Kävimme super-pikana entisessä kodissamme.
Appivanhemmat oli menneet sinne jo ennalta. Minun olisi ollut tarkoitus mennä heille jotta olisimme menneet sitten kaikki samalla kyydillä sinne ja viety eräs kaatopaikalle menossa oleva purkujäte kuorma pois.
Isäntä oli koettanut soittaa isälleen, mutta hän ei vastannut. (eikö sitten kuullut puhelimensa soivan vai mikä oli...)
Me ajamme sinne sitten hirrrrrmuista kyytiä, koska isännällä on kiire jo takaisin klo 17 alkavaan kokoukseen.
Hän kävi isänsä kanssa viemässä kaatopaikalle jätekuorman ja minä odottelin talolla anoppini kanssa.
Sitten kotiin takaisin (kirkolle).
Vaavi on potkinut ja sätkinyt varsin vinhasti tänään. Koko ajan saan iskuja sisäisesti häneltä.
Mikähän nyrkkeilijä hänestä mahtaakaan tulla. :D
Nooh, tuli mitä tuli kunhan syntyisi mahdollisimman kivuttomasti ja terveenä. Sitähän kaikki aina ensisijaisesti kai toivoo.
Senkin asian olen luullakseni käsitellyt jo mielessäni että mitä tahansa voi tapahtua.
Lapsemme ei ehkä olekaan täysin "normaali". Kenties jotakin on jäänyt tai jää huomaamatta jossakin vaiheessa joltakin ja silloin meille on melkoinen yllätys taattu. Suoraan salissa se iskisi päin kasvoja kuin märkä luuttu.
En kuitenkaan usko moisen olevan nykyaikana mahdollista. Aina jostakin uskoakseni saisi viitteitä asiasta , mutta teoriassa...
Ei kukaan tietäisi kuinka saisin tänne tuon kellonajan kohdalleen?
Se kun taitaa huidella nyt ihan omissa maailmoissaan... heh..
Eli ei pidä päivitysteni julkaisuajankohdat oikein paikkaansa.
(Nyt klo on 17:36 ja mitähän tuo näyttänee täällä alalaidassa julkaistuani tämän...varmaan ihan höpöjä taas kerran... heh)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti