina itseään ja olojaan `kuulostellen`, että tarvittaessa ehdit juosta wc:n.
Jotakin viitteitä alkavasta raskaudesta alkoi antaa ne mieliteot; yks`kaks minun alkoi tehdä mieli aamuisin mieheni itsellensä ostamaa apelsiinitäysmehua. Kerran taisin juoda kokonaiset ½ purkkia himoissani sitä, sillä tuntui etten voi saada siitä kyllikseni.
Toinen mielitekojeni kohde, oli cola-juoma sekä pepperoni pitsa.
Olin valmis vaikka antamaan toisen käteni siitä, että saisin pepperonipitsan (runsaan juuston kera tietenkin) sekä juomaksi colaa, millä huuhtoa se alas...Myös pienimuotoinen porkkanahimo minulla kävi tuossa odotuksessani ja popsin popsin porkkanaa, muutenkin kuin vahvistaakseni hampaita :)
Kykenin juomaan kahvia koko odotusajan, ei tehnyt pahaa. En tosin juonut sitä samassa mittakaavassa kuin odottamattomassa tilassani. Teetä join iltaisin ja aika ajoin etenkin raskauden alussa join jotenkin mieluummin teetä kuin kahvia.


Nro.2=>  Ei kadonnut tai vähentynyt mielestäni koko aikana. (Ei lasketa nyt niitä ellotuksellisia aamuja, jolloin oli tunne, että annanko ylen vai en...mutta pääasiassa kaikki maistui. Mikään tuoksu tai maku ei saanut minua nytkään voimaan pahoin.
Edelleen alkuraskaudessa appelsiinitäysmehu teki sen "come backin" minun ravintooni. :)
Samoin ajan kanssa porkkanat, joita mussutin eräskin ilta, miltei kokonaisen 2kg pussin...
Colastakaan en alkanut voida pahoin, päinvastoin, otin mielihyvin vastaan ja etenkin jos seurana oli pepperonipitsaa.... ;)
Myös tätä nro.2:sta odottaessa koin teen juonti vaiheen. Sekin taisi ajoittua siihen aika alkuraskauteen vaikka minua ei kahvi mitenkään etonut maulta tai tuoksultakaan.
Oli miltei sama, mitä teetä se oli, kunhan sitä sai ja kaveriksi ruisleipää juuston kera...mnom mnom...tai voileipäkeksejä hunajan kera... :P

Liikkuminen:

Nro.1=> Esikoisemme kasvoi varsin pienikokoisena, joten se ei suoranaisesti aiheuttanut vaikeuksia liikkumiseeni ennen kuin aivan loppuraskaudessani.
Kuljin tuolloin töissä kävellen n.2km päässä kotoamme ja joskus työmatkoilla oli hidastettava kävelytahtia kun alkoi tuntua sellaista pientä `pistävää`kipua munasarjan paikkeilla. Se kuitenkin lakkasi kun pysähdyin hetkeksi tai edes hidastin tahtia (joka ei päätä huimannut muutenkaan vauhdillisesti...)
Lonkat ja nivuset olivat tottakai herkillä ja hellinä loppuvaiheessa, mutta muuten muistelen, että se esikoisemme odotus aika ei ollut kovin rasittava, vai kultaako aika jo reilun 2½v takaiset muistot sitten vääristäen.. :D

Nro 2. => Tätä odottaessani alkoi ensimmäiset tuntemukset nivusissa ja alaselässä tuntua rv 33 tietämillä. Olin tuolloin koulussa ja muistan hyvin, kuinka viimeiset 2vk ennen lomalle jääntiäni oli paikoin hankalaa. (hidasta ja jouduin jonkun kerran hieman huokailemaankin noustessani esim. ylös istumasta jne.)
Siitä alkaen on paikat hieman paukkuneet ja natisseet tänne saakka.
Nyt ollessani rv 39+0 on aamuisin sängystä ylös pääseminen oma taiteenlajinsa. Jalat on ensin siirreltävä oikeaan asentoon ja sitten parhaillaan istuttava hetki sängynreunalla ennen kuin siitä voi heijata ponkaisemaan itsensä ylös. Seistessäänkin on oltava hetki sitten paikallaan jotta keho tottuu uuteen asentoon yön jäljiltä. Ensi askeleet tuntuvat varsin kivuliailta. (nivusissani)
Saattoi tätä olla jo nro 1.:kin odotuksessa, en vain muista niin hyvin...

Iho:
Nro 1.=> Pientä näppyisyyttä kasvoissa alkuraskaudessa. (Jokseenkin aknemaisiakin `pahkoja` taisi ilmestyä...Nro 2.=> Mielestäni iho on ollut varsin hyvä koko raskauden ajan. Olen miettinyt että nyt jos koskaan olisi hyvä tilaisuus käydä jossakin valokuvassakin, kun ei ole näppyjä joita peitellä.Taitaa kuitenkin jäädä kuvat ottamatta... :D


Tässäpä joitakin tekemiäni huomioita, toki kysyäkin saa. Pyrin vastaamaan kyllä. :)



 

Neuvolan kuulumiset :)

Tänä aamuna kävin neuvolassa (rv 38+6).
Sitä ennen vein kävellen tytön mumminsa ja ukkinsa luo n.350-400m päähän.
Tyttö halusi kävellä itse aamulla ja annoin toki kävellä kun aikaa oli niin hyvin ennen minun neuvola aikaani.
Reippaasti tyttö kävelikin, yli ½väliin matkaa.

Ensin matkalla tuli vastan mies matalan mustan pienehkön koiran kanssa. Kun tyttö huomasi sen, sanoi minulle:
- Mutta koijja...
- Niin on, musta koira tulee sieltä vastaan.

Kohdalla ollessa tyttö sanoi:
- Hyi, likainen koijja..(kun musta)
Sanoin hälle, että:
- Ei se ole likainen vaan se on sen värinen. Ei kaikki mikä on mustaa ole likaista.
Tyttö puristi rintaansa vasten omia lempilelujaan ja koiranomistaja sanoikin meille (tytölle/tytöstä):
- Ja nallet on mukana...
Siihen minä:
- Aina ne on oltava, minne vaan meneekin... :)

Kuljimme neuvolan ohitse mennessämme isovanhempien luo. Siinä paikkeilla tyttö halusi sitten jo istumaan rattaiden kyytiin ja minä nostin tytön kyytiin.

Jätin tytön ovelle ja käännyin itse takaisin kohti neuvolaa.
Sain odotella hetken aikaa neuvolassa ennen kuin pääsin sisälle.

-Mikäs on ollut vointi? kysyi neuvolantäti.
- Ihan "perinteisen"kivulias paitsi eilinen jolloin tunsin olevani varsin energinen eikä mikään paikka rutissut, paukkanut tai naksanut edes noustessani ylös aamulla, eikä ensimmäiset askeleetkaan tuntuneet missään kipeiltä...tilanne korjaantui puoleenpäivään mennessä ja olin taas "entiselläni" pienien kolotusteni kanssa. :D
Verenpaine oli "minun lukemilleni ihan normaali". Hempankin katsoi ja se oli noussut entisestään, sain sen puolesta "luvan" vaikka synnyttää, sillä se oli 129.
Olinkin napsinut viimeaikoina ahkeraan lisärautaa. (olin muistanut ottaa sen napin aika hyvin viimeaikoina...)
- "Lanttu" oli edelleen aika hyvin pesiytyneenä oikeanpuolen kylkiluitteni alle, mutta oli kuulema kovinkin  `liikkuvainen& heiluvainen`.
Turvotus oli ++. (Hän paineli sääriäni farkkujeni päältä ja sanoi tuntevansa jopa niiden läpi että "Onpas kerääntynyt nestettä..." Kerroin , että:
- iltaisin on olleet sääret aika mahtavasti sukanvarren kohdalta `rantuiset`ja että edellisenä yönä herätessäni oli sormet tuntuneet melkoisilta "nakeilta" kunnes jumppasin niitä puristellen nyrkkiin ja auki alkoi veri taas kiertää...
- Painoa oli tullut tähän mennessä odotuksessani +10kg tasan. (maltillisesti ja sopivassa suhteessa aina viikkoihin nähden..eli kaikki Ok.)


Lopputulos:
- TERVETULOA UUDESTAAN ENSI TORSTAINA klo 9, ellei "hän" ole syntynyt vielä siihen mennessä....

Kysyin hältä, koska edellisen lapseni kohdalla synnytys käynnistettiin, että:

- Mistä tietää että se on laskeutunut tai sen perään "kiinnittynyt"?
Sain varsin erikoisen vastauksen:
- Kyllä sen itse tietää omissa oloissaan.
(jäin miettimään tuota sen "kiinnittymisen" kannalta että TÄH!? Miltähän se sitten mahtaa niinku tuntua!? Edellinen kun käynnistettiin, en muista kenenkään milloinkaan sanoneen minulle millään neuvolakäynnillä että se olisi esim. "laskeutunut" saati "kiinnittynyt".Siksi vaan jäin miettimään moista ja avasin sitten suuni asiasta.

Olin jo esikoisen aikaan sitä mieltä, että tällä terkkarilla ei taida olla omakohtaista kokemusta lapsista (nimenomaan OMISTA lapsista). Joten jokseenkin tuntuu, että voiko sellainen henkilö olla kovinkaan ` pätevä`työskentelemään äitiysneuvolassa terveydenhoitajana... vaikka teoriassa tietäisi kaiken niin ei se minusta ihan sama täysin ole silti.
- Vai mitä mieltä muut olette?
Mieheni kanssa on asiasta keskusteltu jo esikoista odottaessani että "pitäisi tuossa virassa olevalle olla jo ehtona että hällä ON omia lapsia..."

No joo... vatsan kasvattelu jatkuu siis...

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Vaihtamalla paranee...

Tässä eräänä päivänä, tultuaan töistä mietiskeli mies seuraavaa:
- Onko sinulla jotakin hajuvettä jota olet alkanut käyttää, kun töissä tuntui koko ajan sellainen parfyymin tuoksu nenässäni?
- No en kyllä ole...(käytän varsin harvoin mitään tuoksuja muutenkaan.)

- Hmm.. tänäänkin piti ihan kääntyä kesken töiden katsomaan onko siihen viereen tullut joku nainen kun tuntui niin vahvasti sellainen tuoksu nenässä. Ei siinä sitten ketään ollut. Vai tuoksuuko tämä minun paitani sitten ja jos niin miten se on mahdollista?!?

Mietin mistä se voisi johtua, mutta en keksinyt. En ennen kuin hän sanoi tuon "...tuoksuuko tämä minun paitani..."
Sitten muistin ottaneeni käyttöön jokin aika sitten nestemäisen pyykinpesuaineen! SIINÄ OLISI SE SYY!
- Käyppäs tuoksuttelemassa, vastaako se nenässäsi tuntuva tuoksu lainkaan sitä nestemäisen pesuaineen tuoksua, minä olen sillä pessyt pyykit tämän viikon ajan.
*mies meni ja sai todeta pian*
- Tämä se on... *ja nauroi vielä *

Joten olkaas naiset tarkkoja jos/kun vaihdatte pyykinpesuainetta, se voi saada miehenne luulemaan että te olette ostaneet uutta tuoksua ;)
- Mikä ei tietenkään ole pidemmällä tähtäimellä ajatelen kovin huono (jos nyt niin hyväkään) juttu, mutta edullinen ainakin ja ellei henkilö tykkää käyttää mitään tuoksuja, niin näköjään pesuaine voi korvata sitä jossakin määrin.
(En tahdo mainostaa, mutta pesuaine jolla pesin, oli OMO Black Velvet:ä)

Normalisoituminen.

En olisi vielä joku tunti sitten uskonut, mutta laiteltuani keittiössä aamupalan jälkeen tiskikonetta päälle pursuilin oikein energiaa. (en ole vieläkään kuitenkaan kuitti-poikki)
Siivoilin kassiin keräyspisteelle vietäväksi mm. mainoksia, maitotölkkejä yms. kartonkista pörtilöä... Tein siinä pannukakunkin paistaen uunissa ja sitten puin tytölle kamppeet niskaan:
-  Nyt mennään eikä meinata!

Menomatka sujui oikein hyvin. (Eipä siihen kierrätyspisteelle ollutkaan matkaa kuin max.250m) Paluumatka oli sitten hieman `hitaampaa`eikä vain sen vuoksi että tyttö tahtoi kävellä itse, vaan alkoi jo taas kerran tuntua ne vanhat tutut kolotukset nivusissa askeltaessani eteenpäin. :/

Kotipihan lähetessä alkoi tyttö vähän `kokeilemaan`minua. Yritti juosta autotienreunasta toiselle puolelle tietä. En tietenkään voinut sallia sitä ja niinpä sai `rangaistuksen`:
- Takaisin rattaisiin istumaan!
Eihän niihin toki olisi tahtonut minun oli hänet nostettava.
Yritin kyllä ensin hyvällä (houkutella, maanitella jne. mutta kun ei niin ei. Sitten ei auttanut muu kuin `huudattaa`häntä sen vähän, että nostin hänet rattaisiin ja samassa olimmekin jo kotipihassamme.)

Annoin luvan, että voisimme olla hetken takapihalla, hän voisi ajaa vaikka hiekkarekalla.
Kävimme takapihalla ja suru tuli puseroon kun rekanlavalle oli jäätynyt jäämöykky lumesta joka ei irronnut siitä.
Aloitti itku-huuto-parku-shownsa.
- JAahas, no jos alat tuostakin vänöttää niin lähdemme sisälle tekemään ruoan isällesi joka kohta tuleekin ruokatauollaan käymään kotona!

Ja niinpä tulimme sisälle.
Minun jalkani alkoi jo tuntua huutavan "Hallelujah" kun istuin eteisessä tuolille riisuakseni tytöltä ulkovaatteet päältä.
Ehdimme hyvin tehdä ruoankin ja keitellä kahvin siihen kun isäntä tuli kotiin syömään.

Ruoaksi oli varsin "terveellistä" makkarapyttipannua ja jälkiruokana sai kahvit pannukakun ja mansikkahillon kera.
Nyt minua nukuttaisi kyllä niin vietävästi. Saisinkohan tytön edes hetkeksi asettumaan petiin...Minulle riittäisi varmasti se 15min:kin lepoa.

Pakkasinpa muuten siihen mahdolliseen "sairaalakassiin" aamulla jo kännykän laturin. Sieltäpähän sitten löydän sen jos alan etsiä... :D
Ja eipähän ainakaan se unohdu matkasta mikäli kassin vain muistaa ottaa mukaan "lähdön" tultua kyseeseen.

Nyt hetkeksi koettamaan saisiko tyttöä petiin... edes pahalla jos ei hyvällä... xD

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kivutonta.

Merkillinen aamu piiiitkiin aikoihin.
Pääsin sängystä ylös tänään ilman mitään `kipuja`, paukahtelemisia kehossani tai muitakaan epämukavuuksia kohtaamatta...
Olin suorastani ymmälläni!
Kävelykin yöunien jälkeen oli varsin vaivatonta. Tottakai se oli tyypillisesti hieman `vaappuvaa`, mutta minun ei tarvinnut ynistä tai äännähdellä muutoinkaan lihasten/nivelten tuntuessa jäykistyneiltä ja etteivät ne tottelisi aivojeni antamia käskyjä. :)

Kerroin tästä aamulla miehellekin joka tapansa mukaan tokaisi siihen:
- No sinä olet sitten jo niin auki, että `se`voi tulla koska tahansa...putoaa lattialle.
- HAA-HAA-HAA! Ei kai kuitenkaan.. tuohon et usko itsekään!

Hyvähän se on moisia laukoa kun ei ole itse tarvinnut kanniskella tätä asukkia mukanaan...tai okei, onhan hän TAVALLAAN sitä kanniskellut, mutta ei sitä mielestäni voi verrata naisen kantamiseen odotusaikana kaikkine vaivoineen.

Pian olisi taas herätettävä poika ylös wc:n ja pukemaan...

Tyttökin nukkui yön poikittain vieressämme tyynyillä ja sain aamuyöstä puolestani kokea ne pienet varpaat ja jalkapohjat leukaperissäni iskeytyneenä. Puhumattakaan yöllisestä `iskusta`rintaani joka ei ollut kovin miellyttävä kokemus. Siksi olen koettanut nukkua selin häneen, välttääkseni vain potkuja lähinnä vatsaani, mutta ei ne leukaperissäkään kivalta tunnu!

Huomenna olisi neuvola aamu. :)
Jospa huomennakin olisi näin kivuton aamu herätä, niin olisi mukava köpötellä sinne kertoakseni terkkarille hyviä uutisia sen puolesta :)


Mieli tekisi leipoa jotakin, mutta let´s see, mitä oikein tulen keksimään tälle päivälle.
Nyt laittamaan wc sille mallille, että pojan voi herättää aamutoimilleen. :)

Mukavaa alkavaa keskiviikkoa kaikille!

10 Day to Go!

Tänään on rv 38+4 ja tasan 10 päivän kuluttua olis laskettuaika käsillä.
En tiedä (lue:jaksa uskoa jotenkin vain) että tämä meidän rakas "Lanttu-nauriimme" malttaa sinne saakka odotella.
Pientä vuotoa kun on ollut jo pian viikon ajan. Että jos näin "EI-LÄÄKÄRIKSI" lukeneena arvelisin itse syytä, niin veikkaisin että potkiiko se pieni "Lanttumme" juuri istukkaa siellä joutessaan.
(Mainitsin asiasta kyllä neuvolassa ja terveydenhoitaja ei siihen puuttunut mitenkään, kun vuoto on ollut niin vähäistä.)

Hmm...
Eiliset villisikajuhlaruokailut menivät oikein hyvin.
Vieraat saapuivat juuri sopivasti kun ruoka oli valmistumaisillaan ja olihan se oikein hyvää,
En onnistunut polttamaan sitä karrelle, sillä sen verran reieppaasti nestettä siinä uunivuoassa oli mausteineen.
Hieroin pinnan umpeen paistamisen jälkeen paistipalaseen hieman suolaa sekä laitoin uunipataan myös 1 lihaliemikuution + 2 punasipulia pilkottuna, lihamaustetta (kahta erilaista oikein) ja oli se ihan hyvää!
Olisi vaan pitänyt olla ottamatta sitä herkkua lisää, sillä sain sillä tavoin itselleni varsin epämukavan ähkyn.
Lisukkeina oli perunaa kahta eri sorttia; lankku-, ja BBQ-ristikkoperunaa (aika mausteisia!)
Keitin myös vihannessekoitusta kaveriksi ikäänkuin `keventämään`ateriaa, sillä siinähän oli metsäsienisalaattia sekä kahta eri kermaviilikastiketta (valkosipuli ja American mix).
Leivän virkaa toimitti paistetut karjalanpiiraat munavoin kera.

Jälkiruokana tarjosin sitruunaista juustokakkua (pakasteena ostettu) sekä joulutorttuja omenamarmeladilla täytettynä.
Glögiä tai kahvia sai jokainen ottaa oman mieltymyksensä mukaan.

Ainoa asia, mistä minä en niin kovin pitänyt, oli se villisian `riistamainen`maku, johon en ole oikein tottunut... Se tuntui vasta sitten kun olin lisänkera sitä ottanut. Tuntui ettei se maku lähde suusta pois. Vasta juotuani/syötyäni jälkiruokaa (glögiä ja juustokakkua & joulutortun) alkoi se riistamainen maku haihtua pois...

Nyt olen lämmittämässä isännälle eilistä ruokaa hänen tullessaan ruokatunnilla käymään kotona. Paistan myös karjalanpiirakoita, sillä eiliseltä jäi munavoitakin yli. Keitän vielä puuroriisistä lisäkeriisiä niin siinä on tämän päivän, ainakin isännän ruokatauon eväs. Samaa voimme syödä Kertunkin kanssa ja kokeilla josko jo taintuisi kohta päiväunosille neiti. (Epäilen että ei vielä mutta saan kai yrittää oi saanhan?
!?)

Koiruuden voisin laittaa ulos, sillä ei näytä satavan vettä. Eilen satoi ja se näkyy lumettomana maana taas.. :(
Sentään Kertun tekemistä lumiukoista on pienet minikasat lunta jäljellä takapihalla :D
Ne ei tosin enää muistuta mitään mitä ne OLIVAT ennen sulamisprosessin alkua. xD

Mutta nyt on alettava laittamaan ruokaa, joten oikein mukavaa tiistaita jokaiselle!!!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

"villi-"Juhlapäivä.

Tänään on tarkoitus sikailla. Nimittäin VILLIsikailla.
Oli meinigeissä tehdä ruokaa allaolevankaltaisesta elukasta paistina uunissa...

 Villisikahan se siinä!

Kaupassa olisi käytävä aamusta ostamassa lisää tarpeita. mm. kastiketta varten sekä lisukkeita ja kenties salaattiakin varten...
Ei tietenkään pidä unohtaa ruokajuoma puolta, elikkä MAITOA.

Piti perua jo tältä aamua eräs kerhoon meno, koska en ollut ajatellut lupaillessani meneväni sinne, ollenkaan että kutsuin appivanhemmat juuri tänään meille syömään iltapäivästä kun appiukolla ei ollut töihin menoa tänään. Ja iltapäivästä senkin vuoksi että ehtii oma mies tulla töistä kotiin päästen hänkin nauttimaan samaista ateriaa kuin muutkin. :)
(Tämän piti olla alkujaan isänpäiväksi, mutta appiukon mennessä niin "varhain" töihin, katsoin sen paremmaksi siirtää seuraavalle päivälle. Heille kun se ei ole niin päivän päälle...)

Katsotaan mitä tulee, vai tuleeko vain sanomista.

Aamusta oli TAAS hankala päästä ylös pedistä ja yöllä oli käytävä wc:ssä.
- Mitäs join illasta vettä niin paljon/ niin myöhään...
Oli kyllä pohkeet melkoisen turvoksissa eilen illalla, joten sekö lie innotti minut juomaan oikein kunnolla. Olen tänään viisaampi ja juon pitkin päivää enkä kerralla tankkaa itseäni yötä vasten piripintaan. xD

Nyt poika herättämään jotta ehtii pukea, ja jos saisin syömään edes hedelmän, kun oli saanut lääkekuurin korvakäytävän tulehdukseen ollessaan äidillään. Käsittääkseni niitä lääkkeitä ei ole hyvä ottaa täysin tyhjään vatsaan... eli ei muuta kuin hop hop, herätyyyyyyys...

lauantai 10. marraskuuta 2012

Hyvää isänpäivää!

Tänä aamuna varmasti monessa perheessä on isät saaneet lahjoja jos ei petiin, niin ainakin sitten aamulla kahvipöydässä.

Meillä minä väsyin eilen sen verran, että menin nukkumaan JO klo 21:30.
Sitä ennen tyttömme uinahti jo joskus klo 19 maissa.
Tv:kin pätki sen verran että syksyn sävel (retroa?) katsoessaan mies hermostui ja meni autotalliin sitten tekemään omia hommiaan hetkeksi. Kyllä se tv välillä näkyi ihan Ok, mutta kun alkoi pätkiä niin se sitten pätki. Se tekee varsin hankalaksi seurata mitään missä ei ole tekstitystä (kotimaisia ohjelmia) koska ääni pätkii, tekstityksen ollessa ne ehtii lukemaan vaikka kuva hieman välkyttääkin...

Mutta palataanpas meidän isänpäivän aamuumme. :)
Heräsin itse 6:30 ja aloin "kuulostella" joko olisi aika mennä wc:n ja jos niin mitenhän pian pääsisin ylös (kuulostelin nivusteni vointia seuraavaksi...heh)
Tuntuihan ne varsin kipeiltä jalkoja liikutellessani sängynreunan ylitse hyvin hitaasti.
Kun viimein istuin sängyn reunalla oli tunne lonkkien seudulla, että en voi laskea koko painoani vaan käsillä oli tuettava itseäni hieman sivuilta `nostattavasti`ylöspäin.
Viimein kuului sisälläni ja tuntuikin myös se ilkeä muljahtava naksahdus lonkkien ja nivusten seudulla ja sen jälkeen pystyi jo istumaan koko painolla.
Ylös kammetessani tuntui taas uudemman kerran että "Apua, pitääkö soittaa joku oikeasti nostamaan minua kainaloista ylös!?!" tmv.

Kun viimein pääsin wc:n, en ehtinyt olla kauaa, kun tyttö tepsutteli siihen myös silmiään siristellen.
Yritin houkutella häntä potallensa, mutta ei suostunut. En alkanut häntä `huudattamaan`joten vaihdoin vaipan hälle olkkarissa. Samalla puin hälle sukkapöksyt ja laitoimme hieman astetta hienomman mekon hälle, jotta hän saisi viedä isällensä sänkyyn mennessään herättämään kortin jonka hän ihan itse oli tehnyt avustuksellani.
(Minä leikkasin mainoksista kuvia joita tyttö osoitti sormellaan tässä eräänä päivänä.)^
Kortissa oli paitsi kukka, niin myös makkaraa,namia ja jotakin lampun kuvia taisi olla myös... XD
Laitoin kahvin tippumaan ja tein muutamia voileipiä valmiiksi pöytään. Sitten sytytin tuikut palamaan keittiönpöydälle niiden omille alustoilleen ja sitten oli vuorossa isän herättäminen.

Kuulostihan tuolla makkarissa jo hieman siltä, että siellä taidettiin olla heräilemässä (yskähdyksiä yms kurkun karheuden `poistamiseen`liittyvää köhimistä)
Tyttö tahtoi laittaa jalkaansa vielä ulkolenkkarinsa(talvilenkkarit, jotka varastosta oli edellisenä päivänä otettu ylipieniksi jääneiden Kuoma-kenkien tilalle)
Sitten annoin neidille kortin käteen ja sanoin:
- Mene nyt viemään kortti isälle sänkyyn ja sano ONNEA ISI!

Niin lähti tyttö vauhdilla viipottamaan kohti makkariamme.
Ei se mennyt ihan niinkuin "Strömssössä". Tyttö meni sängyn viereen kortti kädessä kohottaen sen ilmaan ja huusi:
- IIiiiii, kootti! Iiii, kootti!! Iiii. Keettu kootti!
(isi, kortti!!Isi kortti! Isi, Kertulla kortti!-> suomennettuna mitä yritti sanoa)

Isä naurahti ja nousi peiton alta katsomaan .
Sitten kehoitin tyttöä sanomaan vielä:
- Mitäs sinun piti sanoa...?
*hiljaisuus tytön osalta. Hän vaan seisoi mekossaan kortti kädessä* joten jatkoin:
- pitikö sanoa "Onnea isi?"
Ei hän sitä sitten suostunut sanomaan. Isä luki korttinsa siinä ja hämmästeli hieman kun tyttö osoitti itse kortin sisäsivulla olevaa kuvaa sanoen:
- "hakkalaa..." (makkaraa)

-- No niinpäs on! Isä tuumasi huvittuneena.
Silloin minun oli sanottava jo hieman asiaan jotakin joka avasi asian MIKSI siinä kortissa oli leikattu kuva makkarapaketista:
- Kerttu osotti itse kuvia ja minun oli leikattava ne irti.
Siitä sitten menimme aamupalastelemaan. (Ja tyttö tahtoi jo mekon pois päältä. Suostuin jotta hän ei likaisi sitä syödessään).
Vaikka toki meillä on pesukone vaatteille, mutta ... :)

Huomenissa sitten me vietämme ne iloisaet villisikajuhlat, joskus iltapäivästä kun isä tulee töistä. :)
On onneksi minulla "päivä" aikaa valmistella sitä, jos vaikka jotakin menisi vikaan niin ehtisin loihtia sijaan jotakin muuta...hih.

OIKEIN MUKAVAA JA LEPPOISAA ISÄNPÄIVÄÄ JOKAISEEN KOTIIN!!! :)

Jos sittenkin vielä "autch"

Heräsin lauantaipäivästä sekä varsin "myöhään unille menostani huolimatta aamulla jo 6;30.
Kirjailin erään kesken jääneen kirjeen loppuun kynttilän ja keittiövalon paisteessa keittiössä ja hörpin samalla glögiä ensihätiin aamiaiseksi parin piparin kera. :)

Ehdin myös siivoilla erästä askartelutarvike laatikkoani ennen kuin muu väki heräsi (mies ja tyttö.)
Isäntä huomaa, että piskuisella oli mennyt vaippa niin pissaan, että petikin oli hänen kohdalta märkä.-> Siis pääsin vaihtamaan lakanat ja pesemään pyykkiä.

Siinä sitten mies alkoi pukea aamukahvin jälkeen ja otti koiruuden mukaan ja eipä ole tunteihin näkynyt.
Minä sitten pesin astiat (koneessa) ja siivosin imuroiden keittiön, olohuoneen ja eteisen) kunnes alkoi tuntua hieman "Lanttu-nauris" osastolla jotta piti istua ja nyt istun.

Jos jokin juuri nyt ärsyttää, niin se, että toinen on jossakin ties missä ja MINÄ siivoan täällä  tai yritän tästä tilastani huolimatta pitää mökkiä jonkinlaisessa järjestyksessä,
Lattiatkin olisi pestävä, kenties ukko pesee ne sitten tultuaan. Olkoon se hänen osuutensä tähän siivoustalkoisiin sitten.

Eilen illalla (vai sanoisinko `hyvin myöhään loppuillasta`) hän maalasi tyttäremme huoneen seinät kertaalleen valkoisella. En moiti, mutta eilen aamusta ja vielä päivällä hän sanoi, ettei aikoisi laittaa tikkuakaan ristiin tämän talon tekemättömien remonttien suhteen, että pitäisi niistä hommista edes yhden illan vapaata...
Nooh, onpahan eteenpäin kun se on maalattu jo edes kerran. Enää tarvitsee vain toisen kerran maalata samalla.
Täytyy toivoa että se alle jäänyt tapetti ei alkaisi kovin pahoin kupruilla irti.

- TIEDÄN ,että se olisi ollut hyvä poistaa ensin, mutta mies se ne työt on tehnyt ja päättänyt alkujaankin alkaa maalata tapetin päälle joten pitäköön sitten omana mokanaan jos se toisella maalaamiskerralla alkaakin irtoilla irti. (Tapetti meinaan!)

Olenpa saanut papereitanikin kansioon laitettua jotka oli kertyneet tähän tietokone pöydälle.
Enempi ja vähemmän tärkeitä mutta kuitenkin...

MITÄ IHMETTÄ!
- MIES TULI KOTIIN!? Ehkä alkanemme yhdessä siivoilla loppuun nyt...joten se on moro!

torstai 8. marraskuuta 2012

Levottomuutta.

Mennessäni petiin illasta (n. klo 21:30) oli oloni jokseenkin ...hmm....-epämukava?
Meidän "Lanttu-nauris" sytkytteli ja antoi minun tuntea jokseenkin tiuhaan supistuksia jonka seurauksena minä aloin olemaan varma miltei,että hän taitaa tahtoa pois jo ennen laskettua aikaa.
Pesaisin hampaani ja mies sai jäädä laittamaan tyttärelle vaipat sekä pestä hänen kanssaan hampaat. Minun oli päästävä pitkäkseni.
Siinä sitten "laskeskelin" ja kellottelin supistuksia, kun ei siinä oikein muutakaan voinut.
Nilkat olivat illalla mielettömän turvonneet- jälleen kerran. Teki ihan pahaa katsoa niitä, kun otin sukat jaloistani.
Pitäisi vaan juoda nestettä paljon (raikasta vettä) ja muistaa eritoten levätä päivisin ja pyöritellä nilkkoja, jotta neste ei alkaisi kertyä niihin.
Jotenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Tänä aamuna meillä tehtiin (ainakin meidän mittarilla) pakkasennätys tälle talvelle. -4.9*C
Pihan kaikki aidat, vajat ja puut pensaineen on mahtavan lumikerroksen peittäminä. Kaunista katsottavaa, sen vähän mitä pihavalojen loisteessa näkee niitä katsoa.

Eilen piti minun ostaa tuikkukynttilöitä, mutta ne jäi ostamatta kun venähti kauppaan lähtö appivanhempieni tultua illasta käymään ja he kun sitten intoutuivat suunnittelemaan paitsi rempan tekemisessä, niin myös siivoilemaan hieman paikkoja kanssamme. Oli ensin meininki tytön herättyä käydä naapuripitäjässä, mutta kävimmekin sitten vain paikallisessa kaupassa kellon ollessa varsin "paljon", ettemme kehdanneet lähteä enää siihen aikaan ajamaan sinne "saakka".
Jospa tänään saisin niitä tuikkuja, jotta niitä saisi poltella sitten sille tarkoitetussa vadissa.

Eilen illasta hain postista 2 pakettia. Toinen niistä oli se minun suunnittelemani tuparilahjanosa luottoystävälleni, elikkäs se "tallin avain".
Lisäksi posti toi minulle tätini laittamana laatikollisen vaatteita tyttärellemme, sekä olipa seassa lasten petivaatteitakin. Oli muumi-, ja prinsessa sekä nalleaiheista kuosia. :)
Paketissa oli myös erittäin kaunis, paljetein ja ruusuin koristeltu pinkki balettimekkoa muistuttava asu tytölle. Lieneekö ollut jokin naamiaisasu vai onkohan serkkuni tytär harrastanut oikeasti jotakin satubalettia :) Pitäneepä kysyä hältä.

Tänään saatamme poiketa sinne naapuri pitäjään sitten.... pitää katsoa. Ja minä lupaan että TÄNÄÄN yritän levätä ja muistaa juoda vettä riittävästi, sekä pyöritellä nilkkojani välttääkseni turvotusta niissä illasta.


Isäinpäiväkin vain lähenee!

Itse meinasin "syöttää" omat appivanhempani sekä samalla miehenikin pitäen ne "villisikajuhlat" heille. Todennäköisesti pitänemme ne vasta maanantaina, kun appiukolla on silloin vapaapäivä (menee pyhänä töihin aika aikaiseen, joten minun olisi alettava tehdä pöperöjä kovin varhain ehtiäkseni järjestää ruokailun fiksusti.)
Kortteja olemme tehneet kyllä tytön kanssa siten (minun isälle ja tyttären omalle isälle samalla periaatteella-> Olemme katsoneet mainoksista kuvia, joita tytär on osoittanut ja minä olen sitten leikannut ne irti ja tytär sai liimailla ne tahtomallan tavoin korttiin. :D Aika hauskoja niistä tuli.
Joitakin tuotteita oli jätettävä kyllä leikkaamatta...
Mutta minun isäni saa kortin, joka on avattava ja sisäsivuilla on leikellyt kuvat ja niissä oli mm. "aamutakki, toppatakki, savustettu nieriä, edt. tuoksu, savumakkarapaketti, lompakko, ja unohtamatta tietenkään kukkakimppuja!"
Tyttären ja "Lanttu-nauriin" isä saa hieman saman tapaisen kortin myös.  :)
 

Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille!

P.S
Se on isänpäiväkin pyhänä, olettekos aikeissa muistaa lapsienne isejä tai (lapsenne ukkeja) miehiänne ja jos niin millaiset on aikeenne heidän suhteen?

Neuvola kuulumisiani jälleen. :)

Aamulla kävin äitiysneuvolassa.
Ei siellä sitten mitään ihmeitä kuitenkaan käynyt ilmi.
Kerroin, kuinka paikat rutisee ja paukkuu jo, että pelkästään makuulla ollen vaihdan asentoa, niin nivuset paukkuvat. (tai ainakin se pauke tuntuu ja kuulostaisi sieltä päin lähtevän.)
Terkkari sanoi että "ei se ole ihmekään näillä viikoilla, joilla sinä olet jos alkaa olo olemaan hieman tukala..."
(Nyt on siis tänään rv 37+6. )
Huomenna sitten, perjantaina viipotetaan jo korkata uudet viikot tasan 38!

Aamulla säikäytin itseni hieman huolimattomalla kalenterin katselulla.
Selasin kalenteriani katsoakseni "milläs viikoilla sitä olinkaan menossa että kauankos aikaa enää LA:n on?!?"
Jäi sitten 1 sivu (eli viikko) epähuomiossa väliin, ja miltei rääkäisin:
- JOKO SE ON ENSI PERJANTAINA 23.11 ELI LASKETTUAIKA!!???!
Sitten katsoin päivämäärää mikäs se tänään on ja totesin että *whiufh, Ei voi ollakaan, kun jäi sivu väliin...*syvä huokaus*) heh..
Vaikka eihän sitä kukaan sano, jos se vaikka tulee ennen laskettua aikaa.

Pissa oli puhdas ja paineetkin minulle "tyypilliset".
"Lanttu" itsessään kuulemma tuntui käsin vatsan päältä kokeiltuna `liikkuvalta` ja sanoipa terkkari sen olevan siitä hitaasti menossa alaspäin. Mitään hän ei kuitenkaan sanonut että olisiko mahdollinen H-hetki jo lähenemässä.

Kerroin hänelle pienestä "tuhrumaisesta" vuodosta, jota minulla oli ollut viimeisten viikkojen aikaan. Hän piti sitäkin ihan `normaalinrajoissa`olevana, sillä minulla kun ei ollut mitään kipuja ollut lisäksi ja etenkin kun sikiö ("Lanttu") oli liikkuvainen ollut.
Antoi uuden ajan ensi torstaille klo 9. Eli silloin taas näemme hänen kanssaan, ellei ole mitään maata mullistavaa tapahtunut ennen sitä.
- meinaan sillä "maata mullistavalla" ihan vain että olisin jo synnyttänyt. :D

Osallistukaahan IHMEESSÄ nyt alkaa olemana viimeiset hetket (viikot) käsillä osallistua siihen ARVONTAANI vaikka uudemman kerran veikaten onko meille syntyvä "Lanttu-nauris" tyttö vai poika :)
(Arvontaani-sanasta on linkki sinne sivulle. Osallistukaa toki vaikka huvin vuoksi ja urheilun kannalta.)
Arpajaispalkintona on ainakin:
Trikoinen VEIKEÄ-pipo + pientä kivaa. (kenties jotakin herkkua-> namia? ja jotakin  ihan muuta hyödyllistä.)

Arvottava pipokin oli sen mukaan, kumpaako sukupuolta syntyvä "Lanttu-nauris" on.
Ollessaan tyttö, arvon tämän alla olevan pinkin leppäkerttukuosisen pipon.


Ollessaan poika, arvonnassa on tämä pipo josta kuva alla:

Molemmat mielestäni menevät aikuisellekin. En muista kokoa enää, kun sitä ei mielestäni siinä edes ollut...
Kumpaakaan en ole käyttänyt, sillä ne jäi jostakin syystä minulla käyttämättä. Laitankin nyt sitten hyvän kiertoon ja arvon niistä edes toisen palkintona.
(En muuten nähnyt kummastakaan kankaasta tehtynä olevaa VEIKEÄn verkkokaupassa myynnissä joten voi olla jossain määrin "uniikki" pipo.)

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Jokohan avaisi kauden...



Nimittäin joulutorttukauden!
Moni avaa tämän torttukauden itsenäisyyspäivänä linnanjuhlia katsellessaan, tehden illaksi joulutorttuja. Mutta siihen on VIELÄ liikaa aikaa.

Mieli tekisi niitä jo NYT ja niin kovin paljon, mutta ei vielä kuitenkaan luumuhillon kanssa, vaan voisi niitä tehdä johonkin muuhunkin paistonkestävään hilloon.

Olin aikeissa lähteä ostamaan valmiita torttulevyjä, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun appivanhemmat tupsahtikin ovesta kyläilemään.
Eipä siinä. Ei niillä (joulutortuilla) nyt niin hengenhätä olekaan. :)

Koetin aamusta tehdä korttia eräälle serkkuni tyttärelle, mutta en millään löytänyt etsimääni lelukuvastoa, jossa muistelen nähneeni eräitä kuvia leluista (joiden nimeä en millään jaksa muistaa!) mutta juurikin ne oli nyt "HOT-COOL-IN" ja ajattelin, että voisin koettaa tehdä jonkinlaista joulu ja kitios korttia heille, sillä he ovat laittaneet meille tämän tyttären entisiä petivaatteita (lakanoita ja tyynyliinoja) joista hän on jo ns."kasvanut ulos".
Ei enää prinsessat kiinnosta vaan ne isompien tyttöjen nuket..(mitä ikinä ne sitten olivatkaan nimeltään...)
 
Lego Friends se oli!!!! Eli näitä. Sekä tietenkin tyttöä kiinnostaa myös Little pet shop:t.
 Niidenkin kuvia olisi ollut samaisessa kuvastossa joka on nyt hukkateillä. (muuton ansiosta, en muista millään mihin laatikkoon olen senkin kuvaston sullonut. Säilytin sitä kyllä ihan juuri tälläisen varalle, että JOS jolloinkin jollekin tarvitsisi niitäkin kuvia laitella, esim. korttiin...)

Isänpäivä korttikin pitäisi tehdä. Loppuu muuten aika sen lähettämiseen. Tai noh, ei sitä nyt niin "pakko" ole lähettää, jos laitan sen äitini mukana menemään. Asuvat kuitenkin samalla paikkakunnalla, jos äiti kävisi nakkaamassa sen ohi kulkiessaan hänen postilaatikkoonsa ellei nyt sisälle saakka intoudu viemään... Katsotaan.
Nyt Kerttu nukkuu, niin olisi hyvää aikaa tehdä moista kun hän ei ole sotkemassa koko aikaa...
Siispä töpinäksi!

Leppoisaa päivän jatkoa teille vaan. :)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Räntää tulvillaan...


(kuva lainattu netistä, googlen kuvahaulla "lumisade")


Se näkyy rätkivän melkoisen suuria räntälämpäreitä.
Mummo tuli eilen. Osasi meille vaikka ei olekaan täällä uudessa asumuksessamme käynyt koskaan. Emme päässeetkään hakemaan asemalta, sillä miehellä alkoi kokous juuri samaan aikaan kun auto olisi ollut asemalla. Niinpä parhaani mukaan opastin hänet sanallisesti ja hyvin onnistui. :)

Mummo lähti äskettäin kauppaan. Minä menen sitten kun hän tulee. Meinasin että josko tekisin kinkku-aurajuustopiirasta pellillisen. Ihan vaihteluksi imelämmälle eväälle. Voisihan sitäkin napsia sitten vaikka kahvin tai teen kera. :)


Lisäksi olemme menossa tänään hakemaan tytöllemme jatkettavan sängyn naapurikaupungista. Sääli, että sää on hieman enemmän kuin vain `hieman` huono. :(
Nooh, mutta olen ymmärtänyt, että sängyn myyjätkin ovat muuttamassa, joten ikuisuutta emme voi odottaa. Edes sään sopivuutta haku ajankohdaksi.

Kun nyt ei ajokeli olisi pahin mahdollinen, vaikka siltä se näyttää että melkoinen myräkkä se saattaa olla juuri siihen aikaan kun haemme sänkyä. Ei muuten, mutta kärryn kanssa ajaminen on omahommansa...(Tämäkin kuva lainattu Googlen kuvahaulla "lumisade")

Kiva jos Tuula tykkäsit tupari ideastani :)
Veikkaan ettei se ihan hulluimmasta/huonoimmasta päästä ole muutoinkaan...kuka ei suklaasta pitäisi ;)

Kyllä alkaa olemaan yöt jokseenkin "tukalia" olon puolesta. Kyljen kääntäminen on miltei tuskaa (vatsan vuoksi). Tuntuu että vatsa oikein revähtää jos äkkiä kääntyy.
Aina kääntyessä on pidettävä kiinni sängyn päädystä ja vedettävä siitä "apuna" itseään käsivoimin suuntaan minne yrittää kääntyä.
Aamuisin on wc-hätä osattava ennakoida siten että on alettava ajoissa nousta ylös.
Meinaan sitä, että kun on ehdittävä hetki istua ennen ylös nousemista, jotta paikat `tottuu`taas siihen tunteeseen, että asento on muuttunut pidemmän lepo jakson jälkeen.
(Okei, pidemmän ja pidemmän, mutta siis oltuani levossa ylös nouseminen tapahtuu jokseenkin hitakaisesti...heh)
Ensin heitän jalat sängynlaidan yli lattialle, osuttaen jalkani tossuihin jotka odottavat sänkyni vieressä. Sitten päätylaidasta käsivoimin heilautan itseni ylös. Istun hetken jalat tossuissa kunnes ponkaisen ylös seisaalleen. Sitten sitä pingviinikävelyä tarpeilleen. xD

Meinasinpa ostaa glögiä kaupassa käydessäni, jotta saa illalla vaikka piparin kanssa iltapalaksi nauttia lämmintä juomaa. :)
Tunnelmallista kun polttelee samalla tuikkuja omissa alustoissaan keittiönpöydän ääressä.
Jouluntulo on sitten niin kivaa ja ihanaa aikaa, etenkin kun sataisi lunta eikä räntää, voisi olla pihallakin vähemmän kastumatta.
(vali vali...heh)

Tämä tuleva lumiakka alkaa valmistautua omalta osaltaan tuonne tuiskuun lähtöön. Jospa ehtisi pyykkikonekin pysähtyä niin ehtisin levittää pyykin ennen lähtöä. :)

Mukavaa, lumista/räntäistä tiistaita teille! :)

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Mielessä monenlaista...

Päällimmäisenä ajatuksista ei ole edelleenkään tuleva (lue:lähenevä) synnytys.
Sen sijaan olen miettinyt enemmän joulua ja lahjoja joita antaisin rakkaimmille läheisilleni.

Ensimmäinen "koitokseni" lienee se, isänpäivän "villisikajuhlat" jotka meinaan muuttoporukalle laittaa.
(edellyttää etten ole vielä jakautunut siihen mennessä tai parhaillaan jakautumassa..heh..)

Toinen asia, johon tai jolle mietin lahjaa on luottoystäväni.
He ostivat myös talon ja pääsevät muuttamaan sinne ellen väärin muista niin joulukuun alkupuolella. Eli he pääsevät vihdoinkin omaan kotiin. (ovat asuneet vuokralla varsin pienessä asunnossa kahden lapsen kanssa...)
Mietin heille lahjaksi seuraavanlaista pientä "joululahjastakin" samalla käypää tuparilahjaa. :)
Elikkäs kun jotenkin minä mieltäisin aina uuteen kotiin muuttaville sen "suolapurkin ja reikäleivän" annettavaksi. (aikaisemmin olen joillekin korttiin askartanut ko.tuotteet tai jotenkin ympännyt ne onnittelu korttiin joka on muuttanut uuteen kotiin.)
Nyt ajattelin, kun minä olen ajan saatossa keräillyt erilaisia avaimia (joilla EI ole minkäänlaista käyttöä, enkä edes tiedä missä on lukko johon ne kävisikään..xD) niin avain oli jotenkin mielessä...
Niinpä sain vinkkinä jostakin lehdestä mainoksen nähdessäni vierailla Kultasuklaa.fi-sivustolla. :)
Sieltä tilasin äskettäin "tallin avaimen" joka on mielestäni varsin kauniissa paketissa valmiiksi.

Sen lisäksi ajatuksena oli laittaa tuotteet jonkinlaiseen nättiin koriin jonkq kietoisin sellofaaniin lopuksi kauniilla rusetilla sulkien...
 Siihen koriin laittaisin jo ostamani tarpeet...:


* Himalajan vuorisuolapurkki
* kuivattua reikäleipää (kaupasta ostanen-en ala itse tekemään vaikka uuni olisi varsin hyvä sellaisen tekemiseen...)
*2 x Angry Birds tikkareita (lapsilleen)


LISÄKSI MIETIN ETTÄ laittaisinko vielä joko:
* kynttilöitä (mietoja tuoksukynttilöitä tai tavallisia tuikkuja...)
* keittiöpyyhe tai essu (lyhyempi mallinen esiliina,-> miestenmalli?)
* kauha & vispilä & voiveitsi (puinen nimenomaan )

Hmm... täytyy pohtia asiaa.
Ja muiden mielipiteitä kuuntelen varsin sujuvasti ja otan mielelläni palautetta aikeistanikin vastaan-

Ajattelin jotenkin että kun olen jostakin kirppiksiltä saanut haalituksi suuria vanhoja soppalusikoitakin, että olisinko niistä askarrellut jotakin, mutta ne on aika raskaita ainakin korttiin kiinnitettäviksi...Enkä kehtaa moisia laittaa muutoin mukaan, vaikka ne ehkä arvokkaita olisikin...
Jolloinkin tuli mieleen hauska idea tuollaisesta tuparilahjasta, että miksikäs ei vaikka leipälapiotakin voisi antaa. Etenkin kun he muuttavat ensi kertaa taloon jossa heilläkin on oikea puu-uuni jota saavat lämmittää ja jossa voivat ruokia laitella :)

~~~ ~~~~

Asiasta sitten aivan muualle...
Tänään olemme taas kerran laitelleet tavaroita paikoilleen ja meinasimme ensin hakea sen tyttärelleni ostaman sängyn, mutta en muistanut että poika tulee juuri samaan aikaan, mikä ajallisesti sotki suunnitelman. (Sängyn myyjälle ei käynyt enää myöhempi aika joten siirsimme sen suosiolla toiseen kertaan...arki-iltapäivälle.)

Löysin sitten autotallissa käydessäni etsimäni verhot tyttäremme huoneeseen. :D
Ne voisi katsoa ja silittää ja vaihtaa vaikka ikkunaan hänen huoneeseensa, sillä laitoin vain väliaikaisesti kullanväriset verhot sinne.
...vai antaisinko olla joulun yli niiden kullanväristen ja vaihtaisi sitten joulun mentyä ne vaaleanpinkit "ei-niin-jouluiset" verhot :)
Voisipa olla ihan niinkin... Ei nuo ole ehtineet ollakaan vasta kuin 2päivää paikoillaan joten eivät liene vielä kovin pölyisetkään. :D

Hmph...voisinpa aikuisten oikeasti tehdä jotakin muutakin kuin istua koneella nyt kun tyttö nukkuu!
Joten oikein mukavaa pyhäpäivää kaikille! :)