perjantai 28. syyskuuta 2012

Vahvoja tunteita= loma...just joo...

EI alkanu minun "lomani" ihan niinku Strömssössä.
Koulusta pääsimme hieman aikaisemmin kun pidimme tunnit yhteen (kaikki ne 3 jotka viimeisenä samaa ainetta oli, eli atk:ta.)
Siitä kävimme sitten syömässä ja pääsimme sitä mukaa kotiin kun olimme syöneet.

Kävi kuitenkin ne "perinteiset" eli linja-auto meni edestämme. SHIT!
Nooh, kävelin koulukaverini kanssa asemalle odottamaan seuraavaa, jota ei sitten tarvinnut odotella juuri lainkaan sen tullessa meidän kanssamme asemalle yhtäaikaa. :)

Kotipitäjään päästyä kävin ensin apteekissa ostamassa tytölleni D-vitamiinilisäksi tippoja sekä itselleni magnesium tabletteja estämään suonenvetoja.
Poikkesin vielä kauppaan ostamaan kahvileipää, sillä koulumme kahvio oli suljettu koko päivän, emmekä päässeet tästä syystä kahville lainkaan.

Kotona vastassa oli koira joka heilutteli häntäänsä.
Laskin tavarani ja laitoin repusta kaikki omille paikoilleen  ja aloin tehdä itävaltalaista kanelikakkua kuten olin aikonut ja tarpeetkin siihen varannut.

Olin siinä hämmentelemässä taikinaa kun isäntä ja tytär tuli kotiin.
Mies alkoi valittaa oitis:
- Miksi täällä haisee niin kamala kusi!?!
- Aij jaa, olisko koira kussut sitten jonnekin, en tiedä kun heikommin haistan mitään...totesin katsellen olohuoneen puolelle jossa näkyi vaatteita lattialla, koska tyttö oli illalla niitä sinne viskellyt.
Mies meni olkkariin seuraten hajuvanaa jonka hän tunsi nenässään.
- JAAHAS... hän sanoi sellaisella äänellä joka ei tiennyt ollenkaan mitään hyvää.
- Sinnekkö se on sen lätäkkönsä tehnyt? kysyin sotkien taikinaan samalla jauhoja.
- Täällä on paskaa. Paljon paskaa. Ei helevetti!!!!
Nyt kun kurkistin olohuoneen puolelle minäkin näin sen läjän. Se oli löysää ja sitä oli ruiskittu sinne ja tänne tv:n eteen.

Nyt minulle valkeni hieman koiran olemus kotiin tullessa.(aavistuksen luimisteleva olemus, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota hänen heilutellessa häntäänsä niin kovin.)

Mies lähti koiran kanssa ulos. Minä puolestani kehoitin tyttöä pitämään kengät jalassaan, sillä koira oli kävellyt itse ulosteessaan ja levitellyt siten sen löysän tuotoksensa pitkin olkkaria. NICE!!!!

Sain kakun uuniin ja siivosin omat sotkuni. Sitten paperirulla kainaloon, muovipussi mukaan (suuri sellainen) ja kaikki roskiin sitä mukaa missä oli ulostetta. En alkaisi  pesemään moisia. Nyt oli siinä oikein hyvä syy tehdä se, ei voinut säästää, sillä ajatus PASKASTEN lelujen/tytön paidan pesemisestä EI kiinnostanut!
Koira oli nolouksissaan peittänyt läjänsä -milläs muulla kuin minun kassillani jonka olin aikaisemmin tilannut (joku vuosi sitten odottaessani tytärtäni ajatuksella että se voisi toimittaa hoitolaukun virkaa...) Oli ollut niin vähäisellä käytöllä etenkin siinä virassaan joten minä pistin sen roskiin!
Samoin meni erään 1000 sanaa kirjan sivujakin jotka oli irtaallaan lattialla (aukeamia) mutta kun nekin oli siinä.
Jei!

Sain koulussa eräältä luokkatoveriltani vauvalle töppöset jotka hänen äitinsä oli kuulema neulonut. :) Ihana ajatus. Kiitos hänelle vielä kerran, vaikka hän tuskin tätä lukee, mutta siltä varalta -jos lukisi.


Kutakuinkin kuvan kaltaista liejua oli pitkin olkkarimme lattiaa...
Onneksi en ole herkkä antamaan ylen. Se tuotos oli kuitenkin ollut siinä jo sen verran hyvän aikaa, koska se ei meinannut lähteä irti.-> oli ehtinyt kuivaa kiinni joten voitte uskoa että sain jynssätä (mopilla jynssin, en paljain käsin!)
Kyllä nyt nukuttaisi. Ja tekeepä mieleni hieman juomatonta alkoholitonta Nikolaitakin jonka mies eilen toi kun pyysin tuomaan 2.(silloin tarkoitin että toinen olisi hälle, mutta hän oli ostanut itselleen jotakin muuta yhden tölkin joten se jäi juomatta, minäkään kun en loputtomasti jaksa.)
Kenties riipaisen sen nassuuni ja menen sitten tyttöä viemään unille. Arvatkaa kuinka minua nukuttaa!!!!

PALJON ja KOVASTI!
Zzzz.....Zzzzz...Zzz...zZz...ZzZ...ZzZzzzZzZZZZzzzzzzzzzzzzzz zzz zzz zz z z ...

torstai 27. syyskuuta 2012

Läpi

Niin siinä taisi käydä että aivan turhaan panikoin ennen sitä ravitsemuksen tenttiä.
Opettajakin sanoi meidän luokkalaiset nähdessään että:
- Mitä ihmettä te panikoitte!? Teistä ihan huokuu ahdistus asiaa kohtaan. Ei tämä ole niin vaikea. Te kaikki kyllä selviätte tästä.

Minä ainakin miltei hyperventiloin kun opettaja jakoi papereita. En siksi ettenkö olisi valmistunut vaan jostakin muusta syystä.
Kenties olin jotenkin muodostanut kuvan että hän kuitenkin kysyy jotakin mitä en ymmärrä tai johon vain en osaa muodostaa vastaustani.

Opettaja sanoi, että riittäisi kun vastaa ranskalaisilla viivoilla oleellisimman asian kysymykseen.
Minä olen oppinut että aina pitää vastata kokonaisella lauseella (mielellään) jotta ei jäisi epäselvää lukijalle vastauksesta.
Siinä tuijotin hetken kysymyksiä ja aloin "sopottaa" vastauksia paperille.
Kysymykset ei olleet vaikeita, mutta minä panikoin seuraavaksi vain sitä, kun en osannut niin kovin lyhyesti vastata. Tilaa ei tuntunut olevan liiemmin "joutavaan" kohdissa, joten sekin tuotti pientä "tuskaa" osaltaan, sillä monessa kohdassa tuli mainita asiaan liittyen esim. 5 asiaa/kohtaa.
Mutta kyllä oli helpottunut olo kun lähdin luokasta mennäkseni kahville.
Palkitsin itseni oikein suffelin kera kahviossa. :) Oli hyvää...

Sitten meidän oli palattava luokkaan jotta saatoimme tarkastaa oikeat vastaukset (me emme näkisi enää opettajaa tälle viikkoa, sillä muilla alkoi se harjoittelu jakso ja minä puolestani olin vapautettu siitäkin nyt.)

Nyt on jokseenkin aika "perjantai-olotila" vaikka eletäänkin torstaissa... johtunee niin monen asian yhteissummasta. Useampi asia on ratkennut vähälle aikaa ja sen myötä koen helpottunutta oloa.

Täytyy käydä vielä illan päälle kaupassa ja jos illemmasta leipoisin sitten...

Huomenna meinaan tarjota luokkalaisillemme namit. Ostin aamulla jo 2 pussia "Pihlaja"-nameja jotta tarjoan huomenna. Meinasin ensin tänään, mutta... päätin toisin. :)







keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Hip-Hip- HURRAAA!!!!!


Näin ne päivät käy vähiin koulussa nimittäin.
Eilen olin vielä uskossa että minun ON suoritettava työssäoppimista 1vk ja sen päälle 1vk näyttöä (ammattiosaamistani) eräässä päiväkodissa. Tämä harjoittelu ja näyttö olisi alkanut ensi viikon maanantaina ja päättynyt siihen näyttöviikkoon ajalla 8.-12.10.2012. MUTTA:
Tänään sain aamupäivällä tietää että "minun ei tarvitse suorittaa uudestaan tutkinnosta näyttöä tältä osa-alueelta, koska olen sen aikaisemmassa opinnoissani jo osoittanut.,mutta saisin kuitenkin -niin halutessani, mennä harjoitteluosaan pariksi viikkoa ennen syyslomaa..."Minä valmentauduin henkisesti mutta huojentunein mielin pelkkään harjoitteluosan suorittamiseen.
Olin yhteydessä myöhemmin tutkinnon ohjaavaan opettajaan ja kerroin hänelle asiasta.
Hän aikoi soittaa minulle otettuaan selvää hieman asiasta lisää.
Iltapäivästä hän soittikin minulle ja kertoi seuraavaa:
- Sinun ei tarvitse mennä edes harjoitteluun (työssäoppimaan) kun toimitat kopiot edellisen oppilaitoksen todistuksistasi meille oman ryhmänohjaajasi lokeroon. Ilmoita sinne työssäoppimispaikkaasikin, että sinä et tulekaan, jos päätät olla menemättä sinne..."
- Voi kyllä ilmoitan! Ilomielin.
Näin ne asiat lutviutuu ja minä olen NIIN iloinen.
Huomenna olisi meillä (ja minulla varsinkin) nyt viimeinen tentti ennen äitiyslomalle jääntiä. Niinkin "kiva" aihealue, kuin RAVITSEMUS.
Siihen liittyen ajattelin kuitenkin huomenissa koulusta päästyäni leipoa kuivakakkua poikamme synttäreitä ajatellen viikonlopuksi jo valmiiksi.
Se saa luvan olla itävaltalainen kanelikakku.
Valmistuu melko vaivatta ja kuivakakkujen tapaan se on aika nopsa valmistaa muutenkin.




lauantai 22. syyskuuta 2012

Leipuri leipoo...

Leipuri hiiiiiva alkoi leipoa täällä sämpylöitä.
Mielenkiinnolla odotan kyllä kuinka ne onnistuu vai onnistuvatko edes.

Tein perustaikinan (½l) johon laitoin 1/3 vehnäjauhoja ja 2/3 hiivaleipäjauhoja. Lisäsin sitten 1dl omenaraastetta. Katsotaan millaisia niistä mahtaa tulla.
Taikina on tällä hetkellä kohoamassa. Kohta pääsen leipomaan.

Tyttö on unilla. Jospa ehtisin tehdä ne edes pellille ennen kuin hän herää.
Sattui pieni vahinko ennen kuin hän meni unille. Onneksi ei kai mitään vakavaa (ainakaan vielä) mutta kun tulimme kaupasta, jätin pöydälle valmiiksi jauhopussin sekä hiivapalan jotta alkaisin tehdä taikinaa.
Lähdin katsomaan koneelta (netistä) jotakin sämpylöiden teko-ohjetta. Meni vain hetki ja tyttö tuli luokseni se 50g hiivapalan kädessään sanoen:
- YÄK!
Otin heti sen palan hältä pois ja katsoin, niin sen nurkista puuttui pieniä muruja. Kysyin:
- Pistitkö suuhusi tätä?!?
Tyttö osoitti kieltänsä ja sanoi irvistäen taas;
- Yäk...
Seuraavaksi kysyin hältä:
- Missä se paperi tästä on?
- Tuolla... lattialla...
Siellähän se oli, olkkarissa sohvan edessä ja paketti oli aukaistu täydellisesti jokainen taite. Hyvä ettei ollut silitellyt sitä oikein suoraksi otettuaan hiivapalan pois paperista. :D

Onni lienee ettei hän ehtinyt syödä kokonaan sitä hiivapalaa. Saattaisi muuten olla vatsa pipi. Villiveikkaukseni olisikin ollut että hiiva saisi vatsan paitsi kipeäksi myös jossain määrin löysäksi.

Mutta nyt täytyy mennä katsomaan mitä taikinalle oikein kuuluu ja laitettava uuni lämpenemään ja alettava sitten työstää sitä taikinaa pellille ihan sämpylöiksi. :)


Tulisi edes tuollaisia. (ostin tomaattia kaupassa käydessämme muutaman, joten väliin on laittaa edes jotakin muutakin kuin vain rasvaa.)

EDIT.
Kas niin, sämpylät sain tehdyksi ja ½l taikinasta sain aikaiseksi taidoillani yhteensä 17 varsin maukasta sämpylää. ;)

perjantai 21. syyskuuta 2012

Huomenia!

Äidin oma pieni kullanmuru heräsi aamusta jo ennen klo 7, vaikka olisi saanut nukkua pitkään.
Itse nousin ihan siitä syystä kun miehellä soi kello joskus 6 maita, hän kun lähti taas oman harrastuksensa pariin klo 7 jälkeen. En sitten saanut enää unta hänen kellon soitua joten nousin ylös.
Olin koneella katsomassa uutisia maailmalta, kun pieni sydänkäpy alkoi pedissään hokea jokseenkin säälittävällä ja unisella äänellään:
- Äiti?..äiti?...äiti?
En voinut olla menemättä sillä aivan kuin välissä olisi kuulunut sana "ikävä"...

Hetkisen peuhasimme pedissä piiloleikin parissa sekä katselimme hämärissä pari kirjaakin ennen kuin neiti tahtoi nousta ylös. :)

Eilen kävimme naapuri kaupungissa ja ostin pojalle ennakkoon synttärilahjaksi maton hänen huoneeseensa.
Minkäpä muunkaan kuin "Angry birds" aiheisen.


Ellei ihan väärin muistini asiaa muistele, niin taisi olla kuvassa aikaliki tuon kaltainen "änkeröinen". Sinisellä pohjalla se kuitenkin on.
Samainen kuva on tietsikallammekin taustakuvana.
Ostin myös mummolle vietäväksi sellaisen peltisen kyltin (kuin tienviitta)jossa lukee "Mummula".
En tiedä vielä tulenko antamaan sen hälle sitten joululahjaksi vaiko kuinka. Onpahan nyt jo edes pojalle synttärilahja jemmassa. Lisäksi ostin pojalle myös samaan sarjaan kuuluvan heijastimen jossa on juuri tuo samainen hahmo kuin yllä olevassa kuvassa. Jospa se olisi mieluisa. Sitäpaitsi, nythän sitä heijastinta olisi käytettävä jo muutenkin  jos liikkuu iltaisella ulkosalla. Lisää kummasti näkyvyyttä jalankulkijalle.
- Turvallisuus ennenkaikkea!

Mietin, leipoisinko sämpylöitä.
Ensin olisi käytävä kaupassa hakemassa hiivaa ja kenties maitoakin... ja tietenkin hiivaleipäjauhoja, sillä ne on loppu.
Toisaalta, kun matkaa on tällä vatsalla vaappua sinne ja takaisin niin kehtuuttaako sitten takaisin tullessa jo sen verran ettei kehtaa vain aloittaa enää tekemään... Hmmm...
Jossain mielessä voisi olla miehelle kiva tulla kotiin illasta,jos olisimme leiponeet täällä jotakin.
Sitä toki en voi vannoa että niistä tulisi muhevia ja herkullisen maukkaita :D
Yrittää voisi. Tai ainakin hakea tarpeita jos sitten huomen aamusta tekisi kun poikakin tulee meille huomenna. :)
Katsotaan mitä keksitään. Ellei ala satelemaan niin voisi tuolla pihalla käydä sen verran että könyäisi kaupalla käydä.
Katsotaan mitä keksimme tytön kanssa aikamme kuluksi.

torstai 20. syyskuuta 2012

Huh- Onneakin tätä!

Onpa ollu hulinaa... ei voi muuta sanoa.
Tänään meni taas kerran kouluhommien parissa ihan kiitettävästi, vaikka kyse ei ollut kummemmasta kuin huomisen ryhmäytymis päivämme ohjelmanumeron suunnittelusta ryhmämme kesken (sähköistä kautta osin kun idea oli tuotu/saatu synnytetyksi jo koulussa...)

Talo/ asumis asiakin on jo miltei selvää.
Voisi miltei tehdä jo aamukamman, sillä enää alle 1kk kun pääsemme sinne OMAAN TALOON. Wiihaa.. Pois tästä vuokra läävästä!!!!
Kauppojen vahvistus on ensi torstaina. Jippi jai jee!!!!!

Äsken kävimme ihan saunassa. Se tehosi tyttöön niin että ei kauaa jaksanut meuhkata pedissä kun nukahti. :)

Koulussa oli tänään 1.tentti joka tuntui menevän tyyliin "OK", mutta on eriasia miten opettaja tulkitsee minun vastaukseni... xD
Voi siis olla pahimmillaan uusinta tenttiin osallistuminen edessä.
En tiedä ajattelinko asiat vain niin vaikeasti, mutta kysymykset ei niin kovin hankalilta tuntuneet. Siitäkö lie johtunut tuo "OK"-tunteen jääminen mieleeni.
En siitä liiemmin ottanut edes ennakkoon stressiä. Mitä suotta! On tässä ollut nyt tuon talokauppojen tiimoilta miettimistä ja eilen tirautin itkutkin kun kaikki epävarmuus monestakin asiasta painoi päälle.
Helpotti kuitenkin kummasti sekin itkun itkeminen.

Nyt silppuamaan huomisen koulutehtävä purkkiin ja sitten unille :)

Mukavaa loppu viikkoa jokaiselle!!!!
(en millään jaksa, enkä ehdi liitellä mitään kuvia tähän nyt...sori!)

maanantai 17. syyskuuta 2012

Aamuani runoillen..

Hyvin nukutun yön jälkeen en voi kuin todeta jokaiselle:
OIKEIN HYVÄÄ HUOMENTA.

Tänä(-kin) varhaisena aamuna minun astellessani eteiseen ja laitettuani sinne kattovalon päälle minua oli vastassa vanhat tutut.
- Huomenta, huudahti luikero.
- Yäk, siinä menee taas yksi "suikero!".
Ei ne mieltä painelleet alas, vaikka wc:ssä juokseva olikin kooltansa kuin valas.

En tiedä mikä on,
mieli on niin murheeton.

Tänään vaik`on pitkä päivä, niin tieto talomme kuntotarkastuksesta saanee sen tuntumaan lyhyemmälle. Mies menee sen tekoon mukaan, ja saanen siis ajantasaista infoa siitä sen päätyttyä. Se tapahtunee jo puolilta päivin.

