Sateista viikonlopun alkua!

Aamuni alkoi kuten useimmiten ennenkin.
Lapselle hoitoon kamppeet valmiiksi ja kun mies ja tytär sitten lähtivät, minä menin hetkeksi vielä makoilemaan ennen kuin poika piti herättää aamupalalle ja pukemis puuhiin.

Kun sitten poikakin oli lähtenyt, minä tein hieman niitä "ikäviä" kotihommia ja silitin 3 lakanaa ja sitten koiran kanssa ulos.(mies ei ehtinyt käyttää aamulla unohduttuaan katsomaan Ihmemies McGyver:a xD )
- oli kuulema niin jännä jakso tällä kertaa...

Nooh, menin koiran kanssa siihen omaan verkkaiseen tahtiini, itseäni kuunnellen.
Vettä satoi, kuinkas muuten, mutta oli kuitenkin suht.lämmin sää.
Koira lähti menemään rantaakohti ja päätin että mennään sitten vaihteeksi sieltä.
Se kannatti, sillä muutoin en olisi päässyt näkemään niitä kauniita valkeita joutsenia jotka uiskentelivat läheisen järven rannantuntumassa.


Ei niitä ihan noin montaa ollut, mutta olin laskevinani että yhteensä 6. Se tarkoittaisi sitä, että siinä oli joko 2 pariskuntaa joilla oli edellisvuoden poikaset vielä mukana, tai sitten 3 pariskuntaa joiden pesintä ei ole tuottanut poikasia tälle vuotta. :(
Ensireaktioni ne huomatessani oli tietenkin onko nuo oikeita!?!Se johtui kai täysin siitä että ne olivat niin liikkumatta ensialkuun, kunnes alkoivat sukellella ja eihän epäaidot niin tee. :)

Kotiin tultua aloin netti-nörtteilyn.
Äskettäin kävin keittelemässä päiväkahveet jonka nautin suklaa-banaani jäden kera. Mmm...olipa se jäde oikein syntisen hyvää!
Nyt on kuitenkin viikonloppu ja lupa hieman herkutteluunkin.

Lanttu-nauris taisi siitä sokerista intoutua, sillä alkoi varsin epämiellyttävän muljuilunsa.
*ryhdistän hieman ryhtiäni*
- Se auttoi hieman.

Huomenna jäämme tyttären kanssa kahden kotiin, ellen väärin muista nyt, niin isäntä lähti käymään kurssilla aamusta. Tulee illaksi kotiin kuitenkin. *nyyh...*
Nooh, onhan ne menot käytävä ja tehtävä. En minä voi sitoa toista kiinni kotiinsakaan. :D
En vaikka mieli tekisikin (vitsi vitsi...ei tässä ketään kuitenkaan sitoa tarvitse)
On vaan huomannut nyt, kun poikakin on ollut meillä viikon, että miten erilaisempaa elämä meillä nyt menneen viikon ajan on ollut. Ei huonossa mielessä, mutta minä kirjaimellisesti joudun jakamaan miehen huomion nyt myös paitsi tyttäremme kanssa, niin myös tämän pojan kanssa.
Usein en ole jaksanut enää nousta sanomaan/kysymään jotakin asiaa mieheltä enää saatuani tyttären nukkumaan, vaan olen joko nukahtanut samalla itsekin tai sitten päättänyt siirtää asian aamuun, mikäli sen vielä muistaisin tuolloin.
Ei siis mistään kovin tärkeistä asioista ole ollutkaan kyse.

Luonto on aivan häikäisevän kauniin värien sävyissä. Ei voi kuin ihastella syvään huokaillen ulkoillessaan sen kauneutta.
Mutta palatakseni vielä joutseniin... Kenties päätän tämän päivitykseni seuraavaan linkkiin.
Yön Joutsenlaulun myötä toivon kaikille oikein mukavaa ja vähäsateista viikonloppua!