Nyt taisi hieman käydä noin...
Aamulla heräsin ensin 4;49 kellon soidessa laittamaan kahvia sekä tytön hoitokamppeet valmiiksi.
Kun mökki hiljeni miehen lähdettyä tyttäremme kanssa, jäin vielä koiran ja pojan kanssa kotiin.
Aloin uudestaan pitkäkseni.
Mielessä jyskytti kuitenkin ajatus aamupalasta pöydällä.
"Jäikö kahvinkeitin päälle... entä... jäikö ne kaikki aamupala tarpeet myös sivupöydälle syötyämme aamupalaa...??"En jaksanut välittää. Laiskotti. Ja ajatus jälleen ylösnousemisesta ei kiehonut, sillä sänkymme on jokseenkin matala nousemiseen tässä tilassa. (saa aikaan hieman epämukavia tuntemuksia alavatsan seudulle sekä nivusiin se ylösnouseminen.)
Nousin uudemman kerran ennen kuin kello ehti edes soittaa merkiksi.
Puin päälle ja kuulin että poika taisi herätä. Hän seisoikin hiiren hiljaa huoneemme vieressä.
Ei muuta kuin aloitetaan päivä sieltä vessasta, sanoin pojalle.
Ja sinne vein hänet.
Kun mies tuli viimein hakemaan poikaa viedäkseen kouluun olin jo kiskonut petivaatteet omasta sängystämme ja ne olivat koneessa. Uudetkin olin saanut paikoilleen.
Seuraavaksi aloitin projektin IMUROINTI.
Keräsin ensin lelut lattioilta omille paikoilleen ja sitten sai imuri alkaa laulelemaan.
Saatuani imuroiduksi otin lattianpesu tarpeet ja sitten pesemään lattiat koko mökistä.
Lattiat pestyäni vein välillä pesukoneessa olleet petivaatteet ulos kuivamaan ja muut kamppeet koneesta levitin pesutilaamme narulle.
Sitten pääsinkin tiskaamaan.
Maitopohjainen kananmunakastike, jota olin tehnyt toissapäivänä oli ottanut hieman pohjakosketusta kattilaan ja se oli tiukassa. (on edelleen likoamassa pesuaine vedessä...jospa se lähtisi puhtaaksi vielä. On vaan kovin työläs jynssättävä vaikka ei pahoin olekaan kiinni.)Vaihdoin myös miehen sänkyyn petivaatteet ja laitoin entiset koneeseen pyörimään.
NYT istun ja kirjailen hetken koneella jotakin ennen kuin on lähdettävä käyttämään koira ulkona.
(oi minun jalkoihini koskee jo ajatuskin taas niiden liikuttelemisesta....Jos mies ei tulisikaan ruokatauolla käymään kotona niin saattaisin ottaa pienet päikkärit. Päivät menee kyllä todella äkkiä siitä hetkestä kun poikakin on lähtenyt kouluun/ hoitoon. Tuntuu että jokainen päivä menee vain siivotessa jotakin! Puh huijaa... mutta pakko se vain on jos mielii asumuksensa pysyvän siistinä.)
Ulkona on aivan ihana sää,aurinko paistaa ja puut ovat niin kauniissa väriloistossa että ihan häikäisee. Siellä on siis suorastaan häikäisevän kaunista!
Tälläinen kuikki ikkunastamme juuri sisälle, olisikohan aika -ken sitä alkaa harrastamaan talven ajaksi- laittaa niille pikkuhiljaa jotakin syötävää ulos...
Itse en taida ainakaan tässä osoitteessa alkaa niitä ruokkimaan sillä tulemme muuttamaan tästä mahdollisesti 2vk sisään, joten en voi vannoa olisiko niitä kukaan ruokkimassa täällä sen jälkeen.. Eihän uutta asukastakaan/vuokralaista voi velvoittaa siihen. :D
No talitiainenhan se on tietenkin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti