torstai 6. syyskuuta 2012

Ihmeiden aika ei ole ohitse.

Keskiviikon olin aamusta alkaen kuin kissa kuumalla katolla.
Olihan luvassa suurtakin suurempi päivä. Päivä jolloin tulisi tapahtumaan suuri muutos joko tavallaan huonompaan tai sitten johonkin niin mahtavaan ettei sitä voisi sanoin edes kuvailla.
Mikä voisi olla niin mahtavaa ettei sanat riitä kertomaan?
(- Tuula oli veikannut, että olisimme käyneet mieheni kanssa maistraatissa tuolloin sanomassa "Tahdon".)
Ei huono asia olisi tuokaan ollut, mutta jatkamme kuitenkin edelleen tavan avoparina edelleen... kenties joskus myöhemmin sitten teemme tuonkin.
Olemme kuitenkin jossakin määrin rinnastettavissa aviopariin lainedessä oltuamme yhdessä jo 6 vuotta. Tuo ei nyt liity tähän mahtavaan asiaan millään tavalla...Se oli ehkä osaltaan vaikuttamassa siihen jossakin määrin, mutta ei varsinaisesti.

Saimme tuona päivänä tietää että tulemme saamaan yhden lapsen lisää.
Pelastimme tavallaan lapsen. (jos noin radikaalisti voisi asian ilmaista.) Emme ole adoptoineet ketään. Hän on syntynyt jo pian 6 vuotta sitten. Hän vaan ei ole asunut luonamme vakituisesti tuona aikana.
Asiaan tulee kuitenkin muutos ja siihen on aikaa enää alle 1kk.
Toinen lapsi tulee sitten taas siitä 1kk eteenpäin kunhan se itse niin päättää. :D

Pitkään jatkunut varsin raskas kiista sai eilen puolipisteen, ellei sitä vielä täysin pisteeksi voi sanoa. Helppoa se ei tule olemaan, sen tietää jo sanomattakin. Nyt meistä jokainen tarvitsee vain aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ja hakeakseen itselleen sen oman roolin ja "paikan". Pyrin itse olemaan tasapuolinen jokaista kohtaan, niin omia kuin sitäkin "ei täysin ikiomaa"-lasta kohtaan. Kun vaan osaisin toimia oikein. Elämä kyllä opettaa, mutta opinko minä? Se on kysymys joka minun mieltäni painaa, jos näin voisi sanoa.

Kohta on lähdettävä hakemaan tyttö hoidosta. Saanpahan happea, sillä olen ollut sisällä koulutehtäviä tekemässä jo aamusta klo 04:30 alkaen. Olen kirjaillut varsin puuduttavaa historiallista tehtävää, sekä esseetä äidinkielen tunneille. Nyt alkaa jo väsyttää... mutta en voi alkaa unille, sillä on jatkettava päivää lapsen ehdoilla. Hän tuskin tulee nukahtamaan aivan heti, sillä hän on juuri tällä hetkellä heräilemässä päikkäreiltään hoidossaan.
Jospa hän edes olisi rauhallisella päällä, ettei riehuisi niin kovin. Kouluhommat jatkuvat vielä huomenna, kunhan selviydyn sokerirasitustestistä kotiin. Huomenna siis ei ole minulla koulua syystä etten ehdi sinne koulupäivän ollessa niin lyhyt.


En ihan noin koreaksi laittanut eilen kahvipöytää, mutta tein kuitenkin tortun johon laitoin mangotuorejuustoa, kermaa sekä hedelmäcoctail-säilykkeen. Hyvää tuli!
Nyt on ollut tänään hieman "ähky" kun sitä torttua on tullut napsittua aina silloin tällöin ohimennen, mutta oli tuo eilinen uutinen niin ihana, että se sai paitsi minut kyynelehtimään kuullessani siitä, niin myös tekemään jotakin kahvin kera tarjottavaksi. :)

Oikein mukavaa päivän jatkoa jokaiselle joka tätä viitsii käydä lukemassa.
Minä lähden nyt hakemaan tyttäreni hoidosta.

4 kommenttia:

  1. Äh, älä ihmettele, jos äsken tuli kummallinen kommetti - tarkoitettu Miialle (mammajellonalle!!!) ;D

    Onnea "uudesta lapsesta" kyllä te kaikki sopeudutte ja hyvä kun tämmöinen päätös, osaa se lastensuojelukin tehdä jotain oikein...

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea "kolmannen" lapsen johdosta!

    VastaaPoista
  3. Onnea ja tsemppiä!
    T: Hyperlady

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jokaiselle onnitteluista.
      Jospa se pikku hiljaa alkaa sujumaan meillä kaikilla sitten yhteiselo yksiin, vaikka en sitä edes epäile, mutta parempi se on edes varautua siten, ettei kaikki ehkä menekään kuten on ajatellut menevän.
      - jos tuosta nyt ymmärtää mitä tuolla tarkoitan... :D

      Poista