Eilen sain luetuksi Ravitsemuksen peruntuneen tentin alueellisesti läpi. On eriasia mitä siitä jäi mieleen. Ei ole edes vielä tiedossa koska se sitten on..torstaina on kuitenkin tiedossa toinen tentti. Pitäisi kai kaivella ne siihen liittyvät monisteet esille ja alkaa lukea niitä.
Ei ole se ihan kevyimmästä päästä luettavaa, ainakaan minulle. (Sosiaali- ja terveysalan työn lähtökohtia ja niiden perusteet) -> Jokseenkin "tulen arkaa" tekstiä (lue: "kuivaa")

Nyt kahvia ja aamupalaa ottamaan!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

On onnellinen... :)

Olen onnellinen monestakin asiasta/syystä/seikasta.
En oikein tiedä mistä alkaisin.. kenties siitä kuuluisasta "alusta" :D

Elikkäs.. koko viikonlopun on ollut olo hieman "hutera" vatsan suhteen ja osittain myös päänkin.-> johtuen lukuisista pitkäkestoisista päänsäryistä ja jossakin määrin vatsan "repimisistä" aina ylös noustessani.
Nooh, olen selvinnyt molemmista levolla sekä lääkityksellä. Kohtuullisella lääkityksellä.

Nyt aamulla, kun meidän olisi pitänyt mennä tänään klo 15 katsomaan uudemman kerran sitä taloa jonka mahdollisesti ostaisimme, sanoin miehelle johtuen juuri vatsan alueen tuntemuksistani, että:
- Minä taidan jäädä lähtemättä sinne, ihan vain ettei täältä syntyisi mitään ennenaikojaan...
- No jääkää te kotiin tytön kanssa, mies sanoi.

Ei mennyt se ihan suunnitellusti, vaikka emme olleetkaan katsomassa meidän kenties uutta kotiamme.
Laittelin viestiä eräälle henkilölle, joka oli luvannut toimittaa minulle heiltä joutavana olevia tapetin paloja ja hän oli tulossa tänään käymään asuinpaikkakunnallani täällä kirkonkylällä.
Noh, sain ajatuksen, että koska peruin lähtöni sinne talon katsomiseen, minä voisin hakea ne tapetin jämät tältä naiselta.
Niinpä teimme treffit paikalliselle kaupalle ja minä nostin tytön unilta ja lähdimme "lylleröimään" kylille.

Matkalla mies ajoi pojan ja isänsä kanssa ohitsemme, mennen sitä taloa katsomaan.
Vilkutin tytön kanssa heille ja niinpä soi pian puhelimeni.
Soittaja oli nainen joka oli tuomassa minulle niitä tapetin palasia.
Hän toi minua vastaan sillä hän oli ehtinyt jo toimittaa asiansa kaupalla.
Niinpä meidän ei tarvinnutkaan ehtiä määränpäähän saakka, vaan saimme hieman apuja siitä ett'ä hän toi ne edemmäksi kuin olimme suunnitelleet ennalta. :D
Nyt  minulla on ainakin 20 erilaista tapettia sitten paloina. Meinaan tehdä kortteihin niistä taustoja ja jos vaikka jostakin saisi tehdyksi sellaisia "lahjapussukoita" /kasseja. :D
Ei lopu ideat kesken, kun vaan olisi sitä aikaa.

Mieskin sitten tuli kotiin ja kertoi että talokauppa voisi kaatua enää tiistaina mahdolliseen esiin tulleeseen esteeseen kuntokartoituksessa.
Varsin luottavaisia olemme, ettei sellaista tule, mutta vannomatta paras!
Uusi kotime siis saattaa olla lähellä toteutumista jo ennen marraskuuksi kääntymistä.
Tässä tilassa alkaa jo tuntua että sen verran kiirus on, että tahdon asettua ennen kuin uusi lapsi syntyy! Kiitos mielelläni.

"Uusi kotimme on linnamme".
Vaikka se ei kuvassa oleva olisikaan, mutta sanan merkitys ei sitä muuta. Kenties laitan siitä jonkun kuvan kunhan kauppa on 100% varma. ;)

lauantai 15. syyskuuta 2012

Aurinkoa risukasaankin.

Nyt on viimoset 3 päivän ajan koskenu päähän. Enemmän ja vähemmän. Pääasiassa se kipu on ollut aina yötä vasten.-> EI KIVA!
Kaikki alkoi torstaina iltapäivästä jatkuen eilen iltaan/yöhön saakka.
Eräs kaverini sanoi jo minulle että:
-Soita neuvolaan, voi olla raskausmyrkytys!
Nooh, tuolloin kello oli jo niin paljon ettei neuvolasta olisi kukaan enää siihen apuun ehtinyt.
Annoin asian olla. (Suurella riskillä- tiedetään!)

Viime yönä kävin ottamassa sitten vaille 01 lääkkeen herätessäni siihen että päätäni särki edelleen. (ihmettelin myös kuinka olin saanut edes hetkeksi unen päästä kiinni...tarpeeksi väsynytkö?) heh..

Aamulla herätessäni olo oli jälleen varsin mainio.
Kävimme kotikylämme markkinoilla ja se oli varsin liikuttavaa.
(hah hah haa...)
Ei muuten, mutta siinä heti torin nurkalla oli joitakin "intiaanien" näköisiä henkilöitä Panhuilujen kanssa ja heillä soi siinä taustalla eräs varsin koskettava laulu (soitettuna juurikin sillä Panhuilulla , tai mikä ikinä se olikaan, sitä se eniten muistutti)
Vedet kirposi silmiini...
Etenimme markkina "humuun" ja pian eräällä seinustalla soitti kaksi miestä haitareilla, niinkin herkistävää laulua kuin "Metsäkukkia!"
(Tuli heti mieleen muisto lapsuudestani, kun isäni soitti juuri tuota kyseistä kappaletta usein itse haitarilla ja opetti minut soittamaan sitä sen säestystä, eli se säestys tunnettiin meillä myös ihan kappaleena, joka kantoi nimeä "Puurattaat". :D )
Silloin kirposi taas vedet silmiini.

Menimme hetken matkaa siitä, niin mies jäi jonkun miehen kanssa juttelemaan.
Kun olimme siitä lähteneet, mieheni sanoi:
- Tunsitko kuka tämä mies oli?
- No en...?? Kuka hän sitten oli...?
- Se oli sen jonkin aikaa sitten täällä hukkuneen pienen pojan isä.
(JA TAAS minulla nousi vedet silmiin!)
EI NÄIN. EI EI EI EI...
Tuli jo oikein pakottava tunne, että NYT on mentävä autoon parkumaan minun.
Ja että uskallanko edes lähteä naapuri pitäjään autoliikkeelle syömään ilmaista makkaraa jos sielläkin nostattelee tunteita pintaan samalla tapaa.

Makkarat jonoteltiin ja syötiin. Itse en ottanut mokomaa,sillä arvelin tytöltä jäävän sen verran syömättä.
Miehet saivat omansa ensin syödyksi ja menivät autoliikkeeseen sisälle katsomaan autoja meidän jäädessä vielä ulos tytön vielä syödessä omaa makkaraansa niin antaumuksella ja nautiskellen.
Kun viimein menimme sisälle liikkeeseen, kuulin jonkun miehen sanovan arvontanumeron joka voitti tuotekassin.
Samainen mies alkoi jutella seuraavasti:
- Jaahas, onkos tämän numeron voittaja tämä nuori poika joka tulee kohti...Onnea voittajalle,,,Miltäs nyt tuntuu? *poika ei vastannut mitään* joten mies jatkoi;
- Eipä taida tuntua paljon miltään!

Mies ja poika tuli minua vastaan. Poika roikotti niin onnellisena voittamaansa tuotekassia kädessään.
Lähdimme autoomme ja minä autoon tyttöä laittaessa kertomaan miehelle, kuinka joku poika oli voittanut jonkin tuotekassin hetki sitten.
Mies katsoi minua hieman hämmästyneenä ja sanoi:
- No se OLI JUURI  TÄMÄ TUOTEKASSI TÄSSÄ JONKA XXXXX VOITTI!
- Ai , IHAN TOSI?! Minä innostuin.

Kassissa oli joku autoalan (mainos?) lehti sekä taskulaskin + Hot Wheels-pikku auto.
Saimme siis sanoa (tai poika sai!) että "kävi autoliikkeen arpajaisista voittamassa auton!" :D

Monenlaista on siis mahtunut jo tähänkin päivään.
Luvassa on vielä illemmasta saunomista sekä rentoa yhdessä oloa.
Koska huomisen ravitsemus tentin tunnit oli muuttuneet itsenäiseksi opiskeluksi, en tästä syystä ole lukenut siihen tenttiin niin suurella antaumuksella kuin olisin tehnyt mikäli ne tunnit olisi olleet.
Jospa se läpi menee.Maanantaiksi se tentti ei ainakaan siis meille ole, joten ei tarvitse sitä stressata nyt. HUH ja hyvä niin!

Huomenna katsomaan sitä mahdollista asuntoa (taloa) jonne muutamme ennen kakkosen syntymää. Jänskättää. Toivon ja rukoilen, ettei tiistain kuntokartoituksessa ilmenisi mitään vakavaa mikä olisi ylitsepääsemätön este sitä ajatellen, että emme ottaisikaan sitä.
Alkaa pian aika loppua tai sanotaan että tämä vatsa asukas saattaa muutoin ehtiä syntymään ennen kuin sen uuden talon itsellemme löydämme!

 

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Hu-HUuuuuuu!

Jännä juttu, kun saisi nukkua niin kuinkas käy?
- EI NUKUTA!
Menin makoamaan vasta klo 23:30 ja herään täysin levänneen oloisena ja virkeänä ilman kellon herätystä- johon siihenkin olisi ollut vielä aikaa 1.5h. Nousin siis klo 05:36 aikalailla seuraavan kuvan olotilassa.




Ei mennyt kauaa, kun mies nousi istumaan todeten ettei ollut vieläkään nukkunut yhtään!
- Oi, ja minä jo heräsin mielestäni "hyvin levänneenä" kaikesta huolimatta.
Hän sanoikin jokseenkin osuvasti (viitaten tähän tekstiini):
- Silmät on kuin pöllöllä. En ole nukkunut varmasti yhtään!!!!
(seuraava kuva toimikoon häntä kuvaavana sitten...)




Voisinpa sanoa meidän olleen tytön kanssa kuten allaolevat...tavallaan/jossakin määrin.




Voisin tässä kahvia keittää itselleen kun ei nukutakaan. Jos nyt olisi minulla jo hankittuna ollut se kirja ravitsemuksen tentiin, niin olisi ollut hyvää aikaa lukea sitä. Mutta eipä ole niin täytyy kai etsiä niitä asioita netistä (eviran sivuilta) ja lueksia sieltä.
Mukavaa päivän jatkoa kaikille!


 Tässä vielä syksyinen kuva sienistä joita EI SAA mennä syömään!-> myrkyllisiä!!!!!


Ryhmätöinen päivitys.

Tänään menin aamusta tekemään koululle ryhmätyötä jo ennen varsinaista koulun alkua.
Saimme mielestäni aika hyvälle mallille toimintatuokion suunnitelman ajatellen 3-4.luokkalaisia.
Tuli sitten kivana "yllätyksenä" kun tunnin olisi pitänyt alkaa, että meillä ei ollutkaan opettaja paikalla, vaan hän oli laittanut meille sähköpostitse tehtävän joka meidän tulisi tehdä 2-4hengen ryhmissä koulussa se, ja seuraavilla hänen tunneillaan kävisimme sen läpi.
No, koulupäivämme olikin sitten yhtä ryhmätöiden tekoa. :)

Olin kotona "jo" klo 12:30.
Tekaisin hetken koulutehtäviä ja sitten lähdimme isännän kanssa hakemaan tytön hoidosta.
Tahdoin yllättää tytön menemällä itsekin mukaan.
Tiedä sitten oliko se paras idea, sillä puin tytölleni toisena rukkasena jonkun toisen lapsen rukkasen ja huomasn tietenkin asian vasta päästyämme kotiin. :D
Emme päässeet heti vaihtamaan erehdyksessä tyttömme käteen lähtenyttä rukkasta, sillä isäntä ehti jo kadota "omille teilleen" (pankkiin tekemään eilisestä talosta, jota kävimme katsomassa illasta niin kirjallista tarjousta). Laittelin sitten viestiä perhepäivähoitajalle, että ehtisimme vaihtamaan sen vasta klo 15 jälkeen, ellei rukkasen omistaja malttaisi odottaa huomiseen tai ajaisi itse tätä meidän kautta käyden vaihtamassa vaihtuneen rukkasen.
Kuulemma sopi, että toisimme huomenna sen vaihtuneen rukkasen. - Hyvä niin.

Mies oli koiruuden kanssa tänään "viimeisen päivän" metsällä. Lupa oli hällä 3päiväinen ja tällä kertaa ei riistaa tullut, mutta hän oli onnistunut kuvaamaan pätkän majavan touhuja metsälaavulla ollessaan laiturilta käsin. Koira seurasi videonpätkässä suurella mielenkiinnolla ja uteliaisuudella vedessä uivan majavan liikehdintää.Näytti että mieli olisi tehnyt sen kai hypätä perään. Saattoi olla onni koiran kannalta ettei mennyt, sillä majava ei vaikuttanut kovin ystävälliseltä läiskiessään välillä hännällään veden pintaa. Olisiko ollut poikaset jossakin lähellä,joille antoi siten varoituksia.

Tänään pitäisi tehdä se eilinen Teeri paistiksi.
Mies meinotteli laittaa sen uuniin kasvisten kanssa. Ei tuo liene huonoin vaihtoehto valmistaa se.
Nyt vain odotellaan että hän saapuu kotiin.
... kokkia odotellessa voisi vaikka tehdä koulutehtävää hieman eteenpäin.
Huomenna on pitkäpäivä, vaikka alkaakin vasta klo 10, päättyy vasta klo 15:30. *plääh*
Mutta onneni on että olen suorittanut Hygieniapassin, joten minulla ei ole sitä testiä huomenna iltapäivässä vaan saan sen ajan tehdä luokkatovereideni kanssa erästä ryhmätyötä jota tänään jo alulle laitoimme. :) Jei!

maanantai 10. syyskuuta 2012

Jippii!!!

Sainpa tietää tänään perjantaisen sokerirasitustestini tuloksen.
Se oli HYVÄ.
Lukemia en enää muista kun soitin koulusta terkkarilleni äitiysneuvolaan ja hän ne puhelimitse minulle sanoi. Ei jäänyt ne luvut mieleen...

Mutta paastoarvo (eli se ihan 1.verikokeesta saatu tulos) oli himpun vaille sen asetetun raja-arvon, mutta ei syytä huoleen koska se oli alle sen raja-arvon.
Seuraava arvo 1h juotuani sen liemen, oli muistaakseni 5.7 .
Ja se viimeinen arvo joka oli sitten 2h liemen juomisesta, oli muistaakseni 5.3.
En ole ihan satavarma nyt oliko lukemat tuon suuntaiset. Voi olla että muistan mitä sattuu, mutta jotenkin noin ne meni.
Eikä terveydenhoitajakaan ollut huolissaan yhtään. Luotan siis siihen että kaikki on Ok.

Tänään oli pitkä päivä koulussa. Huh huh... Klo 15:30 saakka.
Ja juuri kun viimeinen tuntimme loppui tuli luokkaan henkilö joka järjestää meille ne työssäoppimispaikat. Emme voineet lähteä ja siksi myöhästyin kaverini kanssa linkistä johon olisimme muuten ehtineet. Mutta kun kukaan ei saanut poistua luokasta ennen kuin tämä henkilö oli asiansa saanut selvitetyksi, meille kävi hieman "kehnosti". :(

Huomenna on jälleen pitkä päivä.
Saa nähdä kuinka sitä jaksaa. Ei se auta kuin vaan tarpoa pakon edessä. Ajatus illasta hieman ehkä keventää, sillä menemme katsomaan sitä taloa minkä ostamme jos se vastaa mielikuvaa jonka kuvista katsellen olemme saaneet.
Sekä sekin että keskiviikkona meillä olisi koulua sitten VAIN klo 11:30 saakka. (ellemme mene sitten aamusta tekemään erästä ryhmätyötä. Muuten koulu alkaisi vasta klo 10. ja olisi vain se 1½h koulua. Sekin ryhmätyö olisi saatava jossain välissä tehdyksi, joten ei kai auta kuin uhrautua koululle vaan tuolloinkin jo klo 8:15.)

Päähän meinaa koskea, joten lopettelenpas tältä erää tähän. Tärkeimmät tässä jo olikin.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Sauna.

On aivan FANTASTINEN olotila saunan jälkeen.
Jokainen joskus saunassa käynyt sen tunteen osaa kuvitella. :)

Kävimme aamupäivästä entisessä asunnossamme (talolla.)
Ei ollut yhtään haikeaa. Ei enää.
Nyt mietin vain, että mitähän voisin viedä tyttöni hoitopaikkaan hänen jäädessään hoidosta kuun lopussa pois, sillä ei tullut otettua niitä omppuja aikanaan sieltä entisestä mökistä ja nyt en viitsinyt alkaa raastamaan puista hedelmiä mukaamme...heh.
Ajattelin, että voisin ottaa selkoa onko heillä siellä mitä hedelmä allergioita jos veisin pienen hedelmäkorin kortin kera.


Toinen vaihtoehto oli viedä muutama purkki xylitol-pastilleja. (he syövät niitä aina ruoan päälle jokainen lapsi yhden.) Se voisi olla jossakin mielessä ihan hyödyllinen heitä ajatellen. :D

    
(eipä olleetkaan samankokoisia kuvatukset...nooh, mutta noista jotakin ajattelin vaihtoehtoina. Itselleni sydäntä lähinnä olisi ehkä nuo "muumipastillit" :) saas nyt nähdä mihin sitten päädyn... )

Namia en ajatellut sinne alkaa sen takia kantaa.
Mutta muitakin vaihtoehtoja saa ehdotella. Vielä on aikaa, sillä tyttäremme on siellä hoidossa viimeisen päivänsä 28.9.2012.
Sitten ei ole tietoa (ainakaan siis vielä) minne pääsee hoitoon.
Soitin kyllä perjantaina kuntaan, mutta minulle naurettiin miltei päin naamaa ettei asiaa olla vielä käsitelty, että hakemuksemme on vielä pinon alimmaisena...
- Öööö..no okei, kiva (?!?) palaan sitten lähemmin loppukuuta asiaan....kiitos hei.
Kysyin nykyiseltä tyttömme hoitajalta, oliko hälle tulossa 1.10 alkaen joku toinen lapsi hoitoon ja kuului olevan tulossa. Hän kuitenkin kysyi, haluammeko edelleen tyttömme yksityiselle hoitajalle hoitoon?
- Sen ei mielestäni ole suurta merkitystä kunhan vaan joku hoitopaikka hälle löytyisi...
Hän lupasi kysellä eräältä ystävältään (kollegansa) sillä hän oli kuullut että hänellä saattaisi olla vapaana silloin paikka...
Sanoin että mielelläni lapsen veisin jonnekin hoitoon, etten jättäisi yksinkään kotiin vielä näin pientä kuin mitä tyttöni on. (2½v.)

Jaahas, voisinpa lähteä katsomaan tyttäreni kanssa Karvakamuja. Hän katsoo sitä dvd:ltä, joten palaan astialle toisella kerralla taas.
Heipsis!

perjantai 7. syyskuuta 2012

Sikurilientä aamupalaksi.

No kas niin. Nyt olen käynyt tälle aamua labrassa hörsimässä sitä sokerilientä (glukoosilillinkiä, heh)
Olin varautunut luullakseni hyvin, mutta isku vasten kasvoja (tosin pienimuotoisesti vain) tuli heti kun olin astunut sisälle labran odotustilaan...
-LOMPAKKO!
Niin... sen unohdin ottaa mukaan. Istuin vielä tutkimaan eikö se olisi jossakin reppuni taskussa... ei... ei niin ei. Jospa tämä ei siirtyisi tuon vuoksi etten pysty todistamaan henkilöllisyyttäni KELA-kortilla saati jollakin muulla virallisella paperilla, koska ne kaikki oli siellä rahapussissa...
Oli 30min aikaa istua ja lukea lehteä ennen vuoroani.
Vihdoin koitti vuoroni ja sitä seurasi sitten ensin ne "kootut selitykset" että miksi minulla ei ole mitään henkilöllisyystodistusta mukana. Asiasta ei muodostunut ongelmaa. *huh!*
Nooh, ensimmäinen verikoe otettiin ja sitten sain sen sokeriliejun juotavaksi.
Kävi ilmi, että enää se ei kuulema olekaan colan makuista.
- O_o?!? Vaan...? Kysyin.
- Odotitko saavasi sitä sitten? kysyi hoitaja.
- ööö...kyllä, ainakin se 2vuotta sitten sen maku muistutti aika liki colajuoman makua...
- Se muuttui jostakin syystä. Nyt se on  vadelman makuista.
- Voi hyvät hyssykät ajattelin.
Mielikuva vadelmasta oli jo jotenkin valmiiksi kamalan äitelän-imelä.
Sain mukin ja hoitaja kaatoi siihen juomaa.
Maistoin ja se todellakin maistui aavistuksen vadelmalle. Imelää se kyllä oli! Nyt minäkin pystyin yhtymään siihen muiden aikanaan jo sitä sanoneiden kanssa samaan mielipiteeseen että se oli KAMALAN IMELÄÄ.
Ei ihme jos se oli 75% glukoosia sisältävää.. Huh.
Sain mukin tyhjäksi ja pyysin heti saada lisää, kun kerran vauhtiin olin päässyt.
Sitten odottelemaan tunniksi aulaan.

Minulla oli neuvolaan aika klo 8. Hetken odotettuani pääsin sinne ja siellä kaikki vaikutti olevan oikein hyvin.
Terkkari sanoi lasta käsin kokeillessaan vatsani päältä että:
- Onpas kovin ylhäällä pikkuinen...
- No ei se minua haittaa niin kauan kun se ei suuhun saakka nouse...
Sydänäänet oli hyvät ja potkujakin vaavi antoi, myös terkkarille.
Hän arveli pienokaisen olevan päätarjonnassa (istui) sillä hetkellä kun hän munklasi ja paineli vatsaani.
Pikku-lanttu oli kovin kova karkailemaan aina dobblerin alta, joten taas oli haastetta hetken aikaa saada hänet "kiikkiin". :)

Koska minulla ei ollut rahapussi mukana, en voinut jatkaa sieltä viimeisestä verikokeesta päästessäni suoraan kauppaan, vaan minun oli tultava käymään kotona.
Huh. Lyllersin miltei 1km takaisin kotiin ja söin hieman jugurttia jotta jaksaisin takaisin kylille.
Mietin kylille takaisin kävellessäni, että miksi en olisi voinut pyytää miestä tuomaan kaupasta tarpeita pullan leipomista varten, niin olisin saanut itse tehdä koulutehtäviä rauhassa sen aikaa, kun tyttökin oli hoidossa... nooh, jotain oli saatava aikaiseksi kuitenkin. Samahan se mitä minä teen...
Tosin pullaa voi aina leipoa lastenkin ollessa paikalla, ja silloin hekin voisivat osallistua siihen sen tekemiseen.
Katsotaan nyt ehtiikö tyttö siihen kun taikina on valmista leivottavaksi. Kenties hän saa leipoa oman pienen pullansa.


(tämän kuvan kaltaisia pullia olisi tarkoitus tehdä...vaikka ei kanelipullatkaan huonoja olisi... taidan mennä nyt sieltä missä aita on matalin..hih... )

En voi muuta sanoa, kuin että miten tehokas imelän nälän karkoittaja on se sokeriliuos jonka ne antaa juotavaksi. Ei tehnyt kaupassa mieli tippaakaan mitään imelää!
Eikä tee mieli vieläkään. Siksiköhän ostin ½kg pussin "Chili kuorrutettuja maapähkinöitä" :D
Saa nähdä, ilmaantuuko se makeannälkä vielä illan päälle. Ainakin pullaa tulen syömään, hieman... ihan pikkaisen. Pitäähän sitä tekemiään maistaa.

Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille!
Huomenna olemmekin tytön kanssa kahden, kun isäntä lähtee omalle harrastusreissulleen Rissalaan.


torstai 6. syyskuuta 2012

Ihmeiden aika ei ole ohitse.

Keskiviikon olin aamusta alkaen kuin kissa kuumalla katolla.
Olihan luvassa suurtakin suurempi päivä. Päivä jolloin tulisi tapahtumaan suuri muutos joko tavallaan huonompaan tai sitten johonkin niin mahtavaan ettei sitä voisi sanoin edes kuvailla.
Mikä voisi olla niin mahtavaa ettei sanat riitä kertomaan?
(- Tuula oli veikannut, että olisimme käyneet mieheni kanssa maistraatissa tuolloin sanomassa "Tahdon".)
Ei huono asia olisi tuokaan ollut, mutta jatkamme kuitenkin edelleen tavan avoparina edelleen... kenties joskus myöhemmin sitten teemme tuonkin.
Olemme kuitenkin jossakin määrin rinnastettavissa aviopariin lainedessä oltuamme yhdessä jo 6 vuotta. Tuo ei nyt liity tähän mahtavaan asiaan millään tavalla...Se oli ehkä osaltaan vaikuttamassa siihen jossakin määrin, mutta ei varsinaisesti.

Saimme tuona päivänä tietää että tulemme saamaan yhden lapsen lisää.
Pelastimme tavallaan lapsen. (jos noin radikaalisti voisi asian ilmaista.) Emme ole adoptoineet ketään. Hän on syntynyt jo pian 6 vuotta sitten. Hän vaan ei ole asunut luonamme vakituisesti tuona aikana.
Asiaan tulee kuitenkin muutos ja siihen on aikaa enää alle 1kk.
Toinen lapsi tulee sitten taas siitä 1kk eteenpäin kunhan se itse niin päättää. :D

Pitkään jatkunut varsin raskas kiista sai eilen puolipisteen, ellei sitä vielä täysin pisteeksi voi sanoa. Helppoa se ei tule olemaan, sen tietää jo sanomattakin. Nyt meistä jokainen tarvitsee vain aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ja hakeakseen itselleen sen oman roolin ja "paikan". Pyrin itse olemaan tasapuolinen jokaista kohtaan, niin omia kuin sitäkin "ei täysin ikiomaa"-lasta kohtaan. Kun vaan osaisin toimia oikein. Elämä kyllä opettaa, mutta opinko minä? Se on kysymys joka minun mieltäni painaa, jos näin voisi sanoa.

Kohta on lähdettävä hakemaan tyttö hoidosta. Saanpahan happea, sillä olen ollut sisällä koulutehtäviä tekemässä jo aamusta klo 04:30 alkaen. Olen kirjaillut varsin puuduttavaa historiallista tehtävää, sekä esseetä äidinkielen tunneille. Nyt alkaa jo väsyttää... mutta en voi alkaa unille, sillä on jatkettava päivää lapsen ehdoilla. Hän tuskin tulee nukahtamaan aivan heti, sillä hän on juuri tällä hetkellä heräilemässä päikkäreiltään hoidossaan.
Jospa hän edes olisi rauhallisella päällä, ettei riehuisi niin kovin. Kouluhommat jatkuvat vielä huomenna, kunhan selviydyn sokerirasitustestistä kotiin. Huomenna siis ei ole minulla koulua syystä etten ehdi sinne koulupäivän ollessa niin lyhyt.


En ihan noin koreaksi laittanut eilen kahvipöytää, mutta tein kuitenkin tortun johon laitoin mangotuorejuustoa, kermaa sekä hedelmäcoctail-säilykkeen. Hyvää tuli!
Nyt on ollut tänään hieman "ähky" kun sitä torttua on tullut napsittua aina silloin tällöin ohimennen, mutta oli tuo eilinen uutinen niin ihana, että se sai paitsi minut kyynelehtimään kuullessani siitä, niin myös tekemään jotakin kahvin kera tarjottavaksi. :)

Oikein mukavaa päivän jatkoa jokaiselle joka tätä viitsii käydä lukemassa.
Minä lähden nyt hakemaan tyttäreni hoidosta.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kiirusta kiirusta...

Kah, koko päivä mennyt muuttopuuhissa.
On kannettu tavaraa entisestä mökistä tänne vuokramörskään. Pesinpä siellä entisessä hieman lattioitakin. Samalla lämmitimme uunia siellä käydessämme.
Enää se ei jotenkin tuntunut niin haikealta kuin ehkä aikaisemmin siellä käydessä sen jälkeen kun tiesit jo että se tultaisiin myymään.

Lähdimme sieltä peräkärrin kanssa jossa oli kirjahyllymme lisäksi lasten vaatteita kasseittain.
Nyt illasta kotiuduttua kävin sitten niitä kasseja sisältöineen läpi ja siivosin tyttären kaapista kaikki kesävaatteet pois ja laittelin talvisempia sekä lämpimämpiä tilalle.
Sain melkoisen kasan meille "joutavaa" vaatettakin kerätyksi kasaan.
Nyt olisi mietittävä (lue:kenties kuvattava ja lajiteltava ne koon ja tyttö/poikamaisuuden mukaan.) jotta ne voisi laittaa jonnekin esim- "vaihdetaan" palstalle tarjolle.

Itse en jostakin syystä mielellään käytä tyttärelläni esim.spagettiolkain paitoja/-mekkoja. Jotenkin ne on sellaisia "pikkuaikuismaisia" ja ei oikein minun mielestäni lapselle sopivia.
Vaikka sen toki tiedän, ettei niissä ole mitään pahaakaan. Mutta itse henk.koht en niistä pidä ja siksi en ole niitä tyttärellämmekään käyttänyt.

Huomenna olisi sitten koulupäivä. Eilinen meni ystäväni käytyä luonani ja poikkesimme hänen kanssaan meidän kylän kirppiksellä. Sieltä ei lähtenyt kyllä kummankaan mukaan yhtikäs mitään, mutta ainakin sain tiedon että siellä on varsin hyviä sadevaatteita lapsille, ellen löydä mistään tyttäreni sadetakkia. :D
Sinne siis ostoksille jos mitään sadevarusteita ei ala löytyä.
Hällä kyllä ON OLEMASSA ne rukkaset jotka voi pukea normihansikkaiden päälle, mutta kysymys kuuluukin nyt muuttohärdellin jälkeen että:
- Missä ne nyt on!?Minne ne tuli laitettua?

Jepsis. Huomenna alkaa viikko alusta ja luvassa on aikainen herätys kuten arkena aina.
Enpä tuota osannut nukkua pitkään näin vapaapäivinäkään.
Lauantaina heräsin ensimmäisen kerran jo 04:30 ja kävin wc-reissullani nostamassa kananmunat sekä voin lämpimään keittiöön, jotta saatoin valmistaa sitten myöhemmin mokkapaloja. Näin myös toimin.(valmistin niitä mokkapaloja ja hyviä tuli!)
Edellisenä päivänä olinkin valmistanut jo jääkaappiin hieman riisisuklaata. (sekin oli hyvää ja loppui tänään, mokkapaloja on enää luullakseni 1 pieni pala jäljellä...) nopeasti ne kauppansa tekee jos niitä vaan kehtaa leipoa. Eipähän ainakaan vanhene tässä mökissä leipomukset...heh...

Tiistai on meillä talokaupan vahvistuspäivä ja keskiviikko on muuten suuripäivä meidän elämässämme. Asiasta tarkemmin jahka selviää kuinka eräässä asiassa käy.
Siihen saakka se olkoon vielä salaisuus tai paremminkin arvoitus.*myhäilee tavallaan pelonsekaisin tuntemuksin*

Hyvää yötä ja mukavaa viikon alkua jokaiselle